Onko tämä kuitenkin masennusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja asASasASas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

asASasASas

Vieras
Minusta ei tunnu masentuneelta.

Tyhjältä tuntuu kyllä, ja täysin merkityksettömältä. Olen väsynyt, opiskelen täysipäiväisesti. En jaksa olla ihmisten seurassa, en tavata muita, en harrastaa. Jos saisin, jäisin vain kotiin. En tahdo tehdä mitään. Joudun välillä pakottamaan itseni lähtemään luennolla. Aina en edes lähde-

Minusta tuntuu, että olen perheelleni vain rasite. En tuo mitään hyödyllistä, en tuloja, enkä aikaanikaan. Koen hyvin vahvasti, että perheeni pärjäisi paremmin ilman minua.

Muttei minusta silti tunnu masentuneelta.
 
Itselleni saattaa joskus paskoina päivinä tulla todella masisfiiliksiä, mutta ne menevät ohi. Jos tuollainen olo on pysyvä, niin kyllä silloin voi ihan vakavasti epäillä masennusta. Eikä siihen tilaan todellakaan kannata jäädä liian pitkäksi aikaa rypemään, sillä apua masennukseen voi saada. Ei aina tarvita lääkitystäkään, vaan pelkästä keskusteluavusta oikean ihmisen kanssa voi olla paljonkin apua. Ja paino sanoilla: oikean ihmisen.
 
Kyllä tuo tuon pohjalta masennukselta kuulostaa...
Masennus voi ilmetä juurikin vetämättömyytenä, haluttomuutena, väsymyksenä, huonona itsetuntona ja heikkona omanarvon tunteena.

Kokeile jotain masennustestejä, minkälaisia pisteitä saat niistä?
Vaikka tästä http://www.masennustesti.info/
Tai tästä http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
 
En minä osaa sanoa, kuinka kauan tätä on jatkunut. Kaikki tuntuu vähän puuromaiselta, on vaikea sanoa milloin olisi tuntunut joltain toiselta.

Olen aiemmin sairastanut ahdistuneisuushäiriötä&paniikkihäiriötä, silloin sain keskusteluapua. En ole saanut vuosiin nyt paniikkikohtauksia enkä tunne oloani ahdistuneeksi. Monella tavalla tuntuu jopa vähän kevyemmältä.

Silti, jotenkin tyhjää ja merkityksentöntä. En usko, että minun poissaoloni haittaisi ketään.
 
[QUOTE="noo";29721867]Kyllä tuo tuon pohjalta masennukselta kuulostaa...
Masennus voi ilmetä juurikin vetämättömyytenä, haluttomuutena, väsymyksenä, huonona itsetuntona ja heikkona omanarvon tunteena.

Kokeile jotain masennustestejä, minkälaisia pisteitä saat niistä?
Vaikka tästä Masennustesti
Tai tästä BDI-kysely[/QUOTE]

Ekassa testissä 18/30 pistettä

toisessa testissä 27 pistettä
 
[QUOTE="alkup";29722345]En minä osaa sanoa, kuinka kauan tätä on jatkunut. Kaikki tuntuu vähän puuromaiselta, on vaikea sanoa milloin olisi tuntunut joltain toiselta.

Olen aiemmin sairastanut ahdistuneisuushäiriötä&paniikkihäiriötä, silloin sain keskusteluapua. En ole saanut vuosiin nyt paniikkikohtauksia enkä tunne oloani ahdistuneeksi. Monella tavalla tuntuu jopa vähän kevyemmältä.

Silti, jotenkin tyhjää ja merkityksentöntä. En usko, että minun poissaoloni haittaisi ketään.[/QUOTE]

En tiedä noista sairauksista juuri joten jo niiden takia varmaan kannattaisi pitää hoitokontaktia lääkäriin. Noihan ei ainakaan tuo lisää sosiaalista toimintakykyä sulle, mikä taas olisi kaiken hyvinvoinnin kannalta tärkein. Pakota itsesi soittamaan kavereille ja sopimaan menoja,kelpaat sellaisena kun olet<3

Et kai ole itsetuhoinen?
 
