Onko teidän mielestä oikein, että isä huutaa 1,5-vuotiaalle, kun ei jaksa kuunnella tämän itkua??

[Cassyput]

Ei siis NIIN vakava tilanne ja kannattaa miettiä miksi poika on noin äidin perään ja kannattaisiko sillekin asialle jotain tehdä, vaikka niin että mies useammin hoitaa ja äiti ei mene väliin vaikka poika huutaisikin.

Oliskohan poika mahdollisesti äidin perään siksi, että äiti ei huuda hänelle? Tuo että isä ei kestä TÄYSIN NORMAALIA 1,5-vuotiaan kiukuttelua, ei varmasti edesauta sitä että poika haluisi vastaisuudessakaan isän häntä hoitavan.

Minä vastaan yleensä näihin sen perusteella mitä aloitustekstissä lukee. En tee perheelle historiaa enkä kuvittele miten siellä asiat voiSI olla, joten siksi vastasin näin. Jos aloittaja olisi kirjoittanut että mies huutaa aina ja jatkuvasti TAI usein, niin olisin varmaan kirjoittanut toisella tavalla. Olettamus kuitenkin on aloitustekstin perusteella että näin kävi tämän kerran. Historiahan ja todellisuus voi olla toinen, mutta sitähän en tiedä

Kyllä siellä luki 'tämä ei ollut ensimmäinen kerta'.

 

[Keikas]

Taas on täydelliset äidit vauhdissa, ja sitten ihmetellään, miksi isät ei osallistu lasten hoitoon tarpeeksi. Monet meistä huutaa joskus jopa yksivuotiaille - jotkut ovat temperamentiltaan sellaisia, että eivät sitä tee, mutta useimmat tekevät. Kerronpa teille eilisillasta, kun meidän tytöt hajottivat yläkerrassa isin yhden muistoesineen. Isi karjui kuin leijona ja minä istuin olohuoneen sohvalla ja odotin jännittyneenä, mitä tapahtuu. Tuli ihan hiljaista ja aikaa kului. 15 minsan kuluttua isi tuli alas. "No", minä kysyin. "Istuttiin sit sylikkäin, että isi rauhottuis. Sit pyydeltiin anteeksi", mies sanoi. Sellaista meillä. Eikä tulis mieleenkään mennä väliin, kun mies ja lapset riitelee.

 

[NEnä]

No just luin sitä Janoschin (?) paksua lapsikirjaa ja siinä se totesi osuvasti että lapset joiden kotona riidellään ja huudetaan niin että räiskyy eivät kärsi yhtään sen enempää kuin lapset joiden kotona on seesteistä ja hiljaista. Ja kummassakin tapauksessa vanhemmat saavat lasten aikuistuttua kuulla syytöksiä kuinka kotona oli rauhaton ja aggressiivinen ilmapiiri (ensimmäinen tapaus) tai kuinka kotona ei ilmaistu tunteita vapaasti ja oli ahdistava ja estynyt ilmapiiri (toinen tapaus).

Niin että teit niin tai näin niin aina saat kuulla että pieleen meni!

niimpä! siksi kannattaa toimia siten, miten itsestä parhaalta tuntuu. Tietenkin pyrkien "täydellisyyteen" jota ei ole.

 

[Cassyput]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Juu kyllä. Mutta lapsi huusi tässä nyt äitinsä perään, kuten hyvin moni 1,5-vuotias tapaa tehdä. Kyllä lapsikin saa ilmaista tunteensa, ilman että se vaiennetaan karjumalla.

 

[vivian]

Ei siis NIIN vakava tilanne ja kannattaa miettiä miksi poika on noin äidin perään ja kannattaisiko sillekin asialle jotain tehdä, vaikka niin että mies useammin hoitaa ja äiti ei mene väliin vaikka poika huutaisikin.

Oliskohan poika mahdollisesti äidin perään siksi, että äiti ei huuda hänelle? Tuo että isä ei kestä TÄYSIN NORMAALIA 1,5-vuotiaan kiukuttelua, ei varmasti edesauta sitä että poika haluisi vastaisuudessakaan isän häntä hoitavan.

Minä vastaan yleensä näihin sen perusteella mitä aloitustekstissä lukee. En tee perheelle historiaa enkä kuvittele miten siellä asiat voiSI olla, joten siksi vastasin näin. Jos aloittaja olisi kirjoittanut että mies huutaa aina ja jatkuvasti TAI usein, niin olisin varmaan kirjoittanut toisella tavalla. Olettamus kuitenkin on aloitustekstin perusteella että näin kävi tämän kerran. Historiahan ja todellisuus voi olla toinen, mutta sitähän en tiedä

Kyllä siellä luki 'tämä ei ollut ensimmäinen kerta'.

Selvä juttu, en kai lukenut sitten niin tarkkaan. En haluaisi pilkkua viilata, mutta pakko sanoo että olen minäkin varmaan kaksi kertaa ääntäni korottanut eikä se tarkoita että olisin huono äiti tai muuta vastaavaa.

No ei ole leikin asia, ja toki voi johtua siitä että isä huutaa, mutta SILTI olen sitä mieltä että äiti voi sanoa isälle että ei huuda (ja tokihan aikuisen MIEHEN tulisi se itsekin tajuta ), ja silti antaa isän hoitaa lapsen loppuun asti. Nyt lapsi sai huudollaan periksi mitä halusikin.

 

[NEnä]

Taas on täydelliset äidit vauhdissa, ja sitten ihmetellään, miksi isät ei osallistu lasten hoitoon tarpeeksi. Monet meistä huutaa joskus jopa yksivuotiaille - jotkut ovat temperamentiltaan sellaisia, että eivät sitä tee, mutta useimmat tekevät. Kerronpa teille eilisillasta, kun meidän tytöt hajottivat yläkerrassa isin yhden muistoesineen. Isi karjui kuin leijona ja minä istuin olohuoneen sohvalla ja odotin jännittyneenä, mitä tapahtuu. Tuli ihan hiljaista ja aikaa kului. 15 minsan kuluttua isi tuli alas. "No", minä kysyin. "Istuttiin sit sylikkäin, että isi rauhottuis. Sit pyydeltiin anteeksi", mies sanoi. Sellaista meillä. Eikä tulis mieleenkään mennä väliin, kun mies ja lapset riitelee.

hyvä hyvä!! noin se pitääki mennä! isi ja äiti on aina samalla puolella lasten silmissä! jos on jostain riita-asiasta erimieltä, ne puidaan vaikka illalla sängyssä. mut lasten nähden isi ja äiti vetää yhtä köyttä, eikä niin, että äiti ja lapset isää vastaan.

 

[vieras]

yleisesti on paha jos huutaa, mut ei toi kerta pahalta kuulostanut!!!!

 

[NEnä]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Juu kyllä. Mutta lapsi huusi tässä nyt äitinsä perään, kuten hyvin moni 1,5-vuotias tapaa tehdä. Kyllä lapsikin saa ilmaista tunteensa, ilman että se vaiennetaan karjumalla.

Sitäki tossa lähinnä, että muistaakseni väitit aiemmin, ettei aikuinen saisi koskaan huutaa lapselleen ja että itse et niin tee. Niin ei se minusta väärin oo, jos joku temperamenttisempi äiti huutaakin joskus, kuten esim. minä. En tietenkään haluaisi huutaa, mutta joskus vaan kiehuu niin yli, että pakko joskus vaientaa toinen. Meillä kun tapaa tuo 1-vuotias kiukuttelevan koko ajan. Kyllä sitä jonku aikaa kestää ja jaksaa kuunnella, mut sitte ku on mitta täys, nii saa sen näyttää ja lapsen vaientaa, ellei se muuten hiljene!

