Onko tästä varaa miehen loukkaantua?

[Mitä ihmettä]

Eilen vai toissapäivänä pidettiin miehen kanssa palaveria, jossa sovittiin, että yhdessä sovitaan menot ja aletaan tasavertasesti hoitamaan lasta ja kotia. No, hän alottaa kohta vakityöt (ma-pe ja la vähän aikaa), että minä kyllä enimmäkseen hoidan kotityöt, mutta hän alkaa siivota omat jälkensä ja lasten sillon, kun on heidän kanssaan. =)

No, äsken sitten ilmotti, että just kerkee varmaan seittämäks illalla takasin, kun kaverinsa oli häntä pyytänyt tunnin ajomatkan päähän, johonkin hommiin. Ihan noin yks kaks, vaikka JUSTIINSA sovittiin, että ajoissa ilmotetaan ja sovitaan menot. Olin ihan, että lO !

Mies on alottanu työpäivänsä aamulla klo 8 ja olis kotona sitten klo 18.45, kun mulla alkaa jumppa 19.00! Kysyi, että käykö tämä hänen menonsa. Sanoin suoraan, että ei. Eikö just sovittu jotain. No, hän alko avautuun, että kyse on hänen palveluksistaan kavereilleen. No, se on mustakin ihan ok, kunhan vaan sovittais etukäteen! Joka päivä melkein oon saanu pettyä, että mies soittaa tai tulee kotiin kääntyyn kertoakseen, että menee sinne ja sinne, on pakko mennä jne. Yksin hoidan lapset ja kodin.

Hän ymmärsi meidän sen palaverin aikana, miks oon uupunu ja ihan täynnä tätä kaikkee, kun joudun yksin yrittään noitten lasten kanssa, 3kpl.

En antanu periks ja hän mutisi, että ei se mitään. Hän ilmottaa kaverilleen, ettei pääse. Häntä pidetään kylillä jo valmiiks pellenä, kun akka soittaa vartin välein, että tuu kotiin sieltä. Joo, soittelenkin sillon, kun on sovittu, että hän tulee kotiin ja ei näy puoleen tuniin tai tuntiin tai enemmän. Voi **tti!! :headwall:

Sitten sano, että joo, aletaan sopia sitten, että hänkin saa alkaa harrastaan, enkä vaan minä. No voi herrajjumala. Kyllähän hän saiskin harrastaa, muttei harrasta! Paino nousee, ei liiku tms. On ittekkin puhunu, että alkaa lenkillä ja salilla käymään ja se on mulle ihan ok. En mikään pirttihirmu halua olla, mutta ilmeisesti olen sellainen, ihan vaan sen takia, että TOIVON, ETTÄ EDES JOTAIN PELISÄÄNTÖJÄ OLISI TÄSSÄ YHTEISESSÄ YRITYKSESSÄ, MEIDÄN PERHEESSÄ:

 

[fanta]

Hmm, minusta olisi kyllä ikävää, jos minulle soitettaisiin jatkuvasti työpaikalle, että tule kotiin, missä viivyt... Mutta muuten kyllä ymmärrän sinua, että harmittaa, jos sovitusta pidetä kiinni.

 

[jestas]

Noin äkkiä ne asiat unohtuvat miehen aivoista.

 

[vinci]

kuulostaa ihan.....mieheltä!!!
no kyllä se siitä..jossain vaiheessa sen on pakko tulla vastaan ja sit se huomaa ettei se välttämättä nin paha juttu olekkaan..kyllä sullaki on oikeus omaan aikaan.
sitä ei meilläkään mies ymmärrä kun sanon että mun aika alkaa kun muksut nukkuu ja mua joskus ottaa päähän kun eivät sinne mene suosiolla illalla...sen mielestä kun mää lomailen kotona lasten kanssa...
no onhan se töistä lomaa joo mut... ; o

 

[ap]

En soittelekkaan työpaikalle, vaan sillon hänelle, kun ei ala näkyä SOVITTUNA aikana. Kyllä pitäis sen verta aikuisen ihmisen pitää lupauksensa ja ymmärtää, että ei olis aina pois omilla menoillaan käymässä vielä siellä ja täällä ja tuolla.... :/

 

[fanta]

En soittelekkaan työpaikalle, vaan sillon hänelle, kun ei ala näkyä SOVITTUNA aikana. Kyllä pitäis sen verta aikuisen ihmisen pitää lupauksensa ja ymmärtää, että ei olis aina pois omilla menoillaan käymässä vielä siellä ja täällä ja tuolla.... :/

Anteeksi, ymmärsin väärin.

 

[eila]

Minusta myös tosi ikävää ootella jos on jotain sovittu.Ja varsinkin kun tytölle kerkeen sanoa et alkaa kuunnella millon isin auto kurvaa pihaan...menee sit jopa tunti kun tulee ja onkin istunut tutun huoltsikalla. Hmm... Ymmärrän sua täysin.

 

[vieras]

Niinpä, se lienee ihan tyypillinen suomalainen mies. Lopetin kans kyläyhdistyksen yms. aktiviteetit kun miehen kokoukset meni minun kokousten edelle mennen tullen, eikä kertaakaan edes ajatellut ottaa lasta mukaan omiin juttuihinsa.

