Onko täällä ketään, jolla synnytyksestä pahoja repeämiä?

Mua pelottaa ihan hirveästi että tulee pahat repeämät synnytyksessä... Haluaisin kuulla miten niitä on tullut (imukuppi? iso vauva?) ja miten olette niiden kanssa pärjäilleet. Kiitos jos joku viitsii kertoa!!

 

No,onko sulla pahoja raskausarpia?
Jos ei niin luultavaa että synnytys sujaa ehkä jopa täysin ilman repeämiä.

Mulla nahka venynyt ilman repeäisiä ja samoin synnytyksetkin menneet nätisti.Pari pientä pintahaavaa tullut,mutta muuten ok.

Mulla siis 5 lasta,yhet kaksoset siinä.Eikä siitäkään raskausajasta arven arpea masuun.

Samoin kavereilta,ollaan puhuttu paljon ja ne joilla iho venynyt raskausaikana on ollut vähemmän repeämiä.
Mun tuttavapiirissä ei ketään ole pahasti revennyt..
Ehkä ne on urbaaneja legendoja...

Mene ja tiedä.
Mutta mä sanoisin että turhaan murehdit.Synnytys on hieno juttu.

 

Ei ollu imukuppia eikä todellakaan iso vauva... 47cm/2960g
Kai se tuli vaan niin vauhdilla ulos? Ponnistusvaihe oli tosi nopee, neljännellä supistuksella pihalle... Veikkaisin, että johtui tästä. Ja siis väliliha repes...

 

Mulla veny ja paukku maha kyllä ihan kiitettävästi, oli arpia ja on edelleen... Ei se alapään repeäminen nyt mihinkään mahan arpiin liity mitenkään!!

 

Imukupilla otettiin ja emättimen pohja repesi tosi pahasti. vauvan koko normi 3500g

 

Eikä sitä siellä sairaalassa enää ajatellut pahemmin vaikka repeskin. Olin muutenkin tosi huonossa kunnossa, mutta kyllä siis ne repeämiset ja tikit unohtuu kun saa oman vauvan syliin :heart: Vaikkei pariin viikkoon istuminen ollutkaan mitään herkkua, kyllä siitä selviää! Turhaan stressaat etukäteen... Repee jos repee, koitat vaan keskittyä saattamaan lapsesi maailmaan :hug:

 

Mulla yli nelikiloinen iso vauva ja joka paikka täynnä raskausarpia, mutta ei tullut kuin joku pienen pieni nirhauma kun etukäteen hierottiin välilihaa öljyllä ja synnytysasento oli pysty, joten painetta välilihan alueelle ei tullut. Jos synnyttää selällään maaten niin silloin kai niitä repeämiä syntyy helposti kun koko vauva painaa just sinne suuntaan. Mut silloinkin asiaa voi hoitaa niin että kätilö venyttää sitä kohtaa tai vaikka painaa lämpöpussilla.

 

Mulle ei tullut raskausarpia mutta silti repesin esikoisen synnytyksessä pahasti.

Repeämiä ommeltiin yli kaksi tuntia. Pahat sisäiset repeämänt lääkärin sanojen mukaan "enpä ole ennen nähnyt, että repeämät menee näin syvälle" :/ ulkoisesti repesin virsta-aukosta peräaukkoon.
Mutta paraneminen sujui hyvin. Aluksi tietysti kivut oli kovat, paljon särkylääkkeitä. Mutta huolellinen huuhtelu kylmällä vedellä USEIN, niin paraneminen oli kohtuu nopeaa.
Vauva ei ollut iso mutta autettiin imukupilla ulos.

Kuopuksen synnytyksessä tuli yksi pieni nirhauma ja kaksi tikkiä.

Kyllä niistä repeämistäkin selviää, kivaa se ei tietystikään ole, mutta kyllä siitä selviää

Suotta murehdit etukäteen

 

Toisen asteen repeämät tuli minulle, mutta paranivat tosi nopeasti huolellisella hoidolla. Mitään jälkiseuraamuksia ei ole ollut ja ikinä ei ole tullut pissat/kakat housuun.

Älä stressaa liikaa synnytystä ja varsinkaan repeämistä, koska siihen ei voi itse oikeastaan vaikuttaa. Treenaa jo ennen synnytystä lantionpohjalihaksia ja aloita treeni lantionpohjalihaksille mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen.

 

Mulla veny ja paukku maha kyllä ihan kiitettävästi, oli arpia ja on edelleen... Ei se alapään repeäminen nyt mihinkään mahan arpiin liity mitenkään!!

Haahaa sullekin.Mutta kudosta se alapääkin on.
Ja tossahan sen huomaa,sulla maha arpia täys ja repesit alapäästäkin.

Mulla taas ei arpia laisinkaan,ees kaksoset eivät saaneet masua arpiseks.
Ja nopeat on ponnistusvaiheet olleet.
Eikä repeämiä ole tullut.

Eli haahaa sulle vaan. :saint:

 

No,onko sulla pahoja raskausarpia?
Jos ei niin luultavaa että synnytys sujaa ehkä jopa täysin ilman repeämiä.

Ja tähän ei sitten todellakaan tartte uskoa, toivottavasti ihan vitsillä heitetty.

