Onko tämä mielestänne oikein? Ja mitä kannattaisi tehdä?

[tuohtunut!]

Eli tilanne : Olen äiti joka hoitanut lapsen hyvin ja perhetilanne muutenkin mitä ihanin. (Rakastava mies, yhteistuumiin toimitaan jne..) , tukiverkosto ja ystäväpiiri olemassa myös eikä siis mitään moitittavaa. Valitettavasti sairastan vaan paniikkihäiriötä, lapsi ei ole kohtauksia nähnyt. Ja sairaalassa muista terv.syistä nyt rampannut, niitäkään lapsi ei ole joutunut näkemään/mukaan. Lapsi voi hyvin ja on monissa asioissa jopa ikäänsä edellä.. Päiväkoti sujuu hyvin jne. Tosin aluksi oli arka (isossa ryhmässä ei tykännyt olla, enemmänkin viihtyy 1 tai 2 kaverin kanssa jne), mutta nyt sosiaalistunut todella hyvin. Tilanne on nyt se,että sain viime vuonna myöhäisen keskeytyneen km:n. Siitä olo romahti taas (paniikkikohtauksia ollut vuosikaudet) ja kesti pitkään ennen kuin pääsin lähetteellä terapiaan. Nyt siellä muutaman kk:n käynyt ja uusi raskaus alkuvaiheessa.

Noh, muutama pv sitten oli lääkärin ja hoitajan kanssa palaveri, jossa ovat "huolissaan" ja plää plää. Vaikka kuinka nyt yritin selittää että kotitilanne on ookoo, niin antoivat ymmärtää jotta se riittää, että he ovat huolissaan. Ja kaikkea menneisyyttä mistä olen avautunut, terapeutti käytti minua vastaan. Että jossain vaiheessa pitää sossutanttojen kanssa yhteistuumin pitää palaveri jne. Että miten jaksan. Ja asia on todella niin, että meidän perheessä jaksetaan, monesta päästy yli ja olen kiitollinen jo pelkästään siitä, jos tää raskaus nyt sujuu hyvin!! Kaikkea sellaista piikittelyä oli eikä mun itsearviointikykyyn luotettu lainkaan. Olen pettynyt, vihainen ja ei ole luottamista enää samaan hoitajaan, joka kokoajan muutenkin lietsonut sitä pahaa oloa ja rivien välistä että miten nyt pärjään ja varsinkin nyt kun olen raskaana... Ja kaiveli kaikenlaista. ennaltaehkäisevästi kuulemma... Ikäänkuin oisin itselleni ja muille vaarallinen???

a) Loukkaantunut olen siitä että jo tässä vaiheessa (rv 7) aletaan jauhamaan tuollaisia vaikkei kaikki ole mennytkään vielä hyvin! Ja viime v trauma heillä hyvin tiedossa.
b) Siitä, että pidetään huonona äitinä.
c) Lastensuojelut ym on mulle kirosana. On sukulaisia alalla ja tiedän sen toiminnan enkä halua nimeäni mihinkään rekisteriin.
d) tekisi mieli vaihtaa hoitajaa/valittaa jonnekin/siirtyä yksityiselle puolelle tms.

En vaan tiedä mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä... anteeksi pitkä ja sekava valitus, monia asioita mitä jäi kirjoittamatta, mutta tässä nyt päällisin puolin...

Ps. Nyt vasta stressi ja paniikki kys. keskustelun ansiosta onkin.

 

["vieras"]

Kukaan jaksa noin pitkää sepustusta lukea!

