Onko tämä valtataistelua? Molemmat väittävät suhteessa etteivät saa tukea toiselta osapuolelta.

Turhaa riitaa ja huutamista, molemmat loukkaantuneita kun toinen ei reagoi toisen suruihin. Onko tässä enään mitään järkeä?
Mies oikeasti itsekäs, ja tukee vain silloin kun on "hyvällä päällä". Jos hänellä itsellään ongelmia, ei ajattele yhtään mitä sanoo, eikä välitä. Aika väsynyt tähän. Onko ero ainoa vaihtoehto?

 

Oletteko kokeilleet esim. parisuhdeterapiaa?

 

Ei valitettavasti ole mahdollisuuksia terapiaan.

 

Olemmeko umpikujassa?

 

Jos molemmat tahtoo yrittää, niin sitten on toimittava, muuten tilanne ei muutu ainakaan parempaan suuntaa. Toivoa vielä on.

 

Luultavasti molemmat oikeassa siinä mielessä että kumpikaan ei saa haluamaansa tukea toiselta? Monesti nainen tukee miestä siten kuin haluaisi itseään tuettavan (ja päinvastoin). Kun tuen tarkoitushan olisi olla sille saajalle sopivaa.

Ehdotukseni olisi, että keskustelkaa esim näin:
-mä ymmärrän että ole väsynyt/turhautunut/surullinen mutta voisitko vielä selittää mitä sinun mielestäsi minä voisin tehdä parantaakseni oloasi? voisiko sitten kertoa saman toisinpäin?