Mun kaverille tuli niin paha, et ei voi enää synnyttää alakautta, repesi peräsuoleen asti.
Itselle ei tullut ekassa mitään, välilihaa vähän vaan leikattiin.

 

Mulla veny ja paukku maha kyllä ihan kiitettävästi, oli arpia ja on edelleen... Ei se alapään repeäminen nyt mihinkään mahan arpiin liity mitenkään!!

Haahaa sullekin.Mutta kudosta se alapääkin on.
Ja tossahan sen huomaa,sulla maha arpia täys ja repesit alapäästäkin.

Mulla taas ei arpia laisinkaan,ees kaksoset eivät saaneet masua arpiseks.
Ja nopeat on ponnistusvaiheet olleet.
Eikä repeämiä ole tullut.

Eli haahaa sulle vaan. :saint:

Minulle ei tullut arven arpea vatsaan tai reisiin raskauden aikana ja maha oli tosi iso. Mutta niinpä vain alapäähän tuli repeämiä. Aika hutera teoria sinulla on..

 

Valtaosa taitaa selvitä alatiesynnytyksestä ilman pahoja repeämiä, joten ei kannata pelätä etukäteen asiaa, jota ei välttämättä tapahdu...Vaikka helppoahan se on sanoa...

Mulla on takana kaksi normaalisti edennyttä alatiesynnytystä. Molemmissa repesi emätin koko pituudelta, ekassa tehtiin eppari ja toisessa repesi myös häpyhuulet. Paikat on kuulema vain niin tiukat että repeän. Todennäköisesti repeän myös tulevassa synnytyksessä, mutta synnytys ei pelota. Eka lapsi oli 3,5kg, toinen vähän enemmän.

Ekasta synnytyksestä kesti alapää parantua reilusti yli puoli vuotta, toisesta paranin yli puolet nopeammin.

Tunnen useamman äidin, jotka on selvinny synnytyksestä vain tikillä tai parilla, muun muassa siskoni. Tsemppiä!

 

Vaavin sydänäänien takia piti saada nopsasti ulos, autettiin imukupilla ja tulihan se nopsasti. Toisen asteen repeämät tuli, sekä väliliha että muistaakseni kohdunkaula (tai jotain siellä tienoilla) repesivät. Ei tosin sattuntu mitenkään, kun oli kunnon puudutukset. Nukutuksessa parsivat minut kasaan. Toipuminen vaan oli sitten kivuliasta ja hidasta, tai ainakin se tuntui siltä. En tajunnut syödä tarpeeksi särkylääkkeitä, olisin kuulemma päässyt siten helpommalla... Mutta siitäkin selvittiin. En siis halua ketään pelotella näillä, särkylääkettä saa ja kannattaa syödä. Kuukauden verran voi tikit nipistellä ennen kuin sulavat kunnolla pois.

Niin ja siis lapsi oli ihan normaalikokoinen.

 

M Y R K K Y : puhuu nyt kyllä täyttä sitä ihteään. Mulla kaksi raskautta eikä yhden yhtä raskausarpea missään, joten ilmeisesti ei sitten olis pitänyt revetä? No, repesipä kuitenkin, III asteen repeämä, eli peräaukon sulkijalihaskin repesi siinä sitten samalla, vauva ei ollut iso, ei avustettu imukupilla... kaikki on vaan multa kysyneet, että "miksi sä niin pahasti repesit" no kun en tiiä.

Kaverilla taasen oli aivan järjettömät raskausarvet ja hän selvisi synnytyksestä pienellä nirhaumalla, eli siis raskausarvilla ja repeämillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mut turhaa tota pelkäät, mua parsittiin pitkään kokoon, mutta hyvää työtä tekivät paikat tuli kuntoon eikä mitään oireita jäänyt, kaikille ei tosin noin pahan repeämän jälkeen käy noin hyvin, eli olin onnekas

Seuraava syntyy sektiolla.

 

Repesin ensimmäisen synnytyksessä pahasti, kolmannen asteen repeänä (myös sulkijalihas). En kylläkään tuntenut sitä ite repeämistä siinä ponnistusvaiheen kipujen kanssa mutta nukutukseen minut kiidätettiin ja ommeltiin sitte kasaan. lapsi oli iso (4200 ja 53).

Ei jäänyt mitään ongelmia alapäähän, mutta seuraava leikattiin suunnitellusti koska alapäässä niin paljon arpikudosta ettei haluttu ottaa riskiä uuteen repeämään. ja tämä kolmas mikä mahassa kasvaa leikataan myös.

 

M Y R K K Y : puhuu nyt kyllä täyttä sitä ihteään. Mulla kaksi raskautta eikä yhden yhtä raskausarpea missään, joten ilmeisesti ei sitten olis pitänyt revetä? No, repesipä kuitenkin, III asteen repeämä, eli peräaukon sulkijalihaskin repesi siinä sitten samalla, vauva ei ollut iso, ei avustettu imukupilla... kaikki on vaan multa kysyneet, että "miksi sä niin pahasti repesit" no kun en tiiä.

Kaverilla taasen oli aivan järjettömät raskausarvet ja hän selvisi synnytyksestä pienellä nirhaumalla, eli siis raskausarvilla ja repeämillