Mä kyllä uskon, että teidän vauva toistelee sanoja. Luultavasti ei kyllä ymmärrä vielä merkityksiä, koska eikös vauva hahmota vasta monta kuukautta myöhemmin, että on esim. erillinen olento äidin kansa ja näin.
Mutta siis siitä puheesta. Meillä vauva toisti ymmärrettävä sanoja 3 kk iässä, ja sekin on tosi tosi aikaisin. Neuvolassa eivät uskoneet. Sitä ennen tuli juuri näitä "älä", "ei" jne. Mutta siis 3 kk iässä sanoi perässä esim. auto, nälkä, ankka, oh no jne. Ja se toistui monta kertaa, niin että oli muitakin kuulemassa. Vauvalla oli silloin joku kielellinen herkkyyskausi meneillään, tavut meni ihan noin vaan perässä. Mutta nyt ikää on 5 kk, ja toistelua ei enää tule. Viime viikonloppuna sanoi perässä EEE ja siinä se. Eli voi olla, että teilläkin se toistelu loppuu kohta. Olen ajatellut, että vauva kehittää enemmän yhtä ominaisuutta kerrallaan, ja silloin muut saattaa ottaa vähän takapakkiakin. Esim. puheen jälkeen tuli selkeästi käsien motoriikan vuoro, sitten kääntyminen, nyt lähinnä tarkkailee kaikkea ja ottaa kontaktia.
Mekin keskusteltiin vauvan kanssa tosi paljon jo ihan pienestä. Sehän tykkäs ihan hirveesti kun mentiin oikeen lähelle ja alettiin kysellä päivän kuulumisia. Ja laululeikkejä on harrastettu myös paljon.
Niin, juttelin asiasta myös yhden neuropsykologin kanssa ja se sanoi, että ekat kuukaudet on juuri näitä kielellisiä herkkyyskausia, jolloin vauva imee äänteitä. Ja jos ei ympäristöstä kuulu esim. venäläisiä lukuisia eri S-kirjaimia, niitä ei sitten välttämättä kuule myöhemminkään. Tai ainakin niiden oppiminen on vaikeampaa. Tosin hän sanoi, että luultavasti vieraiden kielten vaikutus ympäristössä kestää pidempääkin. Me on kuunneltu silloin 3 kk iässä ranskan CD:tä. Ekaksi vauva sai raivarit, huomasi ihan heti että kieli vaihtui. Mutta nyt ne keskustellaan niitä yhdessä, tilaillaan maitokahva jne. Ja nyt se todella rakastaa niitä tuttuja pikku lausahduksia. Pitäisi varmaan kuunnella lisää niitä kappaleita, että osaisi vaikka kysyä tietä pikku monsieurilta. Mutta psykologikaan ei ensin meinannut uskoa, että vauva toistaisi niinkin vaikean sanan kuin nälkä. Kuulema 6 kk ikä on tyypillisempi, mutta silloinkin nälkä olisi vähän liian vaikea sanana. Ehkä joku "kuu" tai "maa" on näitä tyypillisiä sanoja. Ja kyllä mun kaveri kertoi, että sen poika oppi sanomaan äiti 6 kk iässä ja ymmärsi kyllä selkeästi sen merkityksen.
Ota nyt ilo irti, äläkä välitä osasta näistä kommenteista. Tehkää myös niin päin, että itse puhutte vauvan kieltä. Meillä ainakin nyt menee enemmän niin päin, että me toistellaan vauvan juttuja ja se on kyllä aivan tosi intona. Ja sitten, kokeile vaikka ranskan kieltä, tai mitä nyt haluaisit, että lapsesi oppisi isompana puhumaan. Luulen, että enkun oppii kyllä sitten joka tapauksessa, kun siinä ei ole mitään ihmeellisiä äänteitä. Me kuitenkin "valittiin" ranska, se kun on niin kauniin kuuloista, eikä itse osata sitä vielä enempää kuin juuri tervehdykset ja maitokahvin tilaus.
Mutta siis siitä puheesta. Meillä vauva toisti ymmärrettävä sanoja 3 kk iässä, ja sekin on tosi tosi aikaisin. Neuvolassa eivät uskoneet. Sitä ennen tuli juuri näitä "älä", "ei" jne. Mutta siis 3 kk iässä sanoi perässä esim. auto, nälkä, ankka, oh no jne. Ja se toistui monta kertaa, niin että oli muitakin kuulemassa. Vauvalla oli silloin joku kielellinen herkkyyskausi meneillään, tavut meni ihan noin vaan perässä. Mutta nyt ikää on 5 kk, ja toistelua ei enää tule. Viime viikonloppuna sanoi perässä EEE ja siinä se. Eli voi olla, että teilläkin se toistelu loppuu kohta. Olen ajatellut, että vauva kehittää enemmän yhtä ominaisuutta kerrallaan, ja silloin muut saattaa ottaa vähän takapakkiakin. Esim. puheen jälkeen tuli selkeästi käsien motoriikan vuoro, sitten kääntyminen, nyt lähinnä tarkkailee kaikkea ja ottaa kontaktia.
Mekin keskusteltiin vauvan kanssa tosi paljon jo ihan pienestä. Sehän tykkäs ihan hirveesti kun mentiin oikeen lähelle ja alettiin kysellä päivän kuulumisia. Ja laululeikkejä on harrastettu myös paljon.
Niin, juttelin asiasta myös yhden neuropsykologin kanssa ja se sanoi, että ekat kuukaudet on juuri näitä kielellisiä herkkyyskausia, jolloin vauva imee äänteitä. Ja jos ei ympäristöstä kuulu esim. venäläisiä lukuisia eri S-kirjaimia, niitä ei sitten välttämättä kuule myöhemminkään. Tai ainakin niiden oppiminen on vaikeampaa. Tosin hän sanoi, että luultavasti vieraiden kielten vaikutus ympäristössä kestää pidempääkin. Me on kuunneltu silloin 3 kk iässä ranskan CD:tä. Ekaksi vauva sai raivarit, huomasi ihan heti että kieli vaihtui. Mutta nyt ne keskustellaan niitä yhdessä, tilaillaan maitokahva jne. Ja nyt se todella rakastaa niitä tuttuja pikku lausahduksia. Pitäisi varmaan kuunnella lisää niitä kappaleita, että osaisi vaikka kysyä tietä pikku monsieurilta. Mutta psykologikaan ei ensin meinannut uskoa, että vauva toistaisi niinkin vaikean sanan kuin nälkä. Kuulema 6 kk ikä on tyypillisempi, mutta silloinkin nälkä olisi vähän liian vaikea sanana. Ehkä joku "kuu" tai "maa" on näitä tyypillisiä sanoja. Ja kyllä mun kaveri kertoi, että sen poika oppi sanomaan äiti 6 kk iässä ja ymmärsi kyllä selkeästi sen merkityksen.
Ota nyt ilo irti, äläkä välitä osasta näistä kommenteista. Tehkää myös niin päin, että itse puhutte vauvan kieltä. Meillä ainakin nyt menee enemmän niin päin, että me toistellaan vauvan juttuja ja se on kyllä aivan tosi intona. Ja sitten, kokeile vaikka ranskan kieltä, tai mitä nyt haluaisit, että lapsesi oppisi isompana puhumaan. Luulen, että enkun oppii kyllä sitten joka tapauksessa, kun siinä ei ole mitään ihmeellisiä äänteitä. Me kuitenkin "valittiin" ranska, se kun on niin kauniin kuuloista, eikä itse osata sitä vielä enempää kuin juuri tervehdykset ja maitokahvin tilaus.