 

[Keikas]

Taas on täydelliset äidit vauhdissa, ja sitten ihmetellään, miksi isät ei osallistu lasten hoitoon tarpeeksi. Monet meistä huutaa joskus jopa yksivuotiaille - jotkut ovat temperamentiltaan sellaisia, että eivät sitä tee, mutta useimmat tekevät. Kerronpa teille eilisillasta, kun meidän tytöt hajottivat yläkerrassa isin yhden muistoesineen. Isi karjui kuin leijona ja minä istuin olohuoneen sohvalla ja odotin jännittyneenä, mitä tapahtuu. Tuli ihan hiljaista ja aikaa kului. 15 minsan kuluttua isi tuli alas. "No", minä kysyin. "Istuttiin sit sylikkäin, että isi rauhottuis. Sit pyydeltiin anteeksi", mies sanoi. Sellaista meillä. Eikä tulis mieleenkään mennä väliin, kun mies ja lapset riitelee.

hyvä hyvä!! noin se pitääki mennä! isi ja äiti on aina samalla puolella lasten silmissä! jos on jostain riita-asiasta erimieltä, ne puidaan vaikka illalla sängyssä. mut lasten nähden isi ja äiti vetää yhtä köyttä, eikä niin, että äiti ja lapset isää vastaan.

Tämä on oikeasti tärkeää, jos halutaan olla tasaveroisia kasvattajia. Meillä oli vielä pari vuotta sitten niinpäin ongelma, että minä hermostuin lapsille ja sit mies tuli paikalle hyvänä poliisina ja alkoi sättiä minua. Meni kauan, että sain sen ymmärtämään, että lasten edessä ollaan samalla puolella.

 

[kookosta]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Juu kyllä. Mutta lapsi huusi tässä nyt äitinsä perään, kuten hyvin moni 1,5-vuotias tapaa tehdä. Kyllä lapsikin saa ilmaista tunteensa, ilman että se vaiennetaan karjumalla.

Tottakai lapsi saa ilmaista tunteitaan. Jopa sillon vaikka sen vanhempaa ärsyttäisi suunnattomasti. Mutta siinä samalla on vanhemmalla myös oikeus ilmaista tunteensa ja vaikka lapsen tasolle vajoaminen ja huutokuoroon yhtyminen on aika epäkypsä tapa tunteitaan osottaa (itsekin tuohon sorrun), niin se, että ilmaiseen tunteensa aikuisena ei ole väärin (toki sitä ilmaisu tapa pitäisi pyrkiä pitämään aikuismaisena).

Meillä tuo 2v välillä yrittää kaikkensa esim hampaidenpesun tai nukkumaanmenon kanssa ja kiljuu kun syötävä että vaan isi (tai äiti) kelpaa pesemään tai peittelemään. Mutta jos toinen on jo tekemässä ko asiaa pojan kanssa, niin ei lähdetä siihen että pesijä tai peittelijä vaihtuu sen mukaan mitä poika keksii pyytää. Ja joskus se menee siihen, että poika kiljuu täyttä kurkkua sängyssään että vaan isi kelpaa peittelemään ja kun sitä on kestänyt aikansa niin äidilläkin äänen taso nousee.
En ole ylpeä siitä.

 

[huutaja]

Mä ainakin myönnän huutavani joskus lapselleni jos palaa hermot turhassa kiukuttelussa. Valitettavasti en pysty parempaa enkä tiedä onko edes tarpeellista. Tuntuu että nykyään ihmisten pitäisi olla kaikessa niiin täydellisiä ja kaikki inhimillisyys on kiellettyä. Epäilen että sellaisissa kodeissa joissa ei ikinä pala kellään pinna, kasvaa enemmän epänormaaleja lapsia kuin sellaisissa joissa tunteet näytetään. Luulen sitä paitsi että monella ei ole "munaa" myöntää huutavansa lapselle koska pelkää ihmisten arvostelua tms.

 

[Cassyput]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Juu kyllä. Mutta lapsi huusi tässä nyt äitinsä perään, kuten hyvin moni 1,5-vuotias tapaa tehdä. Kyllä lapsikin saa ilmaista tunteensa, ilman että se vaiennetaan karjumalla.

Sitäki tossa lähinnä, että muistaakseni väitit aiemmin, ettei aikuinen saisi koskaan huutaa lapselleen ja että itse et niin tee. Niin ei se minusta väärin oo, jos joku temperamenttisempi äiti huutaakin joskus, kuten esim. minä. En tietenkään haluaisi huutaa, mutta joskus vaan kiehuu niin yli, että pakko joskus vaientaa toinen. Meillä kun tapaa tuo 1-vuotias kiukuttelevan koko ajan. Kyllä sitä jonku aikaa kestää ja jaksaa kuunnella, mut sitte ku on mitta täys, nii saa sen näyttää ja lapsen vaientaa, ellei se muuten hiljene!

