Baareihin/juhlimiseen kyllästyminen, onko teille käynyt niin? Koska, miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja barbaar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

barbaar

Vieras
Oletteko te kaksplussalaiset kyllästyneet baareissa käyntiin? Koska, miksi? Kertokaa kokemuksianne ihmeessä.

Olen itse 25-vuotias ja olen käynyt suhteellisen aktiivisesti juhlimassa aina. En juo mitään änkyräperseitä, mutta käytän joo alkoholiakin. Kuussa ulkona tulee käytyä 2-4krt, melkein joka viikonloppu siis. Parisuhteessa olen ollut jo vuosia, ja usein viihteellä tulee käytyä miehen ja kaveriporukan kanssa. Meillä ei ole lapsia, eikä mitään hinkuakaan niihin vielä.

Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut, että helvetti kun se baarimeininki on alkanut kyllästyttään. Siinä missä ennen jaksoi juoda ja remuta helposti joka lauantai aamu viiteen-kuuteen, nykyisin alan vässähtään aina kesken illan ja miettimään, että olisko pitänyt vaan jäädä kotiin. Usein jo "etkoilun" aikana kyllästyn, ja alan tylsistymään ja haluamaan kotiin. Seurassa ei ole mitään vikaa, tuntuu vaan, että se "juhliminen" on alkanut tuntumaan niin tylsältä ja merkityksettömältä. Se mikä ennen oli hauskanpitoa parhaimmillaan, ei tunnu enää ees erityisen hauskalta. En pääse enää siihen hauskanpito fiilikseen kuin äärimmäisen harvoin! Myös juominen on alkanut tökkimään, harvemmin tulee enää juotua edes pieneen humalaan asti. Olenkin alkanut lähtemään melko aikaisin kotiin, mennyt ajoissa nukkumaan ja herännyt sitten aamullakin ilman sitä darraa. Se on toki erittäin kiva juttu, rahaakin säästyy.

Suoraan sanottuna tämä asia silti masentaa ja harmittaa minua. Se kaikkien vanhempien hokema mantra "sitten vanhempana et sinäkään enää..." on käymässä toteen. Onko minusta tullut nyt niin vanha, että menokausi on ohi? Onko ne villit nuoruusvuodet nyt ohi?

Uskon, että monet täältä on kokenut saman jossain vaiheessa. Kuulisin tosi mielellänne omia mietteitänne ja kokemuksianne, miten se teillä kävi? Ihan mikä vaan keskustelu aiheesta on tosi tervetullutta.
 
Niinhän se menee, että aika aikaansa kutakin. Ehkäpä löydät jotain mielenkiintoisempaa sen baareilun tilalle. Mullakin se aikanaan loppu siihen, kun tajusi kuinka kivaa oli herätä viikonloppunakin aamulla ajoissa ja nimenomaan ilman sitä krapulaa. Siitä on aikaa puolenkymmentä vuotta, eikä ikävä siihen aikaan enää ole. Ehkä se, että olet kyllästynyt masentaa siksi, että tajuat yhden aikakauden olevan elämässäsi ohi. Eihän se nyt toki tarkoita, ettet ikään enää baarissa käy, mutta yleensähän jostakin tutusta luopuminen on vaikeaa.
 
Olen käyny viimeks baarissa viihteellä 2009 ja sillonkin vaan yhden keikan takia, nyt olen menossa joulukuussa samaan baariin samasta syystä.
Baarit ei ole kiinnostanut enää moneen vuoteen, tarkkaa aikaa en osaa sanoa et koska alko tökkimään - oman osansa asiaan varmaan vaikutti se et niissä tuli työn puolesta notkuttua enemmän kun tarpeeks. Baarityöt jäi n. 4 vuotta sitten, mutta kiinnostusta ko. mestoihin ei ole herännyt.

Jos jotkut kekkerit on, niin niihin menee mielellään ja niistä sit mielellään lähtee suoraan kotiin.
 
Koskaan en ole ollut mikään suurin bilehile, mutta baarissa olen kuitenkin käynyt ja bilettäminen on ollut ihan kivaa. Nyt olen 33-v (kahden lapsen äiti) ja pariin vuoteen eivät ole baarit kiinnostaneet yhtään. En saa siitä baarimeiningistä mitään irti. Koko touhu näyttää lähinnä naurettavalta. Rahanmeno harmittaa ja krapulaa en kestä enää ollenkaan. Myöskään mieheni ei käy juuri missään viihteellä, valitsemme mieluummin rauhallisen koti-illan tai varaamme pöydän ravintolasta.
Ehkä tämä liittyy vanhenemiseen, ehkä siihen, että tällä hetkellä elämässäni on kaikki enemmän kuin hyvin. Olet sinut itseni ja suhteeni kanssa, eikä minun tarvitse testata viehätysvoimaani baareissa.
 
