Onko tavallista jos kahden pienen lapsen isä...

...käy harrastuksissaan toisessa 4 kertaa ja toisessa 2 kertaa viikossa. Ja kerran viikossa suunnilleen auttamassa vanhempiaan? Kuulostaako määrä jotenkin absurdilta? Kun tajusin tässä juuri, että se syy, miks mä oon niin väsyny, vois olla se, ettei miestä paljon näy kotona. Siis käy töissä ja on sen jälkeen kyllä lasten kanssa, paitsi joskus karkaa harrastukseen jo töiden jälkeen, ehkä kerran viikossa. Mutta yleensä menee vasta sitten kun isompi lapsi nukkuu ja toinenkin on menossa nukkumaan.

 

En tiedä, onko se tavallista, mutta harrastukset ovat omien havaintojeni mukaan miehelle tärkeitä myös lapsen syntymän jälkeen siinä missä nainen haluaa usein keskittyä lapseen omien harrastustensa kustannuksella. Asiasta kannattaa neuvotella siitä lähtökohdasta, että harrastamista kodin ulkopuolella ei tarvitse kokonaan lopettaa mutta harrastaminen ei saa vaarantaa kenenkään hyvinvointia. Sinun kannattaa myös patistaa itsesi välillä harrastamaan.

 

En tiedä, onko se tavallista, mutta harrastukset ovat omien havaintojeni mukaan miehelle tärkeitä myös lapsen syntymän jälkeen siinä missä nainen haluaa usein keskittyä lapseen omien harrastustensa kustannuksella. Asiasta kannattaa neuvotella siitä lähtökohdasta, että harrastamista kodin ulkopuolella ei tarvitse kokonaan lopettaa mutta harrastaminen ei saa vaarantaa kenenkään hyvinvointia. Sinun kannattaa myös patistaa itsesi välillä harrastamaan.

Ja taas on urpo täällä antamassa neuvojaan.

Tiedoksesi, etteivät naiset HALUA keskittyä lapseen omien harrastustensa kustannuksella. Siinä ei vaan jää muuta vaihtoehtoa, kun itsekäs ukko jatkaa poikamieselämäänsä perheestä huolimatta. Naiset eivät ole niin empatiakyvyttömiä, että jättäisivät lapsensa heitteille tai kasaisi kaikkea vastuuta lapsesta yksin miehen niskaan.

 

Kehen ajattelet tekeväsi vaikutuksen haukkumalla muita urpoksi? Nimittelyyn turvautuvat he, joilta asialliset perustelut loppuvat kesken.

 

Mä oon varmaan poikkeava, mutta mulle toi ois ihannejärjestely - mies ottaa hoitovastuun pariksi tunniksi töitten jälkeen, ja häipyy paikalta niin että mä saan olla rauhassa kun lapset menee nukkumaan

 

Kaipa se Jenis oliskin kivaa jos lapset ois illalla nukkumassa. Meillä menee niin että isompi nukkuu ja mä nukutan pienempää tuntikausia joka v***n ilta...

 

[QUOTE="hohhoh";28979080]Ja taas on urpo täällä antamassa neuvojaan.

Tiedoksesi, etteivät naiset HALUA keskittyä lapseen omien harrastustensa kustannuksella. Siinä ei vaan jää muuta vaihtoehtoa, kun itsekäs ukko jatkaa poikamieselämäänsä perheestä huolimatta. Naiset eivät ole niin empatiakyvyttömiä, että jättäisivät lapsensa heitteille tai kasaisi kaikkea vastuuta lapsesta yksin miehen niskaan.[/QUOTE]

Näin.

 

Kehen ajattelet tekeväsi vaikutuksen haukkumalla muita urpoksi? Nimittelyyn turvautuvat he, joilta asialliset perustelut loppuvat kesken.

Tai sitten sinä nyt vaan olet niin urpo, että se on pakko todeta. =)

 

Kaipa se Jenis oliskin kivaa jos lapset ois illalla nukkumassa. Meillä menee niin että isompi nukkuu ja mä nukutan pienempää tuntikausia joka v***n ilta...

Aha, ok - sit ymmärrän että väsyttää ja ottaa päähän. Tässä tapauksessa ei tietenkään oo oikein, että toinen viettää illat miten tahtoo noin monta kertaa viikossa.

 

En tiedä onko tavallista, mutta kohtuullista se ei ole, jos toinen kokee jäävänsä lasten kanssa yksin.