 

["Vieras"]

No sulla tuntuu olevan monta vahvaa mielipidettä, tiedät miten asiat ovat paremmin kuin mitkään ammattilaiset. Et sitä ehkä halua kuulla, mutta kuulostat aika mustavalkoiselta tyypiltä. Tunnut myös tekevän asioista monenlaisia tulkintoja (tuskinpa sulle on esim. sanottu, että olet huono äiti). Tunnut myös kestävän kritiikkiä ja vastoinkäymisiä huonosti (hyvä tietty että käyt terapiassa jos se on tarpeen, mutta harvalle keskenmeno on trauma, josta ei vuodessakaan pääse yli). Lisäksi sulla on todettuja mt-ongelmia. Joten joo, en minäkään pitäisi sinun itsearviointukykyäsi kovin hyvänä mittarina.

Voisitko kuvitella sellaista mahdollisuutta, että ehkä olet omalle tilanteellesi hieman sokea?

 

[näin]

Miksi lastensuojelu on kirosana, ja miksi sitä apua on niin vaikea ottaa vastaan?

 

[no prkl]

[QUOTE="Vieras";28390093]No sulla tuntuu olevan monta vahvaa mielipidettä, tiedät miten asiat ovat paremmin kuin mitkään ammattilaiset. Et sitä ehkä halua kuulla, mutta kuulostat aika mustavalkoiselta tyypiltä. Tunnut myös tekevän asioista monenlaisia tulkintoja (tuskinpa sulle on esim. sanottu, että olet huono äiti). Tunnut myös kestävän kritiikkiä ja vastoinkäymisiä huonosti (hyvä tietty että käyt terapiassa jos se on tarpeen, mutta harvalle keskenmeno on trauma, josta ei vuodessakaan pääse yli). Lisäksi sulla on todettuja mt-ongelmia. Joten joo, en minäkään pitäisi sinun itsearviointukykyäsi kovin hyvänä mittarina.

Voisitko kuvitella sellaista mahdollisuutta, että ehkä olet omalle tilanteellesi hieman sokea?[/QUOTE]

Onko kiva vetää toiselle jauhot suuhun? En nimittäin näe tässä kauheasti huolenpitoa, vaan pätemistä. Ehkä tuo keskenmenokysymys on se, joka tekee koko lausuntoosi aika epäilyttävän sävyn. Myöhäinen keskenmeno voi olla aika kova juttu. Jos se sinulle ja monelle muulle ei ole, niin millä helvetin oikeudella tulet sanomaan, ettei se saa olla muillekaan?

Nyt suututtaa.

 

[chef]

Kuulostaa siltä, että tilanne saattaa olla sellainen, että olet niin lähellä tilannetta, ettet näe koko totuutta. Itseään on vaikea nähdä ulkopuolisin silmin ja itsearviointi voi siis olla hyvinkin vaikeaa.

Uskon kyllä siihen, että sinulla on hyvä suhde, tukiverkot kunnossa, lapsi voi hyvin jne. mutta jos ammattilaisilla on syytä epäillä vointiasi nyt ja jatkossa, niin miksi se on niin vaikea hyväksyä? Eihän se tarkoita automaattisesti sitä, että olet epäpätevä ja paska äiti, eikä susta ole yhtikäs mihinkään, vaan sitä, että heidän näkemyksensä mukaan on olemassa kohonnut riski sille, että tilanteesi heikkenee jollakin saralla.

He ovat huolissaan, eivät vittumaisia paskiaisia, jotka yrittävät pilata elämäsi.

Jos lapsellasi on kaikki hyvin, miksi pelkäät lastensuojelun kanssa tapaamista? Olen itsekin ls-työntekijän kertaalleen tavannut, koska meistä oltiin tehty ls-ilmoitus. En pelännyt, sillä tiesin ilmoituksen olevan aiheeton. Ja näin todettiin lastensuojelunkin osalta. Ei jatkotoimenpiteitä, oli päätös.

