Onko teillä ihmistä, jonka elämää olette seuranneet sydän syrjällään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla tuli kyyneleet silmiin, kun luin ton Keittiönoidan kertomuksen. :'(

Oma mieheni sairastui syöpään reilu kaksi vuotta sitten ja on parantunut siitä. Aina kontrollin lähestyessä kuitenkin huoli painaa mieltä ja nyt tuo pernan leikkausarpi on jotain krinnannut. Mies onneksi menee perjantaina sitä näyttämään. Toivotaan, että ei ole mitään ongelmaa missään. :(

Mietin vain kun tuota tekstiä luin niin tuota meidän nyt juuri 5v täyttänyttä poikaa. Onneksi sillä sun siskonpojalla on ollut läheinen ihminen kertomassa sitä asiaa ja tukemassa lasta. Se on varmasti auttanut siinä hetkessä.

Nyt itkettää. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Äiti oli tuollainen. Vastoinkäymistä toisensa perään, osa itse aiheutettuja ja osa ei. Juuri kun luulit saaneesi sen jaloilleen niin taas mentiin.

Ääh, äiti kanssa. Ja samaten, osalle ongelmista ei ole mitään voinut. Osan on kyllä ihan omaa hölmöyttään, ansainnut..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti Narniasta:
Mulla tuli kyyneleet silmiin, kun luin ton Keittiönoidan kertomuksen. :'(

Oma mieheni sairastui syöpään reilu kaksi vuotta sitten ja on parantunut siitä. Aina kontrollin lähestyessä kuitenkin huoli painaa mieltä ja nyt tuo pernan leikkausarpi on jotain krinnannut. Mies onneksi menee perjantaina sitä näyttämään. Toivotaan, että ei ole mitään ongelmaa missään. :(

Mietin vain kun tuota tekstiä luin niin tuota meidän nyt juuri 5v täyttänyttä poikaa. Onneksi sillä sun siskonpojalla on ollut läheinen ihminen kertomassa sitä asiaa ja tukemassa lasta. Se on varmasti auttanut siinä hetkessä.

Nyt itkettää. :'(
:hug: :hug: Toivottavasti kontrolleissa on kaikki ok =)

 
Kyllä on olemassa läheinen ihminen, jonka elämä huolestuttaa kovasti. :/
Toivottavasti se jaksaa ja ennen kaikkea, toivottavasti sen mies jaksaa... Jos mies ei jaksa, niin se on hirmu paikka tälle läheiselleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Paalinarutukka:
Olipas koskettava tarina, mielessäni ajattelen tuota hetkeä kun olet joutunut lapselle kertomaan isänsä nukkuneen pois :'( Voi pientä poikaa :(
Onneksi on ihmisiä joiden syli on avoinna :hug:
Se hetki oli mun elämäni vaikein. Olen menettänyut avomieheni kuolemalle, mun esikoiseni on monivammainen, paras ystävänikin kuoli, itse sairastuin nivelreumaan, mutta siitä huolimatta 2.6.1992 klo 17.40 oli mun elämäni raskain hetki. Se oli se hetki, kun otin siskonpojan syliini ja kerroin isänsä kuolemasta. En ole koskaan sitä ennen enkä koskan sen jälkeen joutunut niin tarkkaan miettimään, miten sanani asetan. Vaan ehkä juuri sen kesäisen illan vuoksi mulla ja siskonpojalla on äärimmäisen erityislaatuinen sukulaisuussuhde =) Mutta oli se raskas paikka, sitä ei voi kieltää mitenkään päin.

:'( :hug: Sinunlaisia ihmisiä pitäis olla täällä paljon enemmän..

