Heippa, täällä körtti!
Körttejä eli herännäisliikkeen perillisiä on Suomessa todella paljon, sillä esimerkiksi Suomen papeista kolmannes katsoo saaneensa eniten vaikutteitä herännäisyydestä. Olen itse körtti, mutta se ei näy päälle eikä sen erityisesti tarvitse erottuakaan, koska me körtit olemme ihan tavallisia luterilaisia seurakuntalaisia, varsinaista kirkon kivijalkaa, ja haluamme tukea kansankirkkoa. Minä hankin juuri körttipuvun, ja käytän sitä eräänlaisena perinnepukuna esim. seuroissa ja herättäjäjuhlilla, vähän kansallispuvun tapaan, ja voisin laittaa sen myös hautajaisiin, koska se on todella kaunis, linjakas ja hillitty musta juhlapuku. Mutta ani harvalla körtillä on enää pukua.
Olen Lapualla körttiaktiivi, mikä tarkoittaa että seuroihin osallistumisen lisäksi olen myös niitä järjestämässä, ja toimin pyydettäessä seurapuhujana. Herännäisyyshän on vahvasti maallikkoliike, mikä tarkoittaa, ettei liike ole pappisvetoinen. Pappeja pyydetään kyllä puhujiksi, mutta seuroja järjestävät nimenomaan tavalliset seurakuntalaisista koostuvat paikalliset toimikunnat. Seuroissa veisataan Siionin virsiä, joista aika suuri osa löytyy myös tavallisesta kirkon virsikirjasta.
Oma asenteeni on yhteiskristillinen eli haluan edistää kaikkien kristittyjen yhteyttä, yhteistä rukousta ja yhteisiä tapahtumia riippumatta siitä, mitä herätysliikettä tai kirkkokuntaa edustaa. Herännäisyys on vähän niin kuin urheilussa "kasvattajaseura". Maajoukkue kootaan eri kaupunkien liigoista, koska peli ja säännöt ovat kuitenkin yhteiset. Maajoukkuepelaajillakin kuitenkin säilyy varmaan läpi elämän "tapparalaisuus" tai "kärppäläisyys" eli muistot ja tietyt piirteet oman kasvattajaseuran periaatteista ja hengestä. Kristittyjen maailmanlaajuiseen yhteisöön mahtuu hyvin erilaisista perinteissä ja kulttuureissa kasvaneita ihmisiä, ja se mikä yhdistää on usko Jeesukseen Kristukseen.