Ylireagoit melkoisesti väittämällä, että sinun epäillään olevan itsellesi ja muille vaarallinen. Oletkohan sinä nyt kuitenkaan henkisesti kovinkaan hyvässä tasapainossa? Ymmärrän että turhat epäilyt suututtaa, mutta viranomaistahojen kanssa nämä asiat hoidetaan niin, että asiat selvitetään...ja sitä kautta voit osoittaa olevasi oikeassa. Eikä siis niin, että suutut, vedät Hello Kitty raivarit, vaihdat lääkäriä ja teet kaikki kevätjuhlaliikkeet osoittaaksesi, miten pettynyt olet heidän toimintaansa.

Olen aina sanonut olevani normaali. Jos joku on sitten kysynyt, että millainen on normaali, olen vastannut, että sellainen, kuin minä. Olen kyllä useammalta taholta saanut kuulla, etten ole normaali, mutta mielestäni he kaikki ovat olleet väärässä.

Kävipä sitten niin, että usean sattuman summana kertaalleen pysähdyin miettimään sitä, että olenko sittenkään normaali? Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän se alkoi vaivaamaan. Loppujen lopuksi lähdin selvittämään asiaa ammattihenkilöstön kanssa ja tilanne on kuin onkin se, etten olekaan normaali.

Olin siis kaikki nämä vuodet väärässä. Olen viallinen, epänormaali. Sinänsä en anna asian elämääni haitata, mutta olihan se aika pelottavaa huomata, miten sokea olen kaikki nämä vuodet ollut. Olen olut vakuuttunut siitä, että olen normaali. Vaikka olen melko kaukana normaalista.

Pointtini on se, että itseään ei näe. Kannattaa kuunnella sitä ammattihenkilöstöä ja ottaa avoimin mielin vastaan heidän ehdotuksensa ja näkemyksensä. En tarkoita sitä, että kaikki pitäisi purematta niellä, mutta ei kaikkea voi kyllä täysin ohittaakkaan.

 

["Vieras"]

Onko kiva vetää toiselle jauhot suuhun? En nimittäin näe tässä kauheasti huolenpitoa, vaan pätemistä. Ehkä tuo keskenmenokysymys on se, joka tekee koko lausuntoosi aika epäilyttävän sävyn. Myöhäinen keskenmeno voi olla aika kova juttu. Jos se sinulle ja monelle muulle ei ole, niin millä helvetin oikeudella tulet sanomaan, ettei se saa olla muillekaan?

Nyt suututtaa.

No Hih. Kaikille on varmasti jo tullut selväksi, että sinä olet vihainen, sinä olet loukkaantunut, sinä et tykkää - ja että sinä et osaa ilmaista tunteitasi kypsän aikuisen tavoin, vaan tältä osin käyttäydyt kuin kiukkuinen leikki-ikäinen. Hellokittyraivarit tosiaan. Sulla tuntuu myös olevan tarve etsiä rivien välistä kätkettyjä merkityksiä ja "epäilyttäviä sävyjä". Se kertoo meille muille siitä, että olet epäluuloinen ja omaat vahvoja negatiivisia ennakkokäsityksiä. Tätä kannattaa käsitellä terapiassa sitten, kun olet siihen valmis. Sinä tosiaan väännät tekstin (ja ilmeisesti myös sanomisen) sisällön hyökkääväksi, loukkaavaksi ja kuten itse kirjoitat: oikeudettomaksi sortamiseksi, josta toiset vieläpä sadistisesti nauttivat. Elämästäsi tulee hurrrrjan paljon parempaa, jos pystyt ymmärtämään, että generoit nämä vibat itse. Ja syyttämällä toisia vaikka ja mistä todellakin saat muut suhtautumaan itseesi ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti.

Varmaan saan pelkkää ärripurria tähän vastaukseksi, mutta toivottavasti saan kuitenkin kylvettyä jonkun asiansiemenen mieleesi pohdiskeltavaksi. Toivotan sulle aurinkoisempaa loppuelämää!