Vastaus kysymykseen:Äiti,isosisko,välillä pikkusisko.. Pikkuveli on niin pieni vielä että vaikea sanoa.. "Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna,älä koskaan miehisty. En meidän taloon lisää aikuisia halua.." :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Saanko Keittiönoita kysyä, millä sanoilla sanoit pojalle, että pojan isä on kuollut?
Saat. Mä otin pojan syliini ja sanoin yksinkertaisesti, että "mulla on sulle surullista kerrottavaa, isä on kuollut". Ja pidin siitä pojasta lujasti kiinni. Sitten kerroin, että vaikka lääkärit tekivätkin kaikkensa, isän sairaus oli sellainen, ettei häntä voitu pelastaa. Kerroin myös, että äiti, minä, mummi, ukki ja Kari-setä kyllä pidetään susta aina huolta.

 
Lapsuuden ystäväni elämää olen viime vuosina seurannut suuri huoli sydämessäni :( Hänellä oli väkivaltainen mies, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja eristämistä. Ovat juuri eronneet ja toivonkin että nyt asiat helpottuvat. Surulliselta on tuntunut seurata kun toinen kärsii ja tuntuu ettei voi toista auttaa muuten kuin kuuntelemalla...
 
Ei nyt niinkään sydän syrjällään mutta silloin tällöin mietin erään ystäväni jaksamista jatkuvien taloudellisten ongelmien kanssa. Tuntuu että ei itselläkään ole hilloa millä mällätä mutta tällä tutulla on jatkuva huoli rahojen riittämisestä laskuihin ja vuokraan.
Keittiönoita, ei saisi itkettää ihmisiä näin yömyöhään. Toivon että sun siskon poika pärjää elämässä tuli eteen mitä vaan ja uskon että pärjääkin. Se että ympärillä on ihmisiä jotka välittävät antaa paljon voimaa kohdata myös surua ja pettymystä. :hug:
 
Ai niin ja se kommentti vielä siihen asioita mutkistavaa eroon että poissaolo on todellisten tunteiden koetinkivi. Saattaa se rakkaus kestääkin, kaikki me ollaan vähän erilaisia ja esim. allekirjoittanut on kokenut nuorena etärakkauden joka kesti , ollaan lusittu samaa avioliittokakkua jo toistakymmentä vuotta. Ja me asuttiin jopa eri maissa....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Saanko Keittiönoita kysyä, millä sanoilla sanoit pojalle, että pojan isä on kuollut?
Saat. Mä otin pojan syliini ja sanoin yksinkertaisesti, että "mulla on sulle surullista kerrottavaa, isä on kuollut". Ja pidin siitä pojasta lujasti kiinni. Sitten kerroin, että vaikka lääkärit tekivätkin kaikkensa, isän sairaus oli sellainen, ettei häntä voitu pelastaa. Kerroin myös, että äiti, minä, mummi, ukki ja Kari-setä kyllä pidetään susta aina huolta.

Eli se realistinen puoli puhtaasti, ei taivasjuttuja. Ihanaa, että poika tiesi, että suku pitää huolta. Se pääasia varmasti tuossa tilanteessa.

Täällä kun alkaa sukua kuolla ja esikoinen 4v 9kk on siinä iässä, että kuuntelee turhankin tarkkaavaisesti. Kuulemma päiväkodissa puhuttu siitä myös. Lasten isältä kysyin, mitä siellä sanottiin, mutta ei tullu hälle mieleen kysyä siitä. Papruihin kyllä kirjoitin jo päivähoidon alussa, ettei uskonnollista "opetusta"... Täytyy syksyllä kysyä, mitä siellä on sanottu. Poika vain kuuli tänään kun puhuin kuolemasta erään läheisen kanssa (kun taas viime yönä kuoli yksi läheinen) ja siitä tulikin pojan kanssa aika hankala keskustelu.
 
Miksei äiti kertonut lapselleen tämän isän kuolemasta? Mikä helvetti sinä olet puuttumaan nuoren parin elämään? Miksi ihmisen ulkonäkö määrittelisi hänen moraalinsa? Onko kaunis nainen aina lutka?
 

Yhteistyössä