Onko tämä avioeron alkumaininkeja vai mitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lispetti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lispetti

Vieras
Ärsyttää tuo mies ihan hirveästi!

Tapa, miten se nauraa. Asiat, joille se nauraa. Kaikki ne asita, joita se tekee. Kaikki ne asiat, jotka jättää tekemättä. Tapa elehtiä, kävellä, puhua.

Miksi minä olen tuollaisen taunon joskus valinnut?!
 
Aikanaan mua alko ärsyttää lapsen isän tapa puristaa ketsuppia... eipä menny kauaa kun alettiin etsi kotia mulle ja lapselle.

Ehkä se on lopun alkua, mutta jos jotain vielä on niin asioille voi tehdä jotain! Kun on ajoissa liikkeellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -DLD-:
Aikanaan mua alko ärsyttää lapsen isän tapa puristaa ketsuppia... eipä menny kauaa kun alettiin etsi kotia mulle ja lapselle.

Ehkä se on lopun alkua, mutta jos jotain vielä on niin asioille voi tehdä jotain! Kun on ajoissa liikkeellä.

Kuulostaa tutulta. Perhana.

En haluaisi erota, mise on erittäin hyvä isä ja tärkeä lapsille. Voi olla että tämä ärsytys johtuu vieraantumisesta. Kahdenkeskeistä aikaa on liian vähän.

 
nää lomat vaan pistää ärsyttää kun joutuu liian paljon katella toisiaan. :D
kuvittele vaikka millaista ois elämä ilman sitä (siis erossa), jos idea tuntuu hyvältä niin voi olla että parisuhde vetelee viimeisiään.
 
No mä tunsin noin toisen lapsemme jälkeen. Meille toisen lapsen syntymä laukaisi jonkunlaisen parisuhdekriisin; minä olin kotona lasten kanssa, mies kävi töissä. Minä kaipasin useimmiten päivän jälkeen ihan sitä omaa aikaa, mies taas yhteistä. Mua ärsytti miehen näkeminenkin ja ihan kaikki mahdolliset asiat muutenkin. Tuo vaihe kesti jonkun aikaa ja sitten alkoi helpottaa. Nyt meillä on kolme lasta, yhteisiä vuosia takana reilut 12 ja hyvin menee. Mä olen tyytyväinen, etten silloin luovuttanut, vaikka se lähellä olikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
nää lomat vaan pistää ärsyttää kun joutuu liian paljon katella toisiaan. :D
kuvittele vaikka millaista ois elämä ilman sitä (siis erossa), jos idea tuntuu hyvältä niin voi olla että parisuhde vetelee viimeisiään.

Kesät-talvet menee meillä ilman suurempia lomanpitoja. Miehellä varsinkin. Siitä ei kyse. Ja koko viime kevään oli jo sama ärsytys pinnassa. Toisinaan haaveilen yksin asumisesta. Siis että lapset asuvat miehen kanssa. Inhoan nykyistä elämääni.

Mutta en aio luovuttaa helpolla. Kyllä tässä sitkistellään jokunen vuosi nyt joka tapauksessa. Sen olen oppinut, että äkkinäisiä liikkeitä ei näissä asioissa kannata tehdä. Elämässä on erilaisia jaksoja, ja joskus nämä tämmöisetkin saattavat mennä ohi ja tulee parempi aika.

Näin voimakasta ärsytystä ei ole kyllä vielä koskaan ollut.

 
Älä luovuta vielä, älä! Ottakaa yhteistä aikaa, käykää yhdessä ulkona, vaikka vaan kävelyllä ja jutelkaa. Kertokaa mikä hiertää ja yrittäkää saada asiat kuntoon, ettei kenenkään tarvitse kärsiä. Mutta jos sama tilanne jatkuu pitkän yrittämisen jälkeenkin, on parempi ottaa ero.
 

Yhteistyössä