Meillä nyt sentäs on se ikä ohi, että kylällä pitäisi autossa istuksia.

 

[ap]

En soittelekkaan työpaikalle, vaan sillon hänelle, kun ei ala näkyä SOVITTUNA aikana. Kyllä pitäis sen verta aikuisen ihmisen pitää lupauksensa ja ymmärtää, että ei olis aina pois omilla menoillaan käymässä vielä siellä ja täällä ja tuolla.... :/

Anteeksi, ymmärsin väärin.

Ei se mitään. Mää selostin vähän sekavasti ton mun sepustuksen. Tää ei olis työjuttu, tää iltameno, vaan ihan muu, jota ei oltu sovittu.

Mikä ihme oikeus miehellä on hänen omien luulojensa mukaan, mennä ja tulla. Herraisä, jos minä kävisin kaupassa ja kauppamatkalla soittaisin, että menen kaverille haravoimaan pihaa ja samalla vähän grillaamaan, ihan pakko hei tehdä palvelus tälle kaverille. Ja sitten seur. päivänä toinen kaveri ja toinen juttu. Ja mua tietty pidettäis pellenä, jos en pääsiskään joka päivä. Aaargh. =(

 

[ap]

Niinpä, se lienee ihan tyypillinen suomalainen mies. Lopetin kans kyläyhdistyksen yms. aktiviteetit kun miehen kokoukset meni minun kokousten edelle mennen tullen, eikä kertaakaan edes ajatellut ottaa lasta mukaan omiin juttuihinsa.

Meillä nyt sentäs on se ikä ohi, että kylällä pitäisi autossa istuksia.

Juu, ei meidänkään isäntä kylillä istuskele, se tekee palveluksia niin auliisti kavereilleen (hakee autoo sieltä ja menee siirtää sitä ja sitä... nosturia vai mitä lie...), että palvelukset menee perheen edelle useimmiten aina. :headwall:

 

[PahaSilmä]

Ei ole varaa loukkaantua. On ihan oikein, että vaadit myös käytännön muutosta, eikä pelkkää puhetta.

 

[ap]

Ei ole varaa loukkaantua. On ihan oikein, että vaadit myös käytännön muutosta, eikä pelkkää puhetta.

Niin mustakin.
Ainoo paha puoli, että lapset oli taas vieressä kuuntelemassa silmät selällään, kun äiti ja isä taas riitelee.

 

[ei saa]

Ukko pysyköön kotona ja sä alat tekemään kavereilles palveluksia.

 

[PahaSilmä]

Ei ole varaa loukkaantua. On ihan oikein, että vaadit myös käytännön muutosta, eikä pelkkää puhetta.

Niin mustakin.
Ainoo paha puoli, että lapset oli taas vieressä kuuntelemassa silmät selällään, kun äiti ja isä taas riitelee.

No ei se mitään. Nyt voitte näyttää, miten äiti ja isä sopivat riidan.

 

[ap]

Ukko pysyköön kotona ja sä alat tekemään kavereilles palveluksia.

No, olis aika monta palvelusta ja piitkää sellasta, jos tekisin saman verran palveluksia omille kavereilleni, kun mie on tehny omilleen.

Vois sanoo, että nähdään ehkä ens vuonna, oon siihen asti hommissa kavereilla.

 

[ap]

Ei ole varaa loukkaantua. On ihan oikein, että vaadit myös käytännön muutosta, eikä pelkkää puhetta.

Niin mustakin.
Ainoo paha puoli, että lapset oli taas vieressä kuuntelemassa silmät selällään, kun äiti ja isä taas riitelee.

No ei se mitään. Nyt voitte näyttää, miten äiti ja isä sopivat riidan.

Joo, usein sovitaankin, mutta miehen ylpeyden päälle käy se, että näyttää lapsille, että olikin jotain "vikaa" myös hänessä, että äiti puhui ihan asiaa.

Yleensä kun sovitaan, se alote lähtee musta ja halataan ja näytetään, että sovitaan ja yleensä sanotaan anteeks. Mies kuitenkin yleensä jää urputtaan jotain sen jälkeen ja että mua sitten **ttaa sellanen, miten lapsellista!

 

[Kuunvalossa]

No kyllä vaan perheen pitäis mennä kaiken edelle. Ootteko ajatelleet hankkia vaikka jotain yhteistä harrastusta? Kerran viikkoon kaksistaan jotain niin parantaa yhteishenkeä kummasti =)

 

[fanta]

Palveluksien luonteeseen tosi usein tuntuu kuuluvan se, että ne ovat äkillisiä, voitko-heti-nyt-tulla-auttamaan-kyse-on-lähes-elämästä-ja-kuolemasta. Joihinkin on kyllä pakko vastata, muttei tietenkään kaikkiin, kuten esim. että tuutko nyt just vaihtamaan mun kanssa talvirenkaita koko kujan autoihin tms =)

 

[ap]