Sanoin etten ole koskaan huutanut omalle 1,5-vuotiaalleni. Mutta missään en ole sanonut ettei aikuinen saa koskaan huutaa lapselleen, vai voitko näyttää sen kohdan?

Mä muuten uskon että lapsi jolle huudetaan, kiukuttelee paljon enemmän kuin lapsi jolle ei huudeta.

 

[NEnä]

Ai ei ollut pahasti huudettu? Miten te ihmiset oikein kohtelette niitä lapsianne?

tässä pikkusen niinkö toit esiin, ettei aikuinen saisi lapselleen huutaa. Eli minä kohtelen lastani niin, että hän pärjää myöhemmässä elämässään, eikä kuole vaikka esim. opettaja hänelle joskus jostain asiasta avautuisikin. Tai vaikka pomo tms...

 

[vieras]

Ap, meillä on ollut tuo sama tilanne useitakin kertoja. Siis isä hermostuu just tuosta lapsen huutamisesta ja huutaa itse takaisin juuri noilla sanoilla kui sunkin miehes. Silti on hyvä isä lapsille. Tuo lasten kovaääninen huuto on sen heikko kohta, sitä ei meinaa kestää.

 

[Borkku]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Näinpä. Eiköhän se ole lapselleki hyvä että hän voi kokea sen negatiivisen ihmisestä johon luottaa ja jota ei tarvitse pelätä, vaikka äänen voimakkuus nousiski ku taatusti tulee sen huutamisen elämänsä aikana kokemaan kuitenki.

 

[EllaRo82]

No ei ole oikein. Ei se lapsi yleensä turhaan itke. Aikuinen voi mennä vaikka pihalle jos ei pää kestä itkua.
Lapsille voi ihan muuta kautta opettaa sen, ettei kaikki aikuiset oo kivoja.

 

[Borkku]

Taas on täydelliset äidit vauhdissa, ja sitten ihmetellään, miksi isät ei osallistu lasten hoitoon tarpeeksi. Monet meistä huutaa joskus jopa yksivuotiaille - jotkut ovat temperamentiltaan sellaisia, että eivät sitä tee, mutta useimmat tekevät. Kerronpa teille eilisillasta, kun meidän tytöt hajottivat yläkerrassa isin yhden muistoesineen. Isi karjui kuin leijona ja minä istuin olohuoneen sohvalla ja odotin jännittyneenä, mitä tapahtuu. Tuli ihan hiljaista ja aikaa kului. 15 minsan kuluttua isi tuli alas. "No", minä kysyin. "Istuttiin sit sylikkäin, että isi rauhottuis. Sit pyydeltiin anteeksi", mies sanoi. Sellaista meillä. Eikä tulis mieleenkään mennä väliin, kun mies ja lapset riitelee.

Mitä hittoa siihen väliin mennä.
Eiköhän kuitenkin se isäkin ole perheessä aikuinen

 

[Tipu Topakka]

Olisit pysyny pois tilanteesta ja antanu isän sit hoitaa homma loppuun asti niin laps joskus oppeis olemaan isänsäki kanssa ku ei äiti aina tulis väliin ja hoitais hommaa toisin eli teilais isää.

Näin minäkin ajattelen. Onko lapsi ollut aina kova äitin perään? Meillä nimittäin tyttö on ihan äitin tyttö ja jos isä ei meinaa kelvata johonkin puuhaan, niin yrittää tietty protestoimalla saada äidin isän tilalle ja jos en anna isän hoitaa tilannetta, niin sillon se muksu on voittanut sen erän..

Tietty ei sais huutaa..

 

[Estu]

ja vielä lisäys, ei aikuisen tarvi aina olla vaan pehmo, joka lepertelee lapselle iloisesti, vaikka kuin lapsi kiukuttelis. saa aikuinen joskus korottaa ääntäänkin.

Juu kyllä. Mutta lapsi huusi tässä nyt äitinsä perään, kuten hyvin moni 1,5-vuotias tapaa tehdä. Kyllä lapsikin saa ilmaista tunteensa, ilman että se vaiennetaan karjumalla.