En tiedä noista sairauksista juuri joten jo niiden takia varmaan kannattaisi pitää hoitokontaktia lääkäriin. Noihan ei ainakaan tuo lisää sosiaalista toimintakykyä sulle, mikä taas olisi kaiken hyvinvoinnin kannalta tärkein. Pakota itsesi soittamaan kavereille ja sopimaan menoja,kelpaat sellaisena kun olet<3

Et kai ole itsetuhoinen?

Mun hoitokontaktista on luovuttu, koska en ollut enää ahdistunut, en tarvinnut lääkkeitäkään.

En usko, että oon itsetuhoinen sillä tavalla. En usko, että mulla olis niin paljon selkärankaa, että tekisin itselleni jotain.
 
[QUOTE="alkup";29722412]Mun hoitokontaktista on luovuttu, koska en ollut enää ahdistunut, en tarvinnut lääkkeitäkään.

En usko, että oon itsetuhoinen sillä tavalla. En usko, että mulla olis niin paljon selkärankaa, että tekisin itselleni jotain.[/QUOTE]

Mimmonen perhe sulla on? Otatko hirveästi paineita opinnoista ja siellä etenemisestä? Ja tärkein: miten liikut, syöt ja nukut? Mielialalääkkeistä minusta parhainta on ystävät, sitten urheilu (koska endorfiinit) ja sitten yksinkertaisesti tekeminen. Vaikka miten masentaa niin kun teet ja toimit niin se nostaa itsetuntoa ja tekee onnelliseksi. Elä jää paikoilleen.
 
Mimmonen perhe sulla on? Otatko hirveästi paineita opinnoista ja siellä etenemisestä? Ja tärkein: miten liikut, syöt ja nukut? Mielialalääkkeistä minusta parhainta on ystävät, sitten urheilu (koska endorfiinit) ja sitten yksinkertaisesti tekeminen. Vaikka miten masentaa niin kun teet ja toimit niin se nostaa itsetuntoa ja tekee onnelliseksi. Elä jää paikoilleen.

Ei mulla ole aikaa viettää kavereiden kanssa, eivät asu kovin lähellä. Nukun huonosti, syön silloin kun muistan ja liikun kun ehdin. Liikkuminen ei tunnu miltään. Opinnot vie aikaa 7 päivänä viikossa, loppu aika menee siihen että yritän siivota kotia, pestä pyykkiä, olla lasten kanssa.

Perheessä on mies ja kaksi lasta, toinen on erityislapsi. Tuntuu, että voisin vaan kävellä ovesta ulos, enkä kaipaisi ketään viikkoihin.
 
Opinnot vie paljon aikaa, koko ajan enemmän ja enemmän kun en saa tehtyä asioita, tahti hidastuu koko ajan, töiden tekeminen ja lukeminen on koko ajan vaikeampaa, hion yksinkertaisia asioita tunteja, en ole tyytyväinen muuhun kuin täydelliseen, enkä oikeasti kyllä siihenkään.
 
Tuo kommenttisi " voisin kävellä ovesta ulos enkä kaipaisi ketään viikkoihin" kertoo mielestäni uupumuksesta, joka voi olla masennuksen alkusysäys. Mulla oli todella kova itsekseni olemisen kaipuu, en olisi jaksanut ketään ihmistä enkä mitään vaatimuksia. Kannattaa mennä lääkäriin, itse menin akuuttipäivystykseen mielenterveyspuolelle ja alkuun pääsin psykiatriselle sairaanhoitajalle, tosi hyvä kontakti. Parin viikon päästä vasta lääkäriin. Masennuslääkitystä vastustin aluksi, mutta parin kuukauden päästä olin jo ihan toinen ihminen.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
[QUOTE="alkup";29722371]Ekassa testissä 18/30 pistettä

toisessa testissä 27 pistettä[/QUOTE]

Ensimmäisestä sanotaan:
Testissä yli 12 pistettä saaneista noin puolen on todettu sairastavan masennusta, ja masennuksen todennäköisyys kasvaa pistemäärän kasvaessa. Tulos on kuitenkin vain suuntaa-antava, ja saamasi pistemäärät voivat vaihdella eri päivinä. Mikään pistemäärä ei välttämättä tarkoita, että sinulla olisi masennus, sillä depressiodiagnoosin tekemiseen tarvitaan aina lääkärin tutkimus.