 

[no prkl]

[QUOTE="Vieras";28390465]No Hih. Kaikille on varmasti jo tullut selväksi, että sinä olet vihainen, sinä olet loukkaantunut, sinä et tykkää - ja että sinä et osaa ilmaista tunteitasi kypsän aikuisen tavoin, vaan tältä osin käyttäydyt kuin kiukkuinen leikki-ikäinen. Hellokittyraivarit tosiaan. Sulla tuntuu myös olevan tarve etsiä rivien välistä kätkettyjä merkityksiä ja "epäilyttäviä sävyjä". Se kertoo meille muille siitä, että olet epäluuloinen ja omaat vahvoja negatiivisia ennakkokäsityksiä. Tätä kannattaa käsitellä terapiassa sitten, kun olet siihen valmis. Sinä tosiaan väännät tekstin (ja ilmeisesti myös sanomisen) sisällön hyökkääväksi, loukkaavaksi ja kuten itse kirjoitat: oikeudettomaksi sortamiseksi, josta toiset vieläpä sadistisesti nauttivat. Elämästäsi tulee hurrrrjan paljon parempaa, jos pystyt ymmärtämään, että generoit nämä vibat itse. Ja syyttämällä toisia vaikka ja mistä todellakin saat muut suhtautumaan itseesi ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti.

Varmaan saan pelkkää ärripurria tähän vastaukseksi, mutta toivottavasti saan kuitenkin kylvettyä jonkun asiansiemenen mieleesi pohdiskeltavaksi. Toivotan sulle aurinkoisempaa loppuelämää! [/QUOTE]

Hiukan liian selväksi on tullut, jos jäi kerran huomaamatta, että en ollut aloittaja, vaan suutuin sivullisena. Joillakin ihmisillä on into ruveta oikomaan toista pedon vaistolla heti, kun vain heikon kohdan kuvittelee löytäneensä. Ja asiaan liittyvä voitonriemu käy hyvin ilmi sinun kirjoitelmastasi. Niin kova on into, että syytetään toista pontevasti samasta asiasta, johon itse syyllistytään. Mutta kun kerran ollaan viisaammalla puolella, sillähän ei ole mitään väliä?

Valitettavasti on aivan totta, että toisten puolesta huolestuminen on halpaa huvia. Se nostaa välittömästi huolestujan statusta hyvänä ihmisenä ja täysivaltaisena arvioimaan toisen tilannetta ilman pienintäkään painetta arvioida omaa toimintaa. Tällainen paremmuuteen perustuva ylimielinen valta miellyttää monia ihmisiä, eikä kaikissa ammattiryhmissä sitä osata juurikaan vastustaa viran puolesta. Etenkin lääkärien yms ammattihenkilöiden käyttämänä siitä tulee hyvin vähän suoraa palautetta, koska lääkäri edelleen on yllättävän koskematon roolissaan. Oman egon pullistumista ei joudu häpeämään. Moni ihminen on joutunut nimenomaan hoitavien tahojen ylikävelemäksi, ja saanut osakseen niin tyrmäävää kohtelua, ettei missään muualla. Tälläkin palstalla siitä tulee vastaan esimerkkejä vähintään viikottain.

Tilanne on sitä kurjempi, kun potilaan nimenomaan pitäisi voida luottaa, ja se ei sitten onnistukaan. Olen itse joutunut raskausdiabeetikkona tilanteeseen, jossa lääkärillä oli ennakkokäsitys että kiskon herkkuja kaksin käsin ja siksi haluan enemmän insuliinia, koska määrät alkoivat olla suuria. Alkoi haukkua minua puhelimessa, etten välitä lapsestani. Ei kuunnellut puolta sanaakaan, kun yritin selittää syöväni niin vähän etten pystyssä pysy ja silti sokerit pomppivat ja fyysistä työtäkin vielä pitäisi jaksaa tehdä. Sanoin kymmenen minuutin suoran huutamisen sekaan, että arvostaisin hänen mielipidettään enemmän jos se perustuisi edes osittain kuuntelemiseen, ja sain luurin korvaani.

