Onko teillä ihmistä, jonka elämää olette seuranneet sydän syrjällään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Mulla on tuo siskoni poika, nyt jo 22 v mies. Tää poika oli 6 v, kun isänsä kuoli syöpään. Oli mulla siihen aikaan paljon hoidossa, kun systeri oli miehensä kanssa sairaalassa. Muistan vieläkin sen keäsisen illan, kun jouduin ottamaan sen 6 veen meiltä mukaani, vein kotiinsa, otin siellä syliin ja kerroin, että isä on nyt kuollut. Poikarassulta tuli kakat housuun siinä mun sylissäni, vaikka iso poika jo olikin. Vaihdettiin puhtaat lapselle päälle ja lähdettiin jättämään isälle hyvästejä terveyskekuksen ruumishuoneelle. Tän pojan elämä ei ole senkään jälkeen ollut ruusuilla tanssimista... sairastui diabetekseen 13 veenä ja kaikki ammatinvalintahaaveet piti heittää menemään. Oli jonkin aikaa mun mielestäni vähän "huonoilla teillä", mitään rikoksia ei tehnyt, mutta jossain määrin itsetuhoinen oli. Kihloissa on nyt ollut pari vuotta oikein mukavan tytön kanssa, mutta nyt taas tulossa "vaikeita aikoja". Poika pääsi opiskelemaan Helsinkiin ja morsian hakeet Ouluun. Siskonpoika ei ole mikään rumilus itsekään, mutta morsmaikku on suloinen kuin karamelli. Siskonpoika kutakuinkin palvoo maata morsiamensa jalkojen alla, mutta voi tulla pitkä ja asioita mutkistava ero. Sen verran sain puhuttua pojalle järkeä, että ei naimisiin ennenkuin morsmaikku on sieltä Oulusta palannut. En viitsinyt siskonpojalle mitään sanoa, mutta totuus on se, että morsmaikku tulee olemaan niin hot Oulun yöelämässä, että siinä voi yksi vantaalaissulhanen unohtua hyvinkin nopeasti. Sen verran on siksonpoika pienen elämänsä aikana joutunut kokemaan, että todella toivon tämän kihlauksen kestävän myös maantieteellisen eron =)

Onko teillä muilla tällaista mun siskonpojan tapaista läheistä? Jonka eklämää seuraatte ja toivotte vaan parasta? ja jso asiat meneekin pieleen, teidän syliinne voi tulla itkemään?
 
Ihan lähisuvussani ei ole ketään, jonka vuoksi pitäisi erityisesti pelätä tai olla huolissaan - tosin toisella lapsista on juttuja, jotka vähän pelottavat.

Kolumbialaisen kummitytön kohtalo on aika usein mielessä, sekä nykyisen että edellisen, josta jouduin luopumaan ja joka hävisi elämästäni yhtäkkiä ja lopullisesti.
 
Miehen veli. Perustanu perheen, kolme alaikäistä lasta, vaimo, ei kumpikaan mitään huipputuloisia, mies alkoholismin partaalla, talo meni jo alta, rahat menee aseisiin, viinaan, hienoihin autoihin ja telkkareihin, mutta lapsille ei sitten vältättämättä olekaan kuunlopussa leipää pöytään... :( Tekee pahaa katsoa.
 
suvussa on yksi ihminen jolle teininä sattu ikävä juttu. nyt on naimisissa hyvän miehen kanssa ja lapsiakin on. mietin vaan koko ajan millon vanhat asiat räjähtää ns. silmille. sillon voi olla leikki kaukana.kun tuntuu ettei ole voinut oikeesti ilman terapioita selvitä traumastaan ilman jälkiseuraamuksia myöhemmässä elämässään. enkä kerro asiasta tänä enempää.
 
Raivostuttavan ihana pikkusiskoni :heart: Ikää pian 19v ja joskus sydäntä kylmää kun neidin touhuista kuulee.

Maantieteellistä etäisyyttä meillä on liikaa, mutta aina vastaan puhelimeen. Kuten tänä aamuna kello neljä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Ihan lähisuvussani ei ole ketään, jonka vuoksi pitäisi erityisesti pelätä tai olla huolissaan - tosin toisella lapsista on juttuja, jotka vähän pelottavat.

Kolumbialaisen kummitytön kohtalo on aika usein mielessä, sekä nykyisen että edellisen, josta jouduin luopumaan ja joka hävisi elämästäni yhtäkkiä ja lopullisesti.
"Yhtäkkiä ja lopullisesti". Kuullostaa äärimmäisen surulliselta. Ja nyt pitääkin laittaa korttia kummipojalle Intiaan.