 

Onhan tuo paljon perheelliselle, työssäkäyvälle ihmiselle.

Kiva tietty että töiden jälkeen viihtyy lasten kanssa ja lähtee vasta kun isompi nukkuu, mutta jos pienemmän nukuttaminen vie aikaa noin joka ilta niin ei ole reilua jättää sitäkään kokonaan toisen harteille. Ja toki samalla pitäisi muistaa myös sen puolison harrastusten/oman ajan tarve, eli ei niin että kaikki "vapaa-aika" jää yhdelle.

Meillä miehellä on harrastus missä käy kolmesti viikossa, noin pari tuntia kerrallaan. Ennen oli selkeät päivät/ajat mutta nyt kun lapsia on neljä ja yksin koko porukan kanssa välillä rankkaa on mies alkanut käydä tuolla niinä aikoina jotka sopivat perheelle. Esim arkena kun isot on koulussa tai iltaisin kun ainakin osa lapsista nukkuu. Ihan jees noin.

 

[QUOTE="vieras";28979196]Tai sitten sinä nyt vaan olet niin urpo, että se on pakko todeta. =)[/QUOTE]

 

Kuinka vanha pienempi on? Jos voisit vetää unikoulun, niin sulle itselle jäis enemmän aikaa iltaisin miehen ollessa harrastuksissaan. Toki noita miehen menoja on mun mielestä liikaa (siis 6 iltaa yhteensäkö?), mutta jos häntä ei saa niistä luopumaan niin kannattaa oma elämä tehdä mahdollisimman mukavaksi.

Mä itse treenaan noin 4 iltapäivänä-iltana viikossa, mutta mulla on nuo isommat lapset yleensä mukana lapsiparkissa. Pienin 1v9kk jää usein isän hoiviin. Mies ei harrasta tällä hetkellä oikeastaan mitään, mutta se on hänen oma valintansa. Oon sanonut että laittaa kalenteriin omia lenkkejä tmv. mutta kun ei halua/jaksa niin on hänen oma valintansa. Aikuisia kun ollaan.

 

Ei ole tavallista, en suostuisi pikkulapsiaikana moiseen. Se ei onnistu minulta eikä myöskään mieheltäni, sitä se vanhemmuus teettää. Milloin teillä vietetään yhteistä aikaa? Voisitteko harrastaa yhdessä koko perhe?

Tästä aiheesta on toinen vastaava ketju myös tullut vastikään.

 

[QUOTE="hohhoh";28979080]Ja taas on urpo täällä antamassa neuvojaan.

Tiedoksesi, etteivät naiset HALUA keskittyä lapseen omien harrastustensa kustannuksella. Siinä ei vaan jää muuta vaihtoehtoa, kun itsekäs ukko jatkaa poikamieselämäänsä perheestä huolimatta. Naiset eivät ole niin empatiakyvyttömiä, että jättäisivät lapsensa heitteille tai kasaisi kaikkea vastuuta lapsesta yksin miehen niskaan.[/QUOTE]

Mtta tyhmiä ne naiset on, saavat syyttää ainoastaan itseään kun ovat tuollaiset miehet lastensa isäksi valinneet.

 

[QUOTE="vieras";28979428]Mtta tyhmiä ne naiset on, saavat syyttää ainoastaan itseään kun ovat tuollaiset miehet lastensa isäksi valinneet.[/QUOTE]

Ja tässä palstan toisen urpon vakiovastaus.

 

[QUOTE="hohhoh";28979441]Ja tässä palstan toisen urpon vakiovastaus.[/QUOTE]

Sua vaan ärsyttää kun tiedät mun olevan oikeassa.

 

[QUOTE="vieras";28979428]Mtta tyhmiä ne naiset on, saavat syyttää ainoastaan itseään kun ovat tuollaiset miehet lastensa isäksi valinneet.[/QUOTE]

Miten ihmeessä voi etukäteen tietää miehestä, millainen isä hän on? Voihan sitä olla kaikenlaisia etukäteisajatuksia ja -keskustelujakin siitä, millaiseksi elämä muodostuu lapsen syntymän myötä, mutta ne eivät välttämättä toteudukaan.

Eli kyllä, tuo on yksi palstan typerimmistä vakiovastauksista.

 

Onneksi ukkoni on pesunkestävä sohvaperuna

 

[QUOTE="mommy";28979472]Miten ihmeessä voi etukäteen tietää miehestä, millainen isä hän on? Voihan sitä olla kaikenlaisia etukäteisajatuksia ja -keskustelujakin siitä, millaiseksi elämä muodostuu lapsen syntymän myötä, mutta ne eivät välttämättä toteudukaan.