Oli kova oikominen syntyneessä vaikutelmassa, eikä minua lopulta edes yritetty uskoa ennen kuin julkisen punnituksen jälkeen. Eikä puhettakaan että olisi pyydetty anteeksi jälkikäteen, vaan luikittiin seinänvieriä pakoon. Tilanne oli myös sillä tapaa mielenkiintoinen, että jouduin sitten säätämään insuliiniannokset terveyskirjaston ohjeiden mukaan ja perehtymällä asiaan omin päin, koska kerran hoitavaa lääkäriä minulla ei käytännössä ollut. Jos olisi eletty aikaa ennen internettiä, sikiö olisi ollut hoidotta, ja syynä oli ilmeisesti nimenomaan lapsesta tunnettu huoli. Joku ei yhtälössä pidä kutiaan. Jos oikeasti tärkeintä olisi lapsen paras, ei oltaisi ensimmäiseksi tyrmäämässä hänen äitiään.

Terapeutti on aapeen tapauksessa toiminut aika erikoisella tavalla ryhtymällä tiimityöhön potilaan selän takana. Kannattaisi ehkä selvitellä, oliko se ihan ammattietiikan mukaista. Luottamus tuossa joutuu kyllä aika koville.

 

[ymmärrän sua]

no en todellakaan jaksanut tähän aikaan yöstä lukea noita kaikkia muita vastauksia, mutta olen itse ollut hieman samantyyppisessä tilanteessa. En nyt ala sen enempää kertoa omasta tilanteestani tuolloin, mutta masennus ja ahdistuskohtaukset siihen kuuluivat ja joka puolelle "pakotettiin"juttelemaan, se helpottaa. Ihmisten kanssa, jotk eivät itse ole sellaista kokeneet. Mun mielestäni vertaistuki on parasta,muuta en osaa enkä oikeastaan jaksakaan sanoa. Tsemppiäsulle ja pidä oma pääsi sinä tiedät parhaiten mikä on hyväksi sinulle ja lapsillesi

 

[toinen vieras]

[QUOTE="Vieras";28390465]No Hih. Kaikille on varmasti jo tullut selväksi, että sinä olet vihainen, sinä olet loukkaantunut, sinä et tykkää - ja että sinä et osaa ilmaista tunteitasi kypsän aikuisen tavoin, vaan tältä osin käyttäydyt kuin kiukkuinen leikki-ikäinen. Hellokittyraivarit tosiaan. Sulla tuntuu myös olevan tarve etsiä rivien välistä kätkettyjä merkityksiä ja "epäilyttäviä sävyjä". Se kertoo meille muille siitä, että olet epäluuloinen ja omaat vahvoja negatiivisia ennakkokäsityksiä. Tätä kannattaa käsitellä terapiassa sitten, kun olet siihen valmis. Sinä tosiaan väännät tekstin (ja ilmeisesti myös sanomisen) sisällön hyökkääväksi, loukkaavaksi ja kuten itse kirjoitat: oikeudettomaksi sortamiseksi, josta toiset vieläpä sadistisesti nauttivat. Elämästäsi tulee hurrrrjan paljon parempaa, jos pystyt ymmärtämään, että generoit nämä vibat itse. Ja syyttämällä toisia vaikka ja mistä todellakin saat muut suhtautumaan itseesi ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti.