Millaisia juttuja sun toisella lapsella on? Ei tietenkään tarvii palstalla kertoa, jos et halua =) Mä olen joskus ajatellut, että jumalat rakastivat mua tosi paljon anatessaan mulle vammaisen esikoisen, koska hänen myötään mun pelkoni kuopuksesta katsosivat taivaan tuuliin. Jos olisin silloin 20 vuotta sitten tiennyt, mitä kaikkea tuosta likasta vielä tuleekaan, monet itkut olisi jäänyt itkemättä =)
 
mä voin ottaa morsmaikun siipieni suojaan B)
olen mun kaverin elämää seurannu kun se ei älyä erota yhdestä tollosta joka vaan aina sitä hakkaa. pelottaa milloin tulee puhelu et se on kuollu. yli 7 vuotta sitä on jo kestäny ja aina se muka eroaa mutta vasta äsken sai sen kans toisen lapsenkin :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paalinarutukka:
Olipas koskettava tarina, mielessäni ajattelen tuota hetkeä kun olet joutunut lapselle kertomaan isänsä nukkuneen pois :'( Voi pientä poikaa :(
Onneksi on ihmisiä joiden syli on avoinna :hug:
Se hetki oli mun elämäni vaikein. Olen menettänyut avomieheni kuolemalle, mun esikoiseni on monivammainen, paras ystävänikin kuoli, itse sairastuin nivelreumaan, mutta siitä huolimatta 2.6.1992 klo 17.40 oli mun elämäni raskain hetki. Se oli se hetki, kun otin siskonpojan syliini ja kerroin isänsä kuolemasta. En ole koskaan sitä ennen enkä koskan sen jälkeen joutunut niin tarkkaan miettimään, miten sanani asetan. Vaan ehkä juuri sen kesäisen illan vuoksi mulla ja siskonpojalla on äärimmäisen erityislaatuinen sukulaisuussuhde =) Mutta oli se raskas paikka, sitä ei voi kieltää mitenkään päin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:
mä voin ottaa morsmaikun siipieni suojaan B)
olen mun kaverin elämää seurannu kun se ei älyä erota yhdestä tollosta joka vaan aina sitä hakkaa. pelottaa milloin tulee puhelu et se on kuollu. yli 7 vuotta sitä on jo kestäny ja aina se muka eroaa mutta vasta äsken sai sen kans toisen lapsenkin :|
Uskaltaisikonhan luottaa morsmaikun SUN siipiesi suojaan? :D :D Ainakin teidän äidinkieli olisi sama.

Mä luulen, että mun siskonpojastani tulee aikanaan ihan superhyvä isä. Paljon siksikin, että sen oma isä on ollut ruusupuska kivipaaden edessä ja vanhat vhs-kasetit vuodelta kuokka ja kirves. Siskonpojalle isän menetys oli kova paikka, vaikka meitä koko suku tässä lähellä olikin. Omaa isää kun ei voi kukaan toinen korvata.

Mutta mä pistän sut vahtikoiraksi Onnelaan, jahka Natalia sinne ilmaantuu bailaamaan :D

 
Isäni. On uhrannut kaikki ihmissuhteensa, hyvän uransa, rahatilanteensa, omaisuutensa, terveytensä ja hiljalleen myös mielensä lääke- ja alkoholiriippuvuudelle. Maailman surullisnta nähdä vuosi toisensa jälkeen vierestä. Eikä mikään apu saa häntä kuiville.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmaana nyt:
Isäni. On uhrannut kaikki ihmissuhteensa, hyvän uransa, rahatilanteensa, omaisuutensa, terveytensä ja hiljalleen myös mielensä lääke- ja alkoholiriippuvuudelle. Maailman surullisnta nähdä vuosi toisensa jälkeen vierestä. Eikä mikään apu saa häntä kuiville.
Nuo tilanteet on varmasti sellaisia, joissa tuntee voimattomuutta ja turhautumista :hug: Kun ei pysty auttamaan, vaikka miten haluaisi :(

 
Miehen serkun elämää kauhulla aina seurasin... nyt jo poikapolo ollut 2 vuotta kuolleena :( .

Toinen on ystäväni. Hänen mies on TAAS pettänyt ja ystävä antanut TAAS anteeksi. Kauanko ystäväni jaksaa?
 

Yhteistyössä