Tottakai lapsi saa ilmaista tunteitaan. Jopa sillon vaikka sen vanhempaa ärsyttäisi suunnattomasti. Mutta siinä samalla on vanhemmalla myös oikeus ilmaista tunteensa ja vaikka lapsen tasolle vajoaminen ja huutokuoroon yhtyminen on aika epäkypsä tapa tunteitaan osottaa (itsekin tuohon sorrun), niin se, että ilmaiseen tunteensa aikuisena ei ole väärin (toki sitä ilmaisu tapa pitäisi pyrkiä pitämään aikuismaisena).

Meillä tuo 2v välillä yrittää kaikkensa esim hampaidenpesun tai nukkumaanmenon kanssa ja kiljuu kun syötävä että vaan isi (tai äiti) kelpaa pesemään tai peittelemään. Mutta jos toinen on jo tekemässä ko asiaa pojan kanssa, niin ei lähdetä siihen että pesijä tai peittelijä vaihtuu sen mukaan mitä poika keksii pyytää. Ja joskus se menee siihen, että poika kiljuu täyttä kurkkua sängyssään että vaan isi kelpaa peittelemään ja kun sitä on kestänyt aikansa niin äidilläkin äänen taso nousee.
En ole ylpeä siitä.

Niin totta. Ja sitten kun huutokuorossa on vielä mukana 2,5v ja vajaa 5v isoveljet, niin kyllä minä olen joskus huutanut, että "Olkaa hiljaa!" eikä se minusta nyt kamalan pahasti ole huudettu (ja mikä sitten on sitä huutamista? En minä ainakaan pää punaisena karju). Joo-o, ei saisi huutaa tai korottaa ääntä, mutta se on aina niin helppo arvostella, kun ei ole koko tilannetta tiedossa.

 

[v]

Ja lapsi sai siis periksi ja äiti hoiti homman. Näinkö?

Näin näytti menevän. Ja seuraavalla kerralla kun isä vie pesulle - jos nyt enää ikinä viitsii viedä - niin lapsen huuto on kahta kauheampi.

 

[Borkku]

Olisit pysyny pois tilanteesta ja antanu isän sit hoitaa homma loppuun asti niin laps joskus oppeis olemaan isänsäki kanssa ku ei äiti aina tulis väliin ja hoitais hommaa toisin eli teilais isää.

Näin minäkin ajattelen. Onko lapsi ollut aina kova äitin perään? Meillä nimittäin tyttö on ihan äitin tyttö ja jos isä ei meinaa kelvata johonkin puuhaan, niin yrittää tietty protestoimalla saada äidin isän tilalle ja jos en anna isän hoitaa tilannetta, niin sillon se muksu on voittanut sen erän..

Tietty ei sais huutaa..

Noin meilläki oli mut en mä silti puuttunu asiaan, vaan isä hoiti homman ja täts it.
Ei se laps siitä rikki mee vaikka toisen vanhemman ääni kohoiski ja moniko äiti ei sit koskaa sitä omaa ääntään kohota jos on väsyny ja se kullannuppu kiukkuaa

 

[...]

Ei ole oikein ei! Meillä on mies huutanu lapselle jo kolme vuotta kun ei jaksa lapsen kiukkua tai äidin perään huutoa kuunnella! Olen sanonut, että mene ulos huutamaan ja käy kävelemässä niin rauhoitut muttei se koskaan ole mennyt! Kohta varmaan täytyy tehdä pesäero kun ei muutosta tuu!

 

[Borkku]

Ja lapsi sai siis periksi ja äiti hoiti homman. Näinkö?

Näin näytti menevän. Ja seuraavalla kerralla kun isä vie pesulle - jos nyt enää ikinä viitsii viedä - niin lapsen huuto on kahta kauheampi.

Ja äiti arvostelee isän vielä voimakkaammin jne........

 

[vieras]

Meillä jo 12-kuukautinen osasi itkeä tarkoituksella. Seurasin kerran kun lapsi konttaili aivan onnellisena lattialla, mutta heti kun huomasi, että nyt äidillä on kädet vapaana, niin alkoi huuto ihan vain sen takia, että pääsisi syliin. Meillä on vammainen sisarus, joten lapsi oli tottunut odottamaan vuoroaan.