Mulle juhliminen siinä merkityksessä mitä tässäkin tarkoitetaan on ollut aina tylsää ja merkityksetöntä.
Tai no ok, silloin kun pääsi 15-vuotiaana ensimmäisen kerran Onnelaan, oli jännää. :D

Joissain tuttavista oon tosin huomannut tuon saman ilmiön mistä puhut.
 
[QUOTE="Nökö";27464004]Ehkä se, että olet kyllästynyt masentaa siksi, että tajuat yhden aikakauden olevan elämässäsi ohi. [/QUOTE]

Varmasti kyse on juuri tästä. En vaan haluaisi vielä, että ne "hullut nuoruusvuodet" on ohi. Olen kyllä huomannut viime vuosien aikana jo paljon aikuistumisen merkkejä itsessäni, ja ei se haittaa minua tippakaan.. Mutta tämä tuntuu jo jotenkin niin pisteeltä i:n päälle!
 
Minä kyllästyin myös suht nuorena baareissa käymiseen. Kyllä sen "ihanuuden" ehti parissa vuodessa nähdä. Kun pidin raskauden ja imetyksen vuoksi taukoa baareilusta ja lähdin sitten noin puolentoista vuoden tauon jälkeen viettämään baari-iltaa, olin hämmästynyt siitä, miten vähän mikään oli muuttunut. Samat ihmiset, samat jutut. Koska itse käytin aikaisempaa vähemmän alkoholia, huomasin myös, miten vähän ne ihmiset ja jutut kiinnostivat lähes selvinpäin ja perheellisenä.

Haluan tavata ystäviäni baariympäristön ulkopuolella: vähemmän meteliä ja häiriötekijöitä, maltillisesti alkoholia ja porukan kanssa voi oikeasti jutella ja pitää hauskaa.
 
mä sain tarpeekseni opiskelijabileissä. Eli eipä ole ikävä yhtään tuota krapulaa ja sitä että seuraava(t)päivä(t) on pilalla. Viimeksi taisin juhlia juhannusta 2009 ja sen jälkee humalanhakuinen juominen on jäänyt. Ehkä nauttinut lasillisen todella harvakseltaa kun ei sitä kiinnostusta ole. Ehkä joku päivä voisin baarissa käydä mutta empä usko että vedän lärvejä. :)
 
Ei sun tartte ajatella, että ne hullut nuoruusvuodet on nyt ohi. Ala vaan tauolle. Minäkin aloin muutama vuosi sitten tupakkalakkoon. En koskaan luvannut lopettaa kokonaan, koska se tuntui pahalta. En ole tosin polttanutkaan sen jälkeen, mutta ajattelen edelleenkin olevani vaan tauolla. Tauko voi joskus olla mukavampi kuin lopettaa jokin asia kokonaan. Odotan tosin sitä päivää, kun voin sanoa lopettaneeni :)
 
Hmmnjoo. Kyllähän siinä niin käy. Itse käyn kuitenkin ulkona vielä, sillä muuten en juurikaan tapaisi ystäviäni. Tai muitakaan ihmisiä. Vapaa-aikani kun sijoittuu satunnaisiin iltoihin..
 
Siinä vaiheessa kun tulin 19-vuotiaana isäksi, niin ei paljoa ko. touhu enää kiinnostanut. Elämä sai ihan uusia puolia, parempia sellaisia.

Jotenkin säälittää nämä pubiruusut ja ammattideekut, jotka sielä bailailee nuoruuttaan takaisin.
 
tapasin elämäni miehen ja oli niin paljon kivempaa viettää aikaa hänen kanssaan kuin riekkua kännissä.
Edellisessä suhteessa ei muuta tehtykään kuin ryypättiin viikonloput - yleensä omien kavereittemme kanssa, harvoin yhdessä.
 
Sain esikoiseni 26-vuotiaana, enkä ole sen jälkeen pahemmin baareissa käynyt. Nyt olen siis jo 40 v. Nuorena tuli kyllä juhlittua, parhaimmillaan pe-su iltoina baarissa ja joskus keskiviikkonakin. Jotenkin lasten syntymän jälkeen ei vaan enää kiinnostanut. Mieskään ei käy baareissa. Nykyään on mukavampi istua kavereiden kanssa iltaa jonkun kotona, pelailun ja saunomisen merkeissä. Toki käytetään myös alkoholia, mutta kukaan vedä perskännejä.

Viimeksi olin kunnon kännissä noin 8 vuotta sitten. Seuraava päivä meni kuolemaa tehdessä ja oksennellessa, siitä kun selvisin ajattelin, ettei koskaan enää. Enkä ole hetkeäkään katunut.

Musta olisi lähinnä outoa, jos edelleen kokisin baareissa notkumisen tärkeäksi. Aikansa kutakin, kuten joku jo sanoi.
 

Yhteistyössä