A
aaa
Vieras
Olen kahden lapsen äiti. Kummankin kohdalla vauva- ja taaperoaikana sama juttu. Nyt siis toinen reilu 1v ja sama juttu kuin esikoisen aikana.
Luen ja kuulen juttuja lasten hakkaamisista, raiskauksista, kiduttamisista jne kun niitä niin paljon uutisoidaan.
Homma on nyt niin, että ne vainoo mua kokoajan. Viikonlopullakin aamupäivästä oli ollut (eräs täälläkin esillä ollut Baby P.) juttu mielessä jo aamulla n. 10 kertaa. Kun katson omaa pienokaista tulee se kokoajan mieleen mitä se koki ennen kuolemaansa. Joka päivä monta kertaa tulee mieleen.
Esikoisesta meni tuo ohi kun hän kasvoi.
Onhan tuo jo häiritsevää. Normaalia herkistymistä??? Vai muuta?
aikaa ja varaa mihkään terapiaan ym ei ikimaailmassa ole! Kuhan kysyn olenko ainoa ja onko tämä märehtiminen normaalia? Ihmisten pahuus vaivaa mieltä ja kuvat mielessä vilisee. Kykenen kyl elään norm elämää mutta...
Luen ja kuulen juttuja lasten hakkaamisista, raiskauksista, kiduttamisista jne kun niitä niin paljon uutisoidaan.
Homma on nyt niin, että ne vainoo mua kokoajan. Viikonlopullakin aamupäivästä oli ollut (eräs täälläkin esillä ollut Baby P.) juttu mielessä jo aamulla n. 10 kertaa. Kun katson omaa pienokaista tulee se kokoajan mieleen mitä se koki ennen kuolemaansa. Joka päivä monta kertaa tulee mieleen.
Esikoisesta meni tuo ohi kun hän kasvoi.
Onhan tuo jo häiritsevää. Normaalia herkistymistä??? Vai muuta?
aikaa ja varaa mihkään terapiaan ym ei ikimaailmassa ole! Kuhan kysyn olenko ainoa ja onko tämä märehtiminen normaalia? Ihmisten pahuus vaivaa mieltä ja kuvat mielessä vilisee. Kykenen kyl elään norm elämää mutta...
