Itseäni hämmästyttää lapseni aikainen kielellinen kehitys. Hän sanoi ensimmäisen sanansa jo 3 viikon iässä, se oli äi-ti ja käytti sitä huutaessaan ja komennellessaan jo silloin ainoastaan kun hänellä oli nälkä (imetän) tai halusi muuten syliini/ seuraani. Eli selvästi ymmärsi/ ymmärtää sen merkityksen. Nykyään usein toistelee sitä muutenkin minut nähdessään. Konsonanttiäänteitä (rakastaa sanoa ärrrrrrr ja tätä pitää leikkiä hänen kanssaan usein sanomalla sitä itsekin ) ja tavuja on tullut myös aika päiviä sitten ja yrittää matkia kaikkia mahdollisia sanoja mitä hänelle sanotaan ja siinä usein onnistuukin. Esimerkiksi aivan oikein lausuttuna ovat tulleet jo mm. näl-kä, Ari, että, loppu (jonka hän kuuli itse videolta ja toisti). Helistin oli eli ja lamppu la-ppu, jota toisteli 5-6 kertaa sen jälkeen kun olin sen ensin sanonut.
Onko tämä kuinka tavallista? Olen hämmentynyt, koska olen kuvitellut puhumaan oppimisen tapahtuvan paljon myöhemmin ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Tyttö on muutenkin tosi seurustelevainen ja hymyileväinen ja moni on sanonut, että vaikuttaa paljon vanhemmalta. Mm. neuvolatätimme muistaa aina iän väärin kun ei ole katsonut papereista. Luulee 3-4 kk ikäiseksi vaikka tyttö oli viimeksi käydessämme vasta 2 1/2 kk. Tyttö on nyt siis vieläkin vajaa 3 kk.
On myös ollut tosi jäntevä jo syntyessään ja kannattanut hyvin päätään, eikä ole suostunut olemaan sylissä "vauva-asennoissa", paitsi aivan vastasyntyneenä, vaan nousee istumaan tai haluaa seisoa sylissä kasvot kasvoja kohden. Monet ovat olleet sitä mieltä, että ei vielä voi istuttaa tai seisottaa sylissä, mutta minkäs teet kun alkaa huutamaan heti kun yrittää makuuttaa. Kannattaa itsensä hyvin noissa asennoissa eikä tarvitse paljonkaan tukea. Virkeänä ollessaan seisoo sylissä täysin omilla jaloillaan pitkän aikaa, eikä tarvitse kuin huolehtia käsillä, ettei pääse kaatumaan mihinkään suuntaan. Mahallaan ei tosin tykkää olla ollenkaan (johtuneeko masuvaivoista joita on ollut jo muutaman päivän ikäisestä, tosin helpottaneet merkittävästi Cuplaton -tipoilla). Kerran kierähtikin jo puolivahingossa mahalta selälle. Myös tämä on melko hassua ja ehkä osittain myös sen takia luullaan vanhemmaksi, vaikka on muuten kyllä ihan ikäisensä kokoinen pituuden/ painon suhteen. Onko tästä kokemusta?
Onko tämä kuinka tavallista? Olen hämmentynyt, koska olen kuvitellut puhumaan oppimisen tapahtuvan paljon myöhemmin ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Tyttö on muutenkin tosi seurustelevainen ja hymyileväinen ja moni on sanonut, että vaikuttaa paljon vanhemmalta. Mm. neuvolatätimme muistaa aina iän väärin kun ei ole katsonut papereista. Luulee 3-4 kk ikäiseksi vaikka tyttö oli viimeksi käydessämme vasta 2 1/2 kk. Tyttö on nyt siis vieläkin vajaa 3 kk.
On myös ollut tosi jäntevä jo syntyessään ja kannattanut hyvin päätään, eikä ole suostunut olemaan sylissä "vauva-asennoissa", paitsi aivan vastasyntyneenä, vaan nousee istumaan tai haluaa seisoa sylissä kasvot kasvoja kohden. Monet ovat olleet sitä mieltä, että ei vielä voi istuttaa tai seisottaa sylissä, mutta minkäs teet kun alkaa huutamaan heti kun yrittää makuuttaa. Kannattaa itsensä hyvin noissa asennoissa eikä tarvitse paljonkaan tukea. Virkeänä ollessaan seisoo sylissä täysin omilla jaloillaan pitkän aikaa, eikä tarvitse kuin huolehtia käsillä, ettei pääse kaatumaan mihinkään suuntaan. Mahallaan ei tosin tykkää olla ollenkaan (johtuneeko masuvaivoista joita on ollut jo muutaman päivän ikäisestä, tosin helpottaneet merkittävästi Cuplaton -tipoilla). Kerran kierähtikin jo puolivahingossa mahalta selälle. Myös tämä on melko hassua ja ehkä osittain myös sen takia luullaan vanhemmaksi, vaikka on muuten kyllä ihan ikäisensä kokoinen pituuden/ painon suhteen. Onko tästä kokemusta?