Onko tämä teistä normaalia perhe-elämää..

Meillä on kaksi lasta ja minä olen lasten kanssa kotona. Mies käy meillä töissä, mut ei kotona osallistu mihinkään kotitöihin. Ei ikinä laita pyykkejä (omat työvaatteet pesee), ei kääri kuivia pyykkejä kaappeihin, ei imuroi/pese lattioita ei tee ruokaa jne...
Mies käy 2-vuorotöissä. Aamuvuoro on 6-14 ja iltavuoro 14-22. Kun on aamuvuorossa, yrittää mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa et jaksaa nousta aamulla. Ja sit kun on iltavuorossa saattaa nukkua aamulla jopa klo 12 asti.
Siis meille ei jää koko perheen yhteistä aikaa muuta kuin viikonloput ja silloinkin mies tykkää touhuta jotain tuolla pihalla. Ja minä yleensä sit siivoan sisällä tai teen jotain muuta hommia. Mies ottaa kyllä vanhemmin lapsen mukaansa pihalle, mut lapsi kuitenkin leikkii omia leikkiänsä ja mies touhuaa omia hommia.
En edes muista et koska mies olisi ollut molempien lasten kanssa ulkona niin et minulla olisi ollut hetki omaa aikaa. Sit jos lähden käymässä jossain ja mies jää lasten kanssa. Laitetaan videot pyörimään tai pelataan playstationia. Eli mies ei leiki lasten kanssa.
Siis minusta on jotenkin alkanut tuntumaan et meillä ei eletä normaalia perhe-elämää.
MInä yritän lasten kanssa touhuta. Käydään kerhoissa, puistoissa, pelataan lautapelejä, luetaan kirjoja jne. Mut mies ei ikinä näihin osallistu vaan se on minä ja lapset.
Jotenkin itse olen niin väsyksissä tähän tilanteeseen kun tuntuu et minulla ei ole enää miestä, joka auttaisi minua edes välillä. Iltaisin jaksaa vonkua tuolla makuuhuoneessa, kun ei seksielämäkään toimi, mut ei minua paljon huvita olla vaan joku panopupu :/

 

Menkääpä vaikka johonkin terapiaan tai jos se miehes uskoo puhetta niin puhuppa sen kanssa

 

No, minusta tuo on ihan normaalia elämää. Minusta se joka on kotona hoitaa kotihommat, se on hänen "työnsä". Sitten kun molemmat on töissä työt jaetaan. Minusta sinä olet turhan narisija, joka ei osaa arvostaa miestään.

 

Kyllä tuo pääpiirteittäin mielestäni ihan normaalilta perhe-elämältä kuulostaa..ikävä kyllä.

 

Kyllä tuo minusta kuulostaa ihan tavalliselta perhe-elämältä...

 

Minusta et siis narise tyhjästä, mutta tuollaista se monella varmasti on. Paljon samoja piirteitä on munkin miehen touhuissa (tosin LEIKKII lasten kanssa varmaan mua enemmän!).
Itse teen kotityöt, vien puistoon, kerhoon jne..mutta olenkin kotona. Illalla toivon mieheltä panosta lapsiin ja se onnistuu vaihtelevasti.

 

On normaalia,se kumpi on kotona hoitaa kotityöt.Mä ten aikki kotityöt ja mies tekee kaksivuoroa paitsi et iltavuoroviikot loppuu klo 24.
Ei tulis mieleenkään pistää hänt siivoamaan kun tulee tai kokkaamaan kun mä olen päivät kotona.

 

Yritä puhua miehesi kanssa asiasta rakentavasti..

Ei tuo ole normaalia perhe-elämää. Tai siis joillakin on, kuten vieras väittää. Mutta ei naisten tarvitse alentua tuollaiseen. Sitä mieltä minä olen.

Tuolla menolla passaat miehesi pilalle, ja ennen pitkää sinä väsyt jne. Ota ajoissa asia puheeksi. Ei meidän tarvi olla orjia omassa kodissakaan.

 

No en minäkään vaadi et viikolla mitään kotitöitä tekisi, mut kun ei viikonloppunakaan tee muuta kuin nuku yli puolenpäivän ja sit valvoo melkein koko yön katsoen tv:tä. Aina sanoo ettei tarvi pestä lattioita tai imuroida et kyllä hän sit viikonloppuna siivoaa, mut jos minä en niitä tekisi niitä ei tehtäisi koskaan

 

Kuulostaa semmoiselta perhe-elämältä, jossa ei ainakaan itsellä olis hyvä olla tai lapsilla.

 

Yritä puhua miehesi kanssa asiasta rakentavasti..

Ei tuo ole normaalia perhe-elämää. Tai siis joillakin on, kuten vieras väittää. Mutta ei naisten tarvitse alentua tuollaiseen. Sitä mieltä minä olen.

