Onko tässä enää mitään järkeä tai pelastettavaa?

[loppu]

En välitä miehestäni enää. Yhdssä oltu 14v ja nyt alkaa olla mitta täynnä ja tunteet lopussa. Olen jo pitkään inhonnut miehen kosketustakin. Eilen mies joi reippaanlaisesti ja alkoi "lähennellä". Suuteli suulle ja mä purin hampaita yhteen kun inhotti. Itse "toimitus" oli onneksi hätäinen kuten aina ja sen jälkeen mua inhotti niin että menin vessaan itkemään.

Ei taida kuulostaa kovin hääviltä enää?

 

["huh"]

Voi jeesus, ei kuulosta hääviltä ei.
Varmaan se ero olisi pitänyt ottaa jo kauan,kauan aikaa sitten mutta äärimmäisen typerä kyllä olet jos et sitä viimeistään NYT tee.

 

[---]

Toimitus? Siis tuo suutelo?

 

[loppu]

Toimitus? Siis tuo suutelo?

Ei, kun pano

 

[---]

Mä en ymmärrä, että jos sä inhoat miehen kosketusta ja se on sulle vastenmielistä niin miksi sä suostut panemaan sen kanssa.

 

["vieras"]

Just tasan kun mun elämästä. Itku tuli aina kun inhotti niin.

Ja juu, nyt on ero vetämässä. Heti helpotti.

 

[hmph]

MItä pahaa se mies on sinulle tehnyt? Pieksänyt, ollut henkisesti väkivaltainen, muuttunut ulkoisesti????

 

[fifiia]

No ei kyllä kuulosta hääviltä, mutta itse lähtesin kyllä ensin miettimään mikä suhteessa oikeasti mättää ja voiko niille asioille vielä jotakin tehdä. Muutokset parempaan ei varmasti tapahdu nopeasti ja välillä tulee takapakkiakin, mutta onko tai oliko suhteessa jotakin sellaista jonka takia sille kannattaisi antaa vielä uusi mahdollisuus. Ja henkilökohtaisesti ole myös sitä mieltä että noihin asioihin olisi pitänyt herätä jo vähän aikaisemmin.

 

["hmm"]

Kyllä ero on ainoa oikea päätös, ei tuohon kannata jäädä.

 

[rajansa kaikella]

No ei kyllä kuulosta hääviltä, mutta itse lähtesin kyllä ensin miettimään mikä suhteessa oikeasti mättää ja voiko niille asioille vielä jotakin tehdä. Muutokset parempaan ei varmasti tapahdu nopeasti ja välillä tulee takapakkiakin, mutta onko tai oliko suhteessa jotakin sellaista jonka takia sille kannattaisi antaa vielä uusi mahdollisuus. Ja henkilökohtaisesti ole myös sitä mieltä että noihin asioihin olisi pitänyt herätä jo vähän aikaisemmin.

Siis mitä voi enää tehdä jos oma miehen katsominenkin oksettaa eikä mitään tunteita tätä kohtaan ole? Miksi helvetissä pitäisi jäädä sellaiseen suhteeseen(joka ei todellakaan ole normaali)?
Ei voi ymmärtää.

 

[loppu]

No ei kyllä kuulosta hääviltä, mutta itse lähtesin kyllä ensin miettimään mikä suhteessa oikeasti mättää ja voiko niille asioille vielä jotakin tehdä. Muutokset parempaan ei varmasti tapahdu nopeasti ja välillä tulee takapakkiakin, mutta onko tai oliko suhteessa jotakin sellaista jonka takia sille kannattaisi antaa vielä uusi mahdollisuus. Ja henkilökohtaisesti ole myös sitä mieltä että noihin asioihin olisi pitänyt herätä jo vähän aikaisemmin.

Niin, vähän myöhässähän tässä ollaan jo. Ainoa järkevä syy jonka keksin jäämiseen on lapset, se klassinen tapaus. Tää tapahtui vähän varkain. Lasten jälkeen pikkuhiljaa alkoi ennen mitättömät asiat kasvaa ja korostua. Seksielämään noin ylipäänsä en ole ollut hirveän tyytyväinen enää vuosiin, nyt sekin vähä mennyttä. Ja koska ei ole mitään tunteita, niin eihän siitä läheisyydestäkään voi nauttia. Toinen tuntuu vieraalta ja seksi lähes raiskaukselta. Mies vähempään tyytyväinen ja henkisistä arvoista piittaamaton "vanhankansan" tyyppi joka elää tehdäkseen työtä. Tavat ja kummankin ominaisluonteenpiirteet niin tiukassa, et niitä ei noin vain muuteta ja ilman niiden muuttamista taas en usko et mikään paranisi. Voiko alkaa välittää enää sellaisesta josta on täydellisesti lakannut välittämästä?

 

[fifiia]

Siis mitä voi enää tehdä jos oma miehen katsominenkin oksettaa eikä mitään tunteita tätä kohtaan ole? Miksi helvetissä pitäisi jäädä sellaiseen suhteeseen(joka ei todellakaan ole normaali)?
Ei voi ymmärtää.

Niin aloituksesta ei mielestäni ihan selvinnyt onko mies tehnyt jotakin sellaista miksi kosketus ihottaa tai tavallaan sitä kumman syytä suhteen väljähtyminen on. Omia ongelmiaan ei pääse pakoon eroamalla vaan ne on joka tapauksessa käsiteltävä enemmin tai myöhemmin jos tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen elämä.

 

[fifiia]

Niin, vähän myöhässähän tässä ollaan jo. Ainoa järkevä syy jonka keksin jäämiseen on lapset, se klassinen tapaus. Tää tapahtui vähän varkain. Lasten jälkeen pikkuhiljaa alkoi ennen mitättömät asiat kasvaa ja korostua. Seksielämään noin ylipäänsä en ole ollut hirveän tyytyväinen enää vuosiin, nyt sekin vähä mennyttä. Ja koska ei ole mitään tunteita, niin eihän siitä läheisyydestäkään voi nauttia. Toinen tuntuu vieraalta ja seksi lähes raiskaukselta. Mies vähempään tyytyväinen ja henkisistä arvoista piittaamaton "vanhankansan" tyyppi joka elää tehdäkseen työtä. Tavat ja kummankin ominaisluonteenpiirteet niin tiukassa, et niitä ei noin vain muuteta ja ilman niiden muuttamista taas en usko et mikään paranisi. Voiko alkaa välittää enää sellaisesta josta on täydellisesti lakannut välittämästä?

Vaikea sanoa voiko suhdetta vielä elvyttää. Negatiivisuuden kehää on vaikea murtaa, mutta ei minusta täysin mahdotonta. Kielteiseen ja inhottavaan vuorovaikutukseen on helppo vastata samalla mitalla, vaikeampaa on löytää ratkaisuja jotka kaikesta huolimatta lisäävät positiivisuutta.

 

[Criminal Mind]

Mulla on vähän samat fiilikset. Mies on teoillaan osoittanut meidän (minun ja lasten) paikan ja se on sitten työn ja herran omien menojen jälkeen. Seksi on ollut pakko pullaa pitkään ja sen takia että olen antanut pakko seksiä pitkään on johtanut siihen että se ilettää kokonaan. Oma vika mutta minkäs teet....

 

[loppu]

Mulla on vähän samat fiilikset. Mies on teoillaan osoittanut meidän (minun ja lasten) paikan ja se on sitten työn ja herran omien menojen jälkeen. Seksi on ollut pakko pullaa pitkään ja sen takia että olen antanut pakko seksiä pitkään on johtanut siihen että se ilettää kokonaan. Oma vika mutta minkäs teet....

Tuttua. Meilläkin mies on itse tehnyt itsestään ulkopuolisen. Vastaan kaikesta käytännössä yksin. Yksi asia johtaa toiseen, epäluottamus, epävarmuus, väsymys, kyllästyminen, turhat toiveet. Vaikka voisin, en enää osaisi antaa miehelle mitään vastuuta koska luottamus siihen et asiat hoituu ilman mua on nolla. Miten voin rakastaa jos en edes kunnioita tai ihaile toista?

 

[Criminal Mind]

Tuttua. Meilläkin mies on itse tehnyt itsestään ulkopuolisen. Vastaan kaikesta käytännössä yksin. Yksi asia johtaa toiseen, epäluottamus, epävarmuus, väsymys, kyllästyminen, turhat toiveet. Vaikka voisin, en enää osaisi antaa miehelle mitään vastuuta koska luottamus siihen et asiat hoituu ilman mua on nolla. Miten voin rakastaa jos en edes kunnioita tai ihaile toista?

:hug:

 

[loppu]

:hug:

Kiitos. Samoin sinulle. Kai tästäkin vielä noustaan. Joskus.

 

[Criminal Mind]

Niin no. Mä en tiiä noususta... ehkä kitkutellaan eteenpäin

 

["vieras"]

Musta kyllä kannattaisi edes yrittää vielä, käydä parisuhdeneuvojalla tai jossain. 14 vuotta ihmisen elämästä on pitkä aika, minusta molemmat osapuolet on ansainneet sen, että edes yritetään ennen kuin nakataan suhde roskakoppaan.

 

[fgh]

[QUOTE="vieras";22447010]Musta kyllä kannattaisi edes yrittää vielä, käydä parisuhdeneuvojalla tai jossain. 14 vuotta ihmisen elämästä on pitkä aika, minusta molemmat osapuolet on ansainneet sen, että edes yritetään ennen kuin nakataan suhde roskakoppaan.[/QUOTE]

En ymmärrä, miksi aina neuvotaan parisuhdeneuvojalle siinä vaiheessa, kun ihmiset ovat jo valmiit eroamaan. Aivan kuin ajateltaisiin, että parisuhdeneuvoja olisi jotenkin ihmistä suurempi ja kertoisi, kuinka ihmiset voivat taas oppia rakastamaan toisiaan ja unohtaa ongelmansa. Parisuhdeneuvonnassa ei oteta lähtökohtaisesti sitä kantaa, että eroaminen on väärin vaan voidaan ihan yhtä hyvin antaa eväitä hyvään eroon.

Sitä paitsi ihmiset yrittävät usein monta vuotta ilman parisuhdeneuvojiakin parantaa suhdettaan. Koetetaan yhteisellä ajalla, oman itsen muuttamisella, omista arvoista tinkimällä, mutta kun ei, niin ei. Miettikääpä jotain ihmistä, josta ette pidä ja jota ette arvosta. Yrittäkääpä opetella ihan omalla asenteella pitämään hänestä ja arvostamaan häntä. Helppoa kuin heinänteko, eikö totta?

 

[hmph]

Minun on vaikea ymmärtää, miksi tilanteet ylipäänsä päästetään noin pahaksi.
Miksei olisi voinut jo aiemmin alkaa tehdä töitä asian suhteen?

Miksi et ole ap sanonut miehellesi mitään, vaan puret hammasta siellä ja itket selän takana? Kaksi siihen tarvitaan?!

 

["ulla"]

Niin aloituksesta ei mielestäni ihan selvinnyt onko mies tehnyt jotakin sellaista miksi kosketus ihottaa tai tavallaan sitä kumman syytä suhteen väljähtyminen on. Omia ongelmiaan ei pääse pakoon eroamalla vaan ne on joka tapauksessa käsiteltävä enemmin tai myöhemmin jos tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen elämä.

On niin lohduttava ajatus, että ihminen edestään löytäisi sen, minkä taakseen jättää. Elämä ei kuitenkaan toimi kausaalisuhteiden tavoin. Eroamalla voi hyvinkin päästä eroon ongelmiaan - mikäli ne ongelmat sattuvat johtumaan siitä nimenomaisesta ihmissuhteesta. Käsittämätöntä, että vielä tänäkään päivänä naiset eivät saisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä ja jättää huonoa ihmissuhdetta taakseen vaan velvollisuudesta ja epäitsekkyytensä osoittaakseen täytyy pysyä parisuhteessa sekä pitää välejä yllä sekä omiin että puolison sukulaisiin. Pelkkää muille ihmisille elämistä.

 

[tero]

Minun on vaikea ymmärtää, miksi tilanteet ylipäänsä päästetään noin pahaksi.
Miksei olisi voinut jo aiemmin alkaa tehdä töitä asian suhteen?

Niin minunkin. Miksi et eronnut jo aiemmin? Kylmä soppa ei lämmittämällä parane.

 

[Criminal Mind]

Minun on vaikea ymmärtää, miksi tilanteet ylipäänsä päästetään noin pahaksi.
Miksei olisi voinut jo aiemmin alkaa tehdä töitä asian suhteen?

Miksi et ole ap sanonut miehellesi mitään, vaan puret hammasta siellä ja itket selän takana? Kaksi siihen tarvitaan?!

Min' olen ainakin yritt'nyt, pyytänyt viettämään aikaa meidän kanssa ja olemaan perhe. Vastaus on yleensä "on niitä töitäkin tehtävä!" ja "mitä teidän kanssa nyt vois muka tehdä?" ei paljoa huvita enää rukoilla miestä...

 

[täh?]

Niin minunkin. Miksi et eronnut jo aiemmin? Kylmä soppa ei lämmittämällä parane.

mistä sä tommoisen vetäisit, toihan ei pidä paikkaansa, lämmittämällähän kylmä soppa uudestaan vaan paranee