Ja toisesta testistä 27 taisi tuoda tekstin:
Kohtalainen tai keskivaikea masennus.

Masennusta ei palstalla voi diagnosoida, mutta sanoisin, että noissa on tarpeeksi syytä ottaa lääkäriin yhteyttä. Kuulutko opiskelijaterveydenhuoltoon?
 
[QUOTE="alkup";29722440]Ei mulla ole aikaa viettää kavereiden kanssa, eivät asu kovin lähellä. Nukun huonosti, syön silloin kun muistan ja liikun kun ehdin. Liikkuminen ei tunnu miltään. Opinnot vie aikaa 7 päivänä viikossa, loppu aika menee siihen että yritän siivota kotia, pestä pyykkiä, olla lasten kanssa.

Perheessä on mies ja kaksi lasta, toinen on erityislapsi. Tuntuu, että voisin vaan kävellä ovesta ulos, enkä kaipaisi ketään viikkoihin.[/QUOTE]

Mä luulen et kyllä sulla on lievää masennusta kerran mikään ei tunnu miltään ja teet vaan mekaanisesti velvollisuudet. 7 päivää viikossa täyspäiväistä opiskelua on aivan liikaa - ei ihme että olet veto pois. Kukaan jaksa pitkälle juoksulla paahtaa viikon jokaisena päivänä ilman omaa aikaa ja harrastuksia! Nyt teet viikkosuunnitelman johon laitat unelle kunnolla aikaa, ateriat säännöllisiksi ja liikunnalle ehdottomasti oma aika. Se vaikuttaa ihan valtavasti mielialaan ja kokonaisjaksamiseen jos et saa endorfiineja ja et harrasta säännöllistä liikuntaa ja syöt huonosti.

Saatteko erityislapselle kaupungin tarjoaman perhehoitajan?
 
Viikkorytmi, riittävä uni, ateriat ja liikunta on oikein oivallisia masennuksen ennaltaehkäisykeinoja. Mutta jos on oikeasti masetunut, tarvitsee myös muuta apua. Ihan vaikka keskustelua, joskus lääkkeitä. Eli kannattaa sinne lääkärille kuitenkin mennä. Masennuksen ei kannata antaa pitkittyä. Ongelmat eivät häviä itsekseen, vaan niihin pitää tarttua. Pitkittyessään masennuskin voi pahentua tai kroonistua.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
[QUOTE="alkup";29722529]Ei saa, ja omaishoidontuesta tuli hylky. En jaksa tehdä valitusta. Enkä jaksa alkaa selvitellä mitään tukikeinoja, kun vastassa on pelkkää tappelua ja byrokratiaa.[/QUOTE]

Joo, uskon ettet jaksa! Se on aivan kauheaa toi byrokratia joka suomessa on :D Nim. opiskelijana tuhat kertaa kusessa ollut normaalin työnteon takia. Nykyään en jaksa edes selvitellä ja laskea niitä, opintotuki on muutenkin niin mitätön.

Hoitaako sun mies lapsia? Voisitko ottaa hermolomaa vaikka viikonlopun ja mennä esim omille porukoillesi tai ystävällesi lataamaan akut?
 
Jos oon ihan rehellinen, niin tuntuu liian työläältä mennä jonottamaan koko päiväksi sinne päivystykseen.

En jaksa yleensä edes ajatella muutenkaan "mitään". Olisin onnellinen, jos saisi vaan maata sängyssä tekemättä ja kuuntelematta mitään.
 
[QUOTE="alkup";29722554]Jos oon ihan rehellinen, niin tuntuu liian työläältä mennä jonottamaan koko päiväksi sinne päivystykseen.

En jaksa yleensä edes ajatella muutenkaan "mitään". Olisin onnellinen, jos saisi vaan maata sängyssä tekemättä ja kuuntelematta mitään.[/QUOTE]

Tarviit ihan selkeästi sairauslomaa tai ainakin muutaman päivän irtioton kaikista velvollisuuksista, tai ei se varmasti riitä. Ilmoita nyt läheisillesi kuinka uupunut olet jotta he voivat ymmärtää ja rohkaista sua ottaa omaa aikaa ja ehkä pääset pikemmin nollaamaan.
 

Yhteistyössä