No kyllä vaan perheen pitäis mennä kaiken edelle. Ootteko ajatelleet hankkia vaikka jotain yhteistä harrastusta? Kerran viikkoon kaksistaan jotain niin parantaa yhteishenkeä kummasti =)

Oon ehdottanu, mutta sen verta tulee urputusta aina, että en jaksa enää edes ehdottaa. Aina mies sanoo, että no keksi sää, sano sää mitä. Juu, kiva, kun sitäkin kiinnostaa... :headwall:

 

[ap]

Palveluksien luonteeseen tosi usein tuntuu kuuluvan se, että ne ovat äkillisiä, voitko-heti-nyt-tulla-auttamaan-kyse-on-lähes-elämästä-ja-kuolemasta. Joihinkin on kyllä pakko vastata, muttei tietenkään kaikkiin, kuten esim. että tuutko nyt just vaihtamaan mun kanssa talvirenkaita koko kujan autoihin tms =)

Ymmärrän sellaset tyyliin, että oon täällä ojassa, voikko tulla hinaan mut ylös. Muita en. Ne pystyy kyllä sopiin esim. edellisenä päivänä.

 

[Palstan KAUNOTAR]

Tuohan oli kuin meidän parisuhteesta aikoinaan. Mä aikani narisin ja marisin miehelle samoista asioista. Lopulta lopetin "palvelemasta" miestäni.
ja nyt menee hyvin. :heart:

 

[ap]

Tuohan oli kuin meidän parisuhteesta aikoinaan. Mä aikani narisin ja marisin miehelle samoista asioista. Lopulta lopetin "palvelemasta" miestäni.
ja nyt menee hyvin. :heart:

Joo, no on se jotain pitäny, mitä sovittiin. Tänään se imuroi eteisen, kun toi siihen puoli kiloo hiekkaa kengissään. Olin ihan, että häh, mitä toi imuri päällä on ja katoin, niin mies imuroi! :O

Mutta ei toi liity palvelemiseen oikeen, että hän menee miten lystää ja luulee viä, että on siihen joku oikeus.

 

[Kuunvalossa]

No kyllä vaan perheen pitäis mennä kaiken edelle. Ootteko ajatelleet hankkia vaikka jotain yhteistä harrastusta? Kerran viikkoon kaksistaan jotain niin parantaa yhteishenkeä kummasti =)

Oon ehdottanu, mutta sen verta tulee urputusta aina, että en jaksa enää edes ehdottaa. Aina mies sanoo, että no keksi sää, sano sää mitä. Juu, kiva, kun sitäkin kiinnostaa... :headwall:

Mun ukkoni on kanssa ihan yhtä kekseliäs Miten usein vietätte aikaa ihan kahdestaan? Joskus on niin että jos ollaan pitkään oltu yhdessä niin tarvitaan se ihastuminen puolisoon uudestaan :heart:

 

[ap]

No kyllä vaan perheen pitäis mennä kaiken edelle. Ootteko ajatelleet hankkia vaikka jotain yhteistä harrastusta? Kerran viikkoon kaksistaan jotain niin parantaa yhteishenkeä kummasti =)

Oon ehdottanu, mutta sen verta tulee urputusta aina, että en jaksa enää edes ehdottaa. Aina mies sanoo, että no keksi sää, sano sää mitä. Juu, kiva, kun sitäkin kiinnostaa... :headwall:

Mun ukkoni on kanssa ihan yhtä kekseliäs Miten usein vietätte aikaa ihan kahdestaan? Joskus on niin että jos ollaan pitkään oltu yhdessä niin tarvitaan se ihastuminen puolisoon uudestaan :heart:

No ei ikinä. Kun lapset saadaan nukkuun (lue:minä useimmiten yksin, kun mies jossain), niin sitten tuun koneelle tai luetaan lehtee ja syödään iltapalaa. Kumpikin "omalla puolellaan" nenä kiinnis lehdessä tai koneessa.

Miehellä on aina kauhee kiire nukkuun, kun mää viä huokasen illalla, että menihän ne nukkumaan vihdosta viimein (lapset) ja mies menee tyytyväisenä kuorsaamaan. ÄRSYTTÄVÄÄÄÄ!!

 

[Kuunvalossa]

Me ollaan oltu ihan samassa pisteessä ja tiedän että tuntuu ettei tuosta ole ilospääsyä.. Mutta me tehtiin niin että otettiin ihan omaa aikaa, 1 vrk kahdestaan. Tehkää sitten ihan mitä vaan, tapelkaa, naikaa, syökää, katsokaa telkkaria tai ihan mitä vaan kunhan olette kahdestaan. Siinä sitten pikkuhiljaa kyllä alkaa juttu luistamaan ja yleensä se yhdessäolo päättyy (ainakin meillä) sovintoon jos on ollut riitaa ja onnellisina mennään hakemaan muksu hoidosta. Puhu miehelle että tälle on nyt tultava stoppi, teidän on saatava se huuma takaisin mikä joskus oli.. Parasta olisi jos teette jotain mistä olette ennen tykänneet, eväsretkelle, elokuvan katselu kotona, ajelulle yhdessä, se voi olla ihan mitä vaan. Toivottavasti saatte suhteen kuntoon :hug: