Onko tämä normaalia? Lapsilukuasiaa...

[Pohtija]

Että joka päivä. Joka ikinen päivä miettii että haluaako vielä yhden vai ei. Kaksi lasta on tyttö ja poika. Ihania terveitä ja jo aika isoja. Olen jo vanhakin 35v. Saatan aamupäivän haaveilla vauvasta ja siitä millaista olisi hoitaa sellaista 2vuotiasta ja en keksi mitään miksi en haluaisi. Sitten illalla mietin että no onhan tuossa nuo kaksi ja nyt on hyvä jne. Stten se sama rumba alkaa taas ja tuntuu että pää sekoo. Eikö kellään ole samanlaista? Ja miten tästä pakkomielteestä pääsee eroon?

 

[Rosabella]

35v ei ole vanha vauvan äidiksi.

 

[coati]

Luulen, että on tosi yleinen "ongelma". En yhtään ihmettelisi jos itsellenikin tulisi n 35 v vauvakuume. Siksi olisikin varmaan järkevintä käydä sterilisaatiossa sen jälkeen, kun lapsiluku on täynnä (itsestäni siis puhun). Hetkiseltään tuntuisi varmasti hyvältä idealta kun haaveilee raskaudesta ja vauva-ajasta, mutta uskon että pidemmän päälle olisi raskasta tavallaan aloittaa se sama perhe-elämä uudestaan. Joillekin se toki sopii hyvin, mutta itseäni jo valmiiksi kauhistuttaa se mahdollisuus "kuningasideasta" 35-40 v, kun edelliset lapset lähenisivät täysi-ikäisyyttä.

 

["Xxxxx"]

Mulla on todella vahva tunne että en todellakaan halua kahden lisäksi enempää. Mites sun muut elämänhaaveet, onko niitä? Mun haaveet liittyy muuhun elämään, ei siis lapseen.

 

[Pohtija]

[QUOTE="Xxxxx";28172021]Mulla on todella vahva tunne että en todellakaan halua kahden lisäksi enempää. Mites sun muut elämänhaaveet, onko niitä? Mun haaveet liittyy muuhun elämään, ei siis lapseen.[/QUOTE]

Ei oo muita haaveita. Paitsi talo maalta Mutta tuossa on kyllä pointti ja ehkä ratkaisukin, kun sitä osaisi ruveta jotenkin käsitteleen. Se oma elämä

 

["Noo"]

Kannattaa miettiä tarkkaan, että onko se tosiaan mitä haluat. Jos lastensaanti-iästä luopiminen pelottaa ja uusi vauva olisi lähinnä sen välttelyä, ettei sun tarttis kehittää omaa elämää, niin ei ehkä oel hyvä idea. Mutta jos vauva kiinnostaa jotenkin tarkemmin siksi, että haluaisitkin vielä yhden lapsen, niin mikä jottei. Ei 35 niiiiin vanha ole

 

["hippå"]

Itse haaveilen viidennestä. Ja nyt siis vanhin näistä neljästä 7 v.

Minula ikää tänä vuonna 30 v, joten ehdin kyllä, mutta haluaisimme lapset samaan syssyyn, että olisivat tukena ja seurana toisilleen nyt ja aikuisena.

Olemme puhuneet viidennestä lapsesta, katsotaan nyt miten tämä menee, mutta kyllä näkisin meidän perheeseen kuuluvan ainakin yhden lapsen vielä lisää. En osaa ajatella sitä siten, että miten se on minulta pois, jos aloitan vielä yhden lapsen kanssa vauvajutut alusta, kun jälleen on tämän nuorimman kanssa alkanut arki helpottumaan (ei imetystä, yöt suht helppoja, voi jätää hoitoon, että päästään kaksinkin joskus jonnekin jne.). Kyllä tämä sitten myöhemmin palkitsee, tämä on kuiteniln sitä mitä haluamme. Vertaisin sitä vaikka talonrakennukseen, onpahan sitten rakennettu, kun viitsii hommaan ryhtyä. Tai opiskeluun, jos etukäteen jo suree kuinka sitovaa on ammatin opiskelu, niin kannattaako aloittaakaan? Niin.

Itse ajattelen lasten olevan rikkaus toisilleen nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka emme itän ökymaterialistista lapsuutta ja nuoruutta uusine mopoautoineen ja omine opiskeluyksiöineen ehkä pystykään kaikille kustantamaan.

Tämä on meidän perhe ja itse sen kannamme.

 

["hei"]

Meillä on sama tilanne, paitsi, että olen 32. Kun miehelle tuli sama olo, päätettiin se kolmas vielä tehdä.

 

["vieras"]

Mä sain lapseni 35 vuoden molemmin puolin. Ja olen melko varma, että jos edelleen olisin ton 35, niin kolmannen haluaisin. Mutta nyt on jo ikää niin paljon, etten kolmatta edes harkitse.