Varmaan saan pelkkää ärripurria tähän vastaukseksi, mutta toivottavasti saan kuitenkin kylvettyä jonkun asiansiemenen mieleesi pohdiskeltavaksi. Toivotan sulle aurinkoisempaa loppuelämää! [/QUOTE]

Sulla on nyt varmaan tosi hyvä olo, ilkimys?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28390465]No Hih. Kaikille on varmasti jo tullut selväksi, että sinä olet vihainen, sinä olet loukkaantunut, sinä et tykkää - ja että sinä et osaa ilmaista tunteitasi kypsän aikuisen tavoin, vaan tältä osin käyttäydyt kuin kiukkuinen leikki-ikäinen. Hellokittyraivarit tosiaan. Sulla tuntuu myös olevan tarve etsiä rivien välistä kätkettyjä merkityksiä ja "epäilyttäviä sävyjä". Se kertoo meille muille siitä, että olet epäluuloinen ja omaat vahvoja negatiivisia ennakkokäsityksiä. Tätä kannattaa käsitellä terapiassa sitten, kun olet siihen valmis. Sinä tosiaan väännät tekstin (ja ilmeisesti myös sanomisen) sisällön hyökkääväksi, loukkaavaksi ja kuten itse kirjoitat: oikeudettomaksi sortamiseksi, josta toiset vieläpä sadistisesti nauttivat. Elämästäsi tulee hurrrrjan paljon parempaa, jos pystyt ymmärtämään, että generoit nämä vibat itse. Ja syyttämällä toisia vaikka ja mistä todellakin saat muut suhtautumaan itseesi ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti.

Varmaan saan pelkkää ärripurria tähän vastaukseksi, mutta toivottavasti saan kuitenkin kylvettyä jonkun asiansiemenen mieleesi pohdiskeltavaksi. Toivotan sulle aurinkoisempaa loppuelämää! [/QUOTE]

Voi että tälläiset ihmiset ovat vastenmielisiä, tai pitäisikö sanoa tuolla tavalla käyttäytyvät.
Etsivät suuressa viisaudessaan ja erehtymättömyydessään jonkun heikon kohdan(yleensä kuvitteellisen) ihmisestä ja alkavat sitten suorilta laukoa miten toinen ihminen kokee,tuntee ja käyttäytyy kysymättä tai keskustelematta lainkaan asianomaisen kanssa.
Etenkin mielenterveysongelmat ovat oiva iskupaikka näille "huolestujille", jotka vain kaikkien parasta ajatellen toteuttavat velvollisuuttaan latelemalla miten asiat ovat yleensä ylimielinen virne naamallaan.
Kaiken voi kuitata sillä että toinen ei ymmärrä, ei ole kykenevä arvioimaan jne.

 

[ehdottomasti tämä!!!!!]

d) tekisi mieli vaihtaa hoitajaa/valittaa jonnekin/siirtyä yksityiselle puolelle tms.

Eli yksityiselle ja nopeasti.

 

["Vieras"]

Mun ielestä pitäis vaan pystyä juttelemaan avoimesti noiden ihmisten kanssa. Että jos he epäilevät jaksamistasi, niin minkälaista tukea arvelevat sinun tarvitsevatn. Kysy! Voihan se apu joskus olla ihan kai vain todellakin äidin avuksi ja tueksi tulevaa esim. kodinhoito tai lastenhoitoapua, kai. En tiedä, mutta varmaan kantsis kysyä.

Ja seuraavan kerran kun koet, että sanomaasi käytetään sinua vastaan, niin voisit senkin ehkä sanoa suoraan (mutta nätisti) että sinusta tuntuu, että et enää oikein uskalla jutella asioistasi, kun et tiedä, mihin ne johtavat ja missä tilanteissa niihin tullaan viittaaman.

Mut kysy heiltä suoraan, miten he arvioivat tilannetta ja mitä he konkreettisesti tarkoittavat kun sanovat, että näytät tarvitsevan apua.

 

["miisa"]

Ymmärrän ap että ärsyttää. Itsekin jouduin joskus oikean "ajojahdin" kohteeksi. Tiesin mikä mulle ois ollut parhaaksi (oma rauha) mut piti mennä juttelee sinne ja tänne hirveet uhkat päällä, että jos en tee niin ja näin niin sitten käy näin.
Luottamus on mulla ainakin kärsinyt terveydenhuoltoon tai olen ainakin tajunnut että nekin on vain erehtyviä ihmisiä.