Vain puoliso tietää rankimmat kuviot. En ole pariinkymmeneen vuoteen kutsunut häntä äidiksi, joten käytän tässäkin nimeä mummo. Ihmeellisintä tässä on se, että mummo on julkisesti hyvin kunnioitettu ihminen, hän hyysää vieraita ja omia mielellään, tosin vastapalvelukseksi pitäisi saada kiitosta ja ylistystä. Hän tekee asioita muiden puolesta kysymättä ja hermostuu jos kukaan ei häntä siitä runsaasti kiittele.
Kirjoitan tätä nyt ensimmäistä kertaa "paperille". Veljeni perhe on ollut iloinen saamastaan lastenhoitoavusta, mummo siis tarjoutuu itse ottamaan lapset lähes päivittäin hoitaakseen, veli puolisoineen on saanut paljon omaa aikaa. Mutta vähän väliä hän tilittää minulle puhelimessa, miten vittumaista on hoitaa aina muiden kakaroita. Tai hän tekee ruokaa ja kutsuu kaikki jäsenet syömään, ja sitten valittaa minulle puhelimessa, miten hän joutuu aina tekemään kaikki. Emme ikinä pyydä mitään ja autamme kotitöissä, mutta silti.
Kotiini hän ei ole tullut koskaan siivoamaan tms. Olen joskus ollut niin räjähtämispisteessä, että olen pannut kovan kovaa vastaan ja tehnyt selväksi, ettei minuun kosketa tai elämääni puututa. Ehkä hän on siitä "säikähtänyt" vähän ja ei puutu kotini hoitoon. Selän takana haukkuminen on tietysti eri asia, mutta vieraana hän täällä käy.
Pelkäsin kauan että jos hankin omia lapsia, alan vihaamaan heitä. Mutta nyt kun aviomieheni on saanut minut uskomaan, että olen ihan hyvä ihminen, olen uskaltanut raskautua. Suhteemme on todella hyvä ja lämmin.
Jos olemme mummon kanssa jossain vieraisilla, ja joku kyselee raskaudestani innoissaan, hän vetää naaman heti norsunv---lle ja rupeaa murjottamaan tai koettaa vaihtaa puheenaihetta.
Hyvinä päivinä unohdan nämä asiat ja huonoina yritän kieltäytyä ajattelemasta niitä. Pelottaa kyllä vähän itseänikin, että mitäs jos synnytys laukaisee minussakin jonkun hirviön.
Nyt päätin kirjoittaa tämän asian auki, koska sain taas märästä rätistä naamalle, mummo oli juorunnut yksityisasioitani kylällä ja sain kuulla niistä muilta. Laitoin viestin, että älä kerro niitä asioita eteenpäin, me itse päätämme kenelle kerromme. Tiedän tästä viestistä nousevan kunnon sodan, mutta asia suretti ja vihastutti minua tosi paljon. Menneiden kokemusten perusteella mummo räjähtää kohta naamalle ja rupeaa haukkumaan minua veljilleni. Tehty mikä tehty, en jaksa aina olla kiltisti ja hiljaa.
Veljeni puolisolle hän on ollut kerran niin vittumainen, että tiedän heidän katkaisevan välit mummoon mikäli vielä näin tapahtuu. Mutta samalla kun mummo haukkuu heitä, hän mielistelee poikaansa ja miniää (monimutkaista) ja leikkii ns. alamaista, koska hän on vaan tälläinen ja miniä on sentään kaupunkilaisperheestä jne. Koettaa puhua kirjakieltä ja leikkiä fiksumpaa kuin oikeasti onkaan, lopputulos on lähinnä naurettava.