Tuolla menolla passaat miehesi pilalle, ja ennen pitkää sinä väsyt jne. Ota ajoissa asia puheeksi. Ei meidän tarvi olla orjia omassa kodissakaan.

Yhdyn tähän.

Ei tietenkään kannata alkaa nalkuttamaan, niin ei tilanne muuta kuin pahene- mutta rakentavaa keskustelua.

 

MInä olen yrittänyt puhua ja ehdottanut parisuhdeterapiaakin, mut eihän tuo mies minnekään suostu lähtemään. Aina tulee vaan riita aikaiseksi kun siitä alkaan puhumaan.

 

Siinä tapauksessa meillä on epänormaalia perhe-elämää. Mieheni töistä tultuaan laittaa ruuan, jos se ei ole jo valmis. Yleensä on, mutta kuitenkin. Pesee pyykkiä, pyöräyttää kuivurissa, viikkaa ja vie paikoilleen. Laittaa lapsia nukkumaan, vuoro illoin. On muksujen kanssa pihalla (talvella mäenlaskussa ja nyt pyöräilyhommissa). Joskus äijien iltoina pojan kans pelaa pleikkaa, kun myö tytöt ollaan omissa hommissa. Auttaa mua jopa mun harrastuksissa, jos apua tarviin. Ja nytkun on ollu väsymystä on töiden jälkeen sanonu, et mene nukkumaan hän pärjää kyllä. Tai voisin aloittaa hikilenkkeilyn hänen töiden jälkeen, hän voi hoitaa lapset. Joskus arki-iltaisin ja lauantaisin on harrastamassa omiaan. Näin meillä ja silti narisen toisinaan.

 

Luin juttusi kahteen kertaan, se on kuin suoraan omasta elämästäni ennen ku sain töitä! mies teki töitä juuri samaan tapaan kuin oma miehesi, aamuvuorosta kotiin tultuaan, söi tekemäni ruoan, meni sohvalle makaamaan päivän lehtien kans josta sitten suoraan makkariin päiväunille.. minä olin itse herännyt samaan aikaan aamulla ku mies lähti töihin, touhunnut lapsen kanssa koko päivän mutta ihmettelen sitä miksei hän minulta ikinä kysynyt haluanko päikkäreille, saatikka kysynyt miten päivämme on mennyt! noh, herättyään päivällä, tämä söi ja lähti ulos, ei puhettakaan että ottais lapsen mukaan.. suuttui vaan jos kysyin asiasta.. ja jos jostain kotitöihin liittyvästä asiasta huomautin niin sama vastaus aina: "mene itse töihin ja hoida siihen vielä koti päälle.."
lapsi on nyt 1,5 v ja sain töitä, luulin todellakin että nyt muuttuu tahti kotona, koska molemmat on töissä, mutta ei, itse olen iltavuoroissa ja mies aamussa, lasta hoidetaan kotona. olen aamulla seitsemästä asti lapsen kans, mies tulee kolmelta ja sitten itse lähden töihin. ollaan sovittu työni alussa että hän saa siivota keittiön ja tehdä ruokaa, kun tulen töistä, mutta olen kai 2 kertaa keittiön nähnyt siistinä töistä tullessani, itse nekin hommat yleensä joutuu tekemään.. väsynyt illan töistä, siihen päälle kotihommat vielä ja aamulla aikaisin lapsen kans ylös, ja mies vielä ihmettelee, mikä minulla on kun en jaksa makkarissa mitään enää päivän jälkeen tehdä..

 

Mä olisin tyytyväinen kunhan vaan olis enemmän meidän kanssa, mä teen ihan mielelläni kaikki kotityöt kun täällä kotona olen...mut miestä kaipaan seuraks...

 

Meillä on muuten samanlaista, mutta mies ei ole kotona vaan omissa harrastuksissaan ja ilman lapsia. Ja myös minä olen kolmivuorotyössä.

 

Jätä joskus tekemättä. Kaikki muut paitsi ruuat. Koita tekeekö. Jos ei tee, sano sinähän lupasit jne. Sopikaa vuoroista viikonlopuiksi. Minä kyllä tarkoituksella teen viikkosiivouksen joka toinen viikko, ja toinen viikko vain kevyt siivouksen (imuroin ja pesen vessat). Ja teen ne yleensä silloin kun mies on töissä, että jää yhteistä aikaa. Siis että saan mennä hänen kanssa pihalle. Paitsi nyt on rakennusaika, joten kotityöt oletettavasti häneltä vähissä..

 

Ehkä sun elämä onkin tylsää ja ilotonta, ehkä kaipaat lisää sisältöä elämääsi? Onko teillä kummallakaan muuta elämää kuin kotityöt ja lapset ja työ miehelläsi?

