Onko tämä kontrollointia, manipulointia tai ns. normaalia käytöstä?

[kjhjkh]

Mitä mieltä olette sellaisesta parisuhteesta, jossa toinen puoliso "pahoittaa" vähän väliä mielensä, kun toinen puoliso ei toimi hänen haluamallaan tavalla? Onko se kontrollointia, manipulointia vai ns. normaalia käytöstä, koska toinen on niin "sikamainen"?

Esim. A haluaa mennä aikaisin nukkumaan, koska lapset kuitenkin heräävät aikaisin. B haluaa valoa ja pahoittaa mielensä noin viisi kertaa viikossa, kun A haluaa mennä aikaisemmin nukkumaan. (B ei herää aamulla hoitamaan lasten aamutoimia, vaan ainoastaan A.) Asiasta on keskusteltu jo vuosia ja keskustellessa B ymmärtää, että B:n täytyy mennä aikaisin nukkumaan, jotta saa tarpeeksi nukuttua. Mutta sitten itse tilanteessa A nukkumaan menosta tulee lähes aina sanomista. (Toki A yrittää aina silloin tällöin valvoa B:n mieliksi, jolloin A on sitten seuraavana päivänä aikaisen aamuherätyksen takia väsynyt.)

Asiasta on paljon keskusteltu, kuten myös siitä, että myös B:n pitäisi herätä lasten kanssa ainakin kerran viikossa, jotta A saisi myös edes joskus nukkua pitkään. Keskustellessa asioista aina sovitaan, mutta sitten käytäntö ei toimi. Eli B ei herää, tai jos herää on hyvin inhottava lapsille, jne.

Tuosta aamuheräämisestä ja sen reiluudesta voisi tietysti avata oman ketjun, mutta nyt haluaisin mielipiteitä siitä, että onko normaalia, että esim. toisen nukkumaan meno aiheuttaa toiselle vuosia jatkunutta ketutusta? Näitä esimerkkejä olisi toki paljon muitakin (esim. B haluaa, että A tekee hänelle aamupalan ja A:n mielestä aikuiset tekevät itse omat aamupalansa => jatkuvaa sanomista, jne.), mutta silloin tekstistä tulisi vielä pidempi...

 

["aloittaja"]

Joo ja siis tiedän, että nukkumaanmeno on yhdyssana...

 

["vierasvieras"]

En tiedä mitä muuta tuo on kuin saakelin rasittavaa, lapsellista ja typerää käytöstä.

 

["vierastus"]

A ja B, mulla meni jo sekaisin...

Mutta ei kait se kontrollointia tai manipulointia ole? Alla ja Bllä on vaan eri rytmi vuorokaudelle eikä toiveet kohtaa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierastus";29213370]A ja B, mulla meni jo sekaisin...

Mutta ei kait se kontrollointia tai manipulointia ole? Alla ja Bllä on vaan eri rytmi vuorokaudelle eikä toiveet kohtaa.[/QUOTE]

Toki näin. Mutta kysymys liittyi vuorokausirytmejä enemmän siihen, että onko normaalia vuosia ns. kettuuntua toisen vuorokausirytmistä?

 

[vieratus]

[QUOTE="aloittaja";29213387]Toki näin. Mutta kysymys liittyi vuorokausirytmejä enemmän siihen, että onko normaalia vuosia ns. kettuuntua toisen vuorokausirytmistä?[/QUOTE]

Ihan yhtä normaalia kuin sietää sitä ns. kettuuntumista vuosia.

 

["Hömelö"]

Helvetin rasittavaa touhua. Sano, että menköön nukkumaan kun huvittaa, sinä teet myös samoin. Lapset hoidetaan vuoronperään, koska ne on yhteisiä, eikä semmonen tyhjänpäivänen äkäily käy päinsä. Pienet lapset toimii noin, ei aikuiset. Ja mitä tulee vaikka siihen aamupalaan, niin kysy mieheltä, että tehdäänkö aamupala molemmille vaikka vuoronperään. Tai jos sinä teet aamupalan, laittaako mies vastavuorosesti pyykit. Nainen ei ole mikään piika joka palvelee miestään ja lapsiaan, vaan jokainen saa osallistua yhteisiin arkipäivän asioihin.

 

["aloittaja"]

Ihan yhtä normaalia kuin sietää sitä ns. kettuuntumista vuosia.

Hyvä pointti. Kysyn tätä siksi, että olen vasta alkanut miettimään, että onko kyse jostain muustakin, kun vain rasittavasta käytöksestä. En siis ole suostunut (omasta mielestäni) älyttömiin vaatimuksiin ja se aiheuttaa sitä kettuuntumista sitten toiselle.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Hömelö";29213405]Helvetin rasittavaa touhua. Sano, että menköön nukkumaan kun huvittaa, sinä teet myös samoin. Lapset hoidetaan vuoronperään, koska ne on yhteisiä, eikä semmonen tyhjänpäivänen äkäily käy päinsä. Pienet lapset toimii noin, ei aikuiset. Ja mitä tulee vaikka siihen aamupalaan, niin kysy mieheltä, että tehdäänkö aamupala molemmille vaikka vuoronperään. Tai jos sinä teet aamupalan, laittaako mies vastavuorosesti pyykit. Nainen ei ole mikään piika joka palvelee miestään ja lapsiaan, vaan jokainen saa osallistua yhteisiin arkipäivän asioihin.[/QUOTE]

Näinhän sen pitäisi mennä, mutta kun ei niin ei.

 

[Ärsytyskynnyt yli ny]

Ärsyttävää sokeutta tilanteen epätasa-arvoisuudelle.

Nyt sellanen diili että otatte viikon verran roolien vaihdon. Hän herää joka jumalan aamu aamutoimiin lasten kanssa ja sinä vetelet hirsiä. Ja sitten katsotaan kuinka kauan jaksaa valvoa.

Musta tossa on nyt ihan helvetin raivostuttavaa että ensinnäkin valvotan yötä myöten ja sitten nukutaan tyytyväisenä aamulla ja toinen joutuu ottamaan kaiken vastuun lapsista, joka jumalan aamu. Ja sitten vielä valittaa toisen nukkumaan menosta!!! Sappi kiehuu!!

Miten sä kestät tollasta! Multa palais käämi parissa viikossa ja lähettäisin ne lapset herättämään sen laiskakkeen aamu kuudelta kattilan kansia paukuttaen.

 

["..."]

kevyttä kontrolloinnin yritystä mun mielestä, hyvä että pistät kampoihin.

 

["vierastus"]

Siis kumpikaan, ei A eikä B, käy töissä? Vai millaiset työvuorot on, jos nukkua voi siihen, kunnes lapset herättää ja valvoakin voisi jos haluaa?

 

["vierastus"]

niin ja minkä ikäisiä ja montako niitä lapsia on?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierastus";29213485]Siis kumpikaan, ei A eikä B, käy töissä? Vai millaiset työvuorot on, jos nukkua voi siihen, kunnes lapset herättää ja valvoakin voisi jos haluaa?[/QUOTE]

Kumpikin käy töissä, mutta kun työt alkavat vasta yhdeksältä. Tosin lapset heräävät joka aamu kello viiden jälkeen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierastus";29213487]niin ja minkä ikäisiä ja montako niitä lapsia on?[/QUOTE]

Kolme lasta. Kaikki alle kouluikäisiä.

 

["Kohtalotoveri"]

Kuin tekstisi olisi minun kirjoittama!
Siis ihan täysin sama, miten voi ollakin! Siis meillä oli ennen sama tilanne, lopulta tilanne meni niin pahaksi että sairastuin vaikeaan masennukseen ym. Sanoisin että tuo on sairas kuvio :/ , epäinhimillisyyttä toista kohtaan :/ , seurauksia vaikka minkälaisia..

 

["vierastus"]

[QUOTE="aloittaja";29213494]Kumpikin käy töissä, mutta kun työt alkavat vasta yhdeksältä. Tosin lapset heräävät joka aamu kello viiden jälkeen.[/QUOTE]

Eikö kannattaisi koittaa siirtää heidän ja A:n nukkumaanmenoa myöhemmäksi, jotta aamulla ei tarvitsisi herätä noin aikaisin? Ja jos alle kouluikäisille lapsille riittää tuo määrä unta, niin voisi kuvitella, että se riittäisi sille A.llekin oikein hyvin..?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierastus";29213507]Eikö kannattaisi koittaa siirtää heidän ja A:n nukkumaanmenoa myöhemmäksi, jotta aamulla ei tarvitsisi herätä noin aikaisin? Ja jos alle kouluikäisille lapsille riittää tuo määrä unta, niin voisi kuvitella, että se riittäisi sille A.llekin oikein hyvin..?[/QUOTE]

Yritetty on, mutta nuorin lapsista herää joka aamu kukonlaulun aikaan ja herättää muut lapset. Vanhempien lasten nukkumaanmenoa voisi siis siirtää, sillä he nukkuisivat sitten vastaavasti pidempään. Nuorin lapsi herää aikaisin oli nukkumaanmeno aika sitten mikä vain.

Ja tässä tämä nukkumaanmeno oli vain yksi esimerkki, joka varmasti korjaantuu parin vuoden sisällä, kun nuorin lapsikin kasvaa isommaksi. Kyse ei siis ollut yksin nukkumaanmenosta, vaan jatkuvasta sanomisesta asiaan kun asiaan, joka ei mene juuri niin kun itse haluaisi.

 

["Hömelö"]

Toisen kunnioitus vaikuttais puuttuvan ihan totaalisesti. Onkohan miehen oma äiti passannu kullannuppuaan pikkusen liikaa..? Joka tapauksessa mä en ainakaan kattelis tuommosta. Joko ollaan tasa-arvoiset kumppanit tai sitten mies saa lähtee.

Ja sitä nukkumaanmenon myöhäistämistä suosittelisin minäkin. Töistä pääsee melko myöhään iltapäivällä ja lapset laittaa kovin aikaisin nukkumaan, niin eihän siinä kauheesti ehdi niiden kanssa olemaan. Tai sitte pyydät hoitopaikassa rajoittamaan päiväunia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Kohtalotoveri";29213501]Kuin tekstisi olisi minun kirjoittama!
Siis ihan täysin sama, miten voi ollakin! Siis meillä oli ennen sama tilanne, lopulta tilanne meni niin pahaksi että sairastuin vaikeaan masennukseen ym. Sanoisin että tuo on sairas kuvio :/ , epäinhimillisyyttä toista kohtaan :/ , seurauksia vaikka minkälaisia..[/QUOTE]

Olen pahoillani puolestasi, tai siis puolestamme...

Voisitko kertoa teidän tilanteesta hieman enemmän? Toimitko aina toisen mielen mukaan, vai yrititkö toimia miten itse parhaaksi katsoit (ja sitten kuuntelit toisen "mäkätystä")? Oliko teillä vielä selkeämpää kontrollointia? Mitä tapahtui sairastuttuasi?

 

["Jaana"]

Hmm
Tuo on täyttä veetuilua ja kiusantekoa siltä, joka haluaa valvoa, kun toinen on väsynyt.
Sopisi hyvin johonkin terroristileiriin kidutuskeinoksi tuo pakkovalvottaminen.

Mutta jos taas lapset kukkuvat ylhäällä jo viideltä, niin menevät vähän liian aikaisin nukkumaan.

Jos olisin teidän perheessä, niin laittaisin lapset nukkumaan tuntia myöhemmin kuin nyt.
Sitten vuoroheräämis aamut. joko joka toinen päivä toinen hoitaa lapset ja toinen tekee aamupalan koko sakille tai sitten viikko-viikko systeemillä.

Mutta se ei ole oikein, että toinen valvottaa, nukkuu pitkään ja vielä haluaa aamupalan valmiiksi.

 

[Vastaaja]

lapset heräävät noin aikaisin?

Reilua, että molemmat heräisivät yhdessä tai vuorotellen aiemmin.

Tuntuu hassulta tuollainen. Me menemme aina yhdessä jos ei nyt nukkumaan, niin sänkyyn ainakin. Kumpikin nukahtaa milloin nukahtaa. Luo läheisyyttä etenkin kun siinä harrastetaan "unipuuhaa" useita kertoja viikossa. Ja aamupalaa. Yllätän mieheni aamupalalla sänkyyn aina välillä. Hän tekee samoin minulle.

Teillä on katkeruus ja valtataistelu meneillään. Ei hyvän parisuhteen merkki. Rakastakaa toisianne ja palvelkaa toisianne tasavertaisesti

 

["Hömelö"]

Tietysti helppo mun on huudella sivusta, mutta ei kannattais palkita huonoo käytöstä, eli antaa periks ja passata jos mies alkaa kiukutella kun ei saa tahtoaan läpi. Niinhän lastenkin kanssa pitäis toimia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Hömelö";29213536]Toisen kunnioitus vaikuttais puuttuvan ihan totaalisesti. Onkohan miehen oma äiti passannu kullannuppuaan pikkusen liikaa..? Joka tapauksessa mä en ainakaan kattelis tuommosta. Joko ollaan tasa-arvoiset kumppanit tai sitten mies saa lähtee.

Ja sitä nukkumaanmenon myöhäistämistä suosittelisin minäkin. Töistä pääsee melko myöhään iltapäivällä ja lapset laittaa kovin aikaisin nukkumaan, niin eihän siinä kauheesti ehdi niiden kanssa olemaan. Tai sitte pyydät hoitopaikassa rajoittamaan päiväunia.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä tuosta kunnioituksen puuttesta.

Kuten sanoin, tuo nukkumisjuttu helppottunee parin vuoden sisällä. Varsinainen ongelma on pyrkimys saada toinen tavalla tai toisella toimimaan niin kuin itse haluaisi. Onko se kontrollointia, mainpulointia vai olenko minä se "sikamainen" tyyppi, joka vain en tajua, vaikka vuosia erinäisistä asioista minulle sanoo...? Itse olen pitänyt toisen toimintaa vain rasittavana ja ärsyttävänä, mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko kyse jostain pahemmasta, eli kontrolloinnin yrityksestä, tms.?

 

[vieras#]

Se suuttuminen voi olla ihan vaan lapsellista käytöstä, mutta voi myös olla tapa kontrolloida toista, jos tietää, että sillä tavalla saa toisen tekemään niin kuin haluaa. On vielä inhottava ja kiero tapa hallita toista; ei voi väittää, että olisi määräillyt tai käskenyt, mutta jos toinen ei tee niin kuin kiukuttelija haluaa, joutuu sit sietämään toisen mökötystä ja vittuilua "kostoksi" siitä ettei taivu toisen tahtoon... Mä en jaksaisi tuollaista, jos joku asia toisen tekemisissä harmittaa, niin asia keskustellaan läpi eikä sen jälkeen enää murjoteta.

Kirjoittakaa vaikka ihan paperille, milloin on kummankin vuoro tehdä jotain, teette tasapuolisen listan niistä jutuista mitkä ei nyt mene reilusti.