Eli kyllä, tuo on yksi palstan typerimmistä vakiovastauksista.[/QUOTE]

No siis toki on olemassa näitä tapauksia, jotka synnytyssalissa muuttuvat unelmien prinssistä vuosisadan mulkeroksi. Mutta kyllä mä silti uskon, että suuremmassa osassa tapauksia toista ihmistä voi opetella tuntemaan ennen lasten hankkimista niin, että on edes jonkinlainen käsitys millainen puoliso/isä se on sitten kun ne lapset on tehtynä. Toki jos ne lapset hankkii parin kuukauden tai edes parin vuoden seurustelun jälkeen ei ne vaaleanpunaiset lasit välttämättä vielä ole pudonneet silmiltä ja kumpikin jaksaa vielä tsempata sen toisen miellyttämiseen.

Mutta kun puhutaan yli viiden vuoden parisuhteista en jaksa uskoa, että joitain merkkejä ei olisi havaittavissa siitä millainen se toinen on ja mitkä ovat sen prioriteettejä. Poikkeuksia on ihan varmasti, mutta kun erityisesti täällä kaksplussalla törmää varsin laajaan kirjoon erilaisia mulkeroita en vaan jaksa uskoa, että ne kaikki on ollut niitä unelmien prinssejä, joista sitten vaan yhdessä yössä on kuoriutunut idootteja sen lapsen syntymän myötä (ja vielä vähemmän jaksan ymmärtää niitä, jotka ovat lykänneet vielä toisenkin lapsen tulemaan siitäkin huolimatta, että se mies on jo alkanut muuttua mulkeroksi, se kun varmasti parantaa tilannetta).

 

Kun kaksivanhinta lasta joilla on vain puolitoista vuotta ikäeroa olivat 0-2-vuotiaita, minäkin olin samassa tilanteessa. Vanhempi pojista ei nukkunut päiväunia juuri ollenkaan ja nuorempi nukkui levottomasti yöt. Meillä ei ollut mitään ns turvaverkkoja. Mies oli illat omissa harrastuksissaan, vaikka näki että aloin olla aika uupunut ja univelkaa kertyi ihan pelottavasti. Lopulta minulla oli ihan valtava univelka ja lepopulssi oli yli 120, sain lisäksi rytmihäiriöitä. Unettomuudesta ja rytmihäiriöistä en vielä nytkään, kymmenen vuoden kuluttua ole päässyt eroon, maksan siis vähän turhan kallista hintaa siitä, että jäin ihan totaalisesti yksin tuohon tilanteeseen. En tiedä, vieläkin tuntuu pahalta kun muistelee, miten väsynyt olin. :/

Ei kannata ryhtyä marttyyriksi turhaan. Mun mieheni oli itsekäs, on ollut vaiikea antaa anteeksi sitä, että milloin minkäkin syyn takia hän oli milloin missäkin menossa. Hän loukkasi itsensä myöhemmin, eikä enää kykene tuohon liikuntaharrastukseen, silti hän on muutamana iltana viikossa poissa nykyisinkin plus tekee muina iltoina ihan töitäkin. Nyt lapset ovat jo isompia eivätkä valvota, ja pärjään paremmin niiden kanssa.

 

...käy harrastuksissaan toisessa 4 kertaa ja toisessa 2 kertaa viikossa. Ja kerran viikossa suunnilleen auttamassa vanhempiaan? Kuulostaako määrä jotenkin absurdilta? Kun tajusin tässä juuri, että se syy, miks mä oon niin väsyny, vois olla se, ettei miestä paljon näy kotona. Siis käy töissä ja on sen jälkeen kyllä lasten kanssa, paitsi joskus karkaa harrastukseen jo töiden jälkeen, ehkä kerran viikossa. Mutta yleensä menee vasta sitten kun isompi lapsi nukkuu ja toinenkin on menossa nukkumaan.

No ei kuulosta normaalilta vaan siltä että kaikki muu on tärkeämpää ja/tai pakenee jotakin kotioloissa, jok oerimielisyyksiä tai ei jaksa lapsia.

oma mies on 4v aikana käynyt 4kertaa jossain! olen iloinen että hän viihtyy perheensä kanssa,mutta jos hänellä olisi tarve useammin menoon niin ok. mutta useampi kerta viikossa sais mut repii pelihousuni! mikä parisuhde toi on jos mies viettää suurimman osan vapaa ajastaan jossain muualla?