 

no ei ole normaalia. tai on se joillekin ehkä....

mutta siis ei se vaan ole oikein että miehelle ei muka kuulu kotona yhtään mikään asia joka ei itseä satu huvittamaan. Oli kyse sitten lapsista tai kotitöistä :|

 

Pyydä miestäsi joskus vaikka tekemään salaattia tai ripustamaan pyykkejä kanssasi. Sitten annat positiivista palautetta tyyliin "kiva kun autat kun tänään on ollu niin paljon tekemistä". Toista. Nalkuttamalla ei useimpien miesten kanssa saa mitään muuta aikaan kuin mehevän riidan.

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin, sinä kävisit töissä ja mies olisi kotona? Tuskin sinäkään haluaisit että raskaan työpäivän jälkeen äijä jäkättäisi kotona että pese pyykki, imuroi, tiskaa, laita ruokaa, maalaa talo, vaihda auton renkaat, pese vessa... Oikeus ja kohtuus on se, että joka on päivät kotona, tekee selvästi suurimman osan kotitöistä.

 

Minä teen lähes kaikki kotityöt sisällä, mies hoitaa ulkosaunan lämmityksen ja useimmiten lumityöt ja siivoilee pihalla. Olen siis kotona ja mies tekee usein pitkää päivää töissä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska mieheni tykkää touhuta lasten kanssa ja saan vapaa-aikaa, aika-usein viikonloppuisin siivoilen sisällä kun mies leikkii lasten kanssa ulkona. Mieluummin minä nautin rauhallisesta siivoushetkestä kuin olen pihalla riehumassa tyttöjen kanssa

Vähän kyllä pelottaa kuinka hommat sitten hoituvat kun minäkin palaan töihin. Taitaa miehelle kestää jonkin aikaa ennen kuin tajuaa että pitää osallistua enemmän kotihommiin.

 

Minähän tuossa jo aiemmin kirjoitin etten minä viikolla vaadi et mies tekisi kotitöitä. Minä vaan olen niin tottunut siihen et minä teen kaiken, mut viikonloppuisin olis joskus mukavaa saada apua.

 

olit tilanne melko lailla saman oloinen, kun aloitin työt vanhempainvapaan jälkeen.. Olin jo niin piipussa että ajattelin lähteväni kokonaan pois, jättäen lapset ja kaiken mihelle.. No jonkin aikaa meni niin että todella kipuilin asian kanssa ja miehen kanssakin puhuttiin asiasta paljon.. Viimenkin saatiin sovittua yhteiset toimintamallit, esim, meillä on tiskivuorot jaettu miehen kanssa, kumpikin siivoaa kun näyttää siltä ja jos ollaa yhdessä vapaalla, niin sitten siivotaan yhdessä. Pyykit huollan ihan itse.
Meillä ei ennen mies alkanu tajuamaan mitää ennenkuin todellinen eron uhka alkoi väijyä!
Puhukaa ja koettakaa sopia omat pelisäännöt, sano ettet jaksa kaikesta yksin huolehtia!

 

Ei ole normaalia, todellakaan!

Miten joku voi edes sanoa et olisit turhan narisija?!?!? :kieh:

Kyllä miehen on osallistuttava lasten kasvatukseen ja hoitoon ihan yhtä lailla ja pitää tehdä myös kotitöitä, mutta ei mielestäni niin paljon kuin kotona olevan puolison.

Kyllä minäkin meillä hoidan suurimman osan kaikesta, esim. ruokaa mies ei tee koskaan koska se sujuu minulta puolet nopeammin/helpommin. Mutta kerää pyykkejä tai laittaa kuivumaan ja viikonloppuna usein imuroidaan/pestään lattiat yhdessä.

Remontteja tehdään lähes koko ajan, kun yritetään vähän nykyaikaistaa sisustusta. Se hoidetaan niin, että minä revin tapetteja kun ehdin ja mies sit hioo seinät ja tekee paikkaukset ym. ja jos maalataan, minä maalaan ja hän katsoo lapsia ja jos tapetoidaan, tehdään se yhdessä.

Pihahommissa olen mukana raskaissakin töissä, vaikka mies ne pääsääntöisesti joutuu yksin tekemään, sillä mun aika menee sisällä ruoanlaitossa ja syöttämisessä. Mutta vähän 50-50 yritetään kaikki hoitaa.

Sun miehes tarvii nyt "isän" kättä!!

 

Entäs jos joskus menisit miehen mukaan pihahommiin viikonloppuna ja sanoisit, että seuraavana päivänä tai seuraavana viikonloppuna tehdäänkin sitten porukalla sisällä hommia (esim. siivotaan kunnolla tai ruokaa yhdessä tms.). Meillä ainakin mies saa motivaatiota auttaa mua, kun joskus minäkin menen mukaan halkoja pinoamaan tai auton laittamaan.(=ojentelemaan vaikka työkaluja).