Onko täällä muita, joiden isoisä/isä oli sodassa?

Isoisäni oli talvisodassa ja jatkosodassa. Jatkosodassa hän haavoittui ja jäi sotavangiksi. Taisi olla n. vuoden verran siellä kunnes rauha tuli ja hänet luovutettiin suomeen. Meinasi kuolla sotavanki aikana keltatautiin tai vastaavaan.
Kertoi meille(lastenlapsille) kysyttäessä mitä hurjimpia sotatarinoita . Oli loistava tarinankertoja sekä todella rauhallinen mies. Ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekkään.Hän tosin sairastui sodan jälkeen skitsofreniaan sotavammansa vuoksi, eikä pystynyt jatkamaan päivätyössään opettajana. Skitsofrenia ei näkynyt ainakaan meille lapsenlapsille, muuta kuin että joinain öinä hän huusi karmivalla tavalla kun näki sodasta painajaisia.

 

Paras sotajuttu minkä mä tiedä on se, kun suomalaiset avasivat puukolla kaatuneen vihollisen vatsanlaukun ja söivät sieltä soppaa. Mahtoi maistua hyvälle...

 

molemmat papat ovat olleet sodassa. Kumpikaan ei asioista ole halunnut jälkikäteen puhua. Toinen ei sodasta palattuaan ole kirkossa käynyt, totesi vaan että papit ovat olleet pahimpia. Toinen on ollut useamman vuoden ajan venäjällä vankina mutta mitään ei ole suostunut kertomaan. Molemmat ovat nyt jo edesmenneet.

 

molemmat papat ovat olleet sodassa. Kumpikaan ei asioista ole halunnut jälkikäteen puhua. Toinen ei sodasta palattuaan ole kirkossa käynyt, totesi vaan että papit ovat olleet pahimpia. Toinen on ollut useamman vuoden ajan venäjällä vankina mutta mitään ei ole suostunut kertomaan. Molemmat ovat nyt jo edesmenneet.

Näitä useamman vuoden vankina olleita ei ole montaa kappaletta. Yleensä mies menehtyi nälkään ja tauteihin puolessa vuodessa.

 

Olikin paljon tullut viestejä, näitä kokemuksia ei pidäkään unohtaa. Kiitos kaikille tarinoistanne!

 

isoisä kuoli rintamalle,kun isäni oli vasta 9vuotias. Isä eli sota-ajan joten tarinaa ja tiettyjä tapoja jäi elämään sodankin jälkeen. Itse synnyin -83 joten isän elämänkaaren aikana maailma on muuttunut ja nähnyt paljon. Itse tutkin nyt isoisän viimeisiä aikoja piikki rykmentissä. Isäni siis elää vieläkin. Harvoista kuvista olen isoisäni nähnyt.

 

[QUOTE="vieras";28022079]Eräs sukulaiseni on kävellyt pisimmän matkan vihollislinjojen takaa omien puolelle.[/QUOTE]

Tästä tapahtumasta tehtiin sodan aikana TK-kirjoitus ja sodan jälkeen kirja.

 

Minun isäni oli rintamalla-kävin tänään viemässä kynttilät haudalle , kun tuli niin ikävä.Sodasta hän ei paljon puhunut, koska sieltä oli hänen mielestään vain niin paljon ikäviä muistoja.Jotain tarinoita hän silti kertoi ja täytyy vain ihemtellä miten nuorena18 vuotiaana poikana sotaan joutunut on selvinnyt täysjärkisenä koko pitkän elämänsä-lähes 90 vuotiaaksi.Tupankanpolton hän oppi rintamalla-se oli ainoa keino pitää hermot kurissa ja se tapa veikin hänen terveydestään osan.
Isä oli lempeä joskin vaativa.Luin tarinan jossa puhuttiin eläinten lopettamisesta-isä ei koskaan halunnut lopettaa edes "ylimääräisiä" kissanpentuja vaan oli todellinen eläinten ystävä. Isä loi yrityksen tyhjästä sitkeydelläIsä opetti esimerkillään meille kaikkien ihmisten arvostamisen, nöyryyden ja työn tekemisen arvon, mitään ei saa ilmaiseksi vaan asioiden eteen tulee ponnistella. Kiitso isä rakkaudesta- lepää rauhassa

Nuori on isäs ollut, omani oli 20. Siellä meni heidän nuoruus. Koskaan ei niistä sota-ajoista kertonut.

 

Justiinsa puhuttiin tässä yksi päivä mun äidin kanssa hänen vanhemmistaan. Äidin isä oli sodassa ilmeisesti aika taka-alalla, mutta mummo oli lottana eturintamalla ja luulen että koko sota jätti enemmän jälkensä mummoon. Äiti kertoi että mummo oli ensinnäkin todella arvaamaton. Yhden kerran saattoi antaa vitsalla selkään kun saappaaseen pääsi vähän vettä ja seuraavalla kerralla nauroi koko jutulle. Oli todella äkkipikainen ja arvaamaton persoona.

Itse muistan mummon hassuttelijana. Reilu kymmenen vuotta on jo sekä mummon että vaarin kuolemasta.

 

Molemmat olivat jatkosodassa ja Lapin sodassa. Isänisän sotilasarvo on kersantti ja äidinisän sotilasarvo on pioneeri. Isänisä elää vielä, on jo 92-vuotias. Äidinisä kuoli vuonna 1980 keuhkosyöpään 61-vuotiaana.

 

Äidinisä oli sekä talvi- että jatkosodassa. Sen tiedän, että Raatteentiellä oli, kun veistänyt siellä mummolle korurasian, jossa pvm ja paikka pohjassa. Lempeä aviomies, isä ja ukki. Sodasta ei puhunut koskaan. Juomista ja kortinpeluuta ei sietänyt. Sen sanoi, että liian monta kertaa nähnyt, kun humalassa rahasta tapeltu. Sai elää pitkän ja hyvän elämän sodan jälkeen.