 

Mä olen hyvin ärsyyntynyt jo siitä, että mun mies on harrastuksissaan noin 2 iltaa viikosta. Sitten välillä menee koko lauantai tai sunnuntai harrastuksissa. Joo kuulostan kohtuuttomalta, mutta olen päivät kotona lasten kanssa, koitan jaksaa hoitaa heitä ja kotia vaikka olen ollut tässä muutaman vuoden aika sairaana itse. Mua potuttaa kun herra tulee töistä, pyörähtää tässä, ehkä syö ja istuu koneella, ja sit lähtee harrastukseensa. Aika vaikea olla ihan coolina siinä kun itse on niin kipeä ja väsynyt et haluis vaan hetken levähtää, toivois et toinen ottais vastuun kun ite on ihan loppu. Mutta kun ei niin ei. En tiedä kauanko enää jaksan tollasta itsekkyyttä katsella.

 

No siis toki on olemassa näitä tapauksia, jotka synnytyssalissa muuttuvat unelmien prinssistä vuosisadan mulkeroksi. Mutta kyllä mä silti uskon, että suuremmassa osassa tapauksia toista ihmistä voi opetella tuntemaan ennen lasten hankkimista niin, että on edes jonkinlainen käsitys millainen puoliso/isä se on sitten kun ne lapset on tehtynä. Toki jos ne lapset hankkii parin kuukauden tai edes parin vuoden seurustelun jälkeen ei ne vaaleanpunaiset lasit välttämättä vielä ole pudonneet silmiltä ja kumpikin jaksaa vielä tsempata sen toisen miellyttämiseen.

Mutta kun puhutaan yli viiden vuoden parisuhteista en jaksa uskoa, että joitain merkkejä ei olisi havaittavissa siitä millainen se toinen on ja mitkä ovat sen prioriteettejä. Poikkeuksia on ihan varmasti, mutta kun erityisesti täällä kaksplussalla törmää varsin laajaan kirjoon erilaisia mulkeroita en vaan jaksa uskoa, että ne kaikki on ollut niitä unelmien prinssejä, joista sitten vaan yhdessä yössä on kuoriutunut idootteja sen lapsen syntymän myötä (ja vielä vähemmän jaksan ymmärtää niitä, jotka ovat lykänneet vielä toisenkin lapsen tulemaan siitäkin huolimatta, että se mies on jo alkanut muuttua mulkeroksi, se kun varmasti parantaa tilannetta).

Minäpä en usko että asia on ihan noin yksioikoinen. Varsinkin kun ikää on lähempänä 40v kun tullaan isäksi, niin se elämänmuutos, vastuu, sitoutuminen jne se voi todella pelottaa ihmistä niin että tulee paha kriisi, joka ravistaa pohjia myöten.

Sitoutumisella tarkoitan sitoutumista lapseen koko loppuelämäksi. Naisesta pääsee eroon, lapsesta ei.

 

[QUOTE="vieras";28979691]Minäpä en usko että asia on ihan noin yksioikoinen. Varsinkin kun ikää on lähempänä 40v kun tullaan isäksi, niin se elämänmuutos, vastuu, sitoutuminen jne se voi todella pelottaa ihmistä niin että tulee paha kriisi, joka ravistaa pohjia myöten.

Sitoutumisella tarkoitan sitoutumista lapseen koko loppuelämäksi. Naisesta pääsee eroon, lapsesta ei.[/QUOTE]

Kyllä mun nähdäkseni sitäkin voi ennakoida. Ihmiset arvottaa erilailla omaa vapautta ja menemisen halua ja avoimesti keskustelemalla kyllä oppii aika paljon toisen ihmisen luonteesta ja persoonasta. Tosin jotenkin tuntuu palstaa lukiessa, että toiseen ihmiseen oikeasti kunnolla tutustumista ei pidetä mitenkään oleellisena osana parisuhteen muodostamista.

Mutta kuten sanoin, on olemassa poikkeuksia. Ihan varmasti on olemassa jokunen sellainen mies, josta ei ikinä olisi uskonut, että siitä myöhemmin tulee jättimäinen mulkero. En vain jaksa uskoa, että ihan jokainen näistä palstalla kirjoitettavista miehistä on lähtökohtaisesti ollut se herra täydellinen.