Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen:
Kuten jo mainitsin huonosti nukutusta yöstä, heräsin monta kertaa yön aikana ja aamulla tarkistamaan, olenko saanut viestejä tai puheluita, mutten ollut. Olin aivan sanoin kuvaamattoman loukkaantunut että olen yksin tälläisessä tilanteessa, itken silmäni päästä ja etsin itselleni uutta asuntoa ja miten miten minulle käy, kun itse henkilö joka on tämän kaiken takana, pitää hauskaa ja nukkuu tyytyväisenä.
Soitin hänelle ja kävi ilmi että hän ei ollut mennyt baariin vaan pelannut korttia kaverinsa luona ja ollut siellä illan ja yön. Silti hän oli väsynyt ja krapulassa. Hän vaan totesi että jos en halua muuttaa, se on minun päätökseni, että hän on kokoajan ollut tulossa muuttamaan, ei vaan halunnut eilen tulla koska oli loukkaantunut.
Usein silti mietin että kuuluuko tämän olla näin hankalaa...? Seisooko lopussa kiitos ja mietinkö jonain päivänä että kyllä kannatti nähdä vaivaa, vaiko että voi ei, olisi jo silloin heti alkuhankaluuksista ja merkeistä tajuta että näin tässä tulee käymään. Sen kun tietäis mutta kun ei tiedä. Aika sen näyttää.
Olet vain hieman kypsymätön: sen tietää siitä että et kykene käsittelemään omaa raivoasi, ja kyttäilet yöllä puhelintasi. Koet tuossa nyt henkilökohtaista raivoa, joka tulee ylpeytesi loukkaamisesta. Olen kokenut ihan samaa, ei tuo mitään uutta auringon alla. Kirjoitat miehelle tilitysviestejä ja hän ei vastaa. Sekös kismittää niin maan perkuleesti. Aikaa myötenhän mies huomaa että tuo on se mistä narusta kannattaa vetää jos haluaa kostaa, mutta jos rauhoitut niin kaikki menee hyvin.
Tuolla tiellä viettää moni nainen vuosikaudet. Kun on esim. ikää tullut ja vaikkapa omia lapsia, alkaa tietää mitä haluaa, ei ole enää niin hengen hätä jokaisen riidan kanssa. Siinä kuitenkin molemmat menettävät kunnioitusta toista kohtaan, mitä nyt miehen kuvittelee ajattelevan naisesta joka itse seikkailee baarissa ja sitten itkee silmät päästään.. jos koet että mies on lapsellinen, niin miksi et itse käyttäytyisi kuitenkin aikuisemmin, jos menet mukaan tappelemaan kunniastani, niin olet aivan samassa hiekkalaatikossa pyllylläsi istumassa.
Mielestäni tuossa tarinassasi ei ole ap läheskään sitä draamaa mitä monet vastaajat tuosta hakevat.
miehesi ei ole mikään sovinistisika., etkä sinä ole mikään nurkkaan ahdistettu hiirulainen.
Kun mies on kostamassa hän vain pohtii asioita, tulee todennäköisesti seuraavana päivänä rauhassa juttelemaan, kuten tuossa tapauksessa nähtävästi myöskin teki.
Älä provosoidu turhaan.
Joskus on parempi kun ei puhu mitään: jos sinusta tuntuu että mies on jättämässä, ja menee menojaan, älä säiky ja ala häntä verbaalisesti kouluttamaan.
Miehelläkin on syynsä olla suhteessa, ei hän yhdestä riidasta koskaan mihinkään katoa. Jos on kadotakseen niin ota se niin että sinne meni mikä meni.
nyrkkisääntö on että kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan: kun olet mokannut, on parempi pysyä vaiti aikansa. Mies kyllä tulee sitten omaan tulokseensa. Pyydä anteeksi vain jos olet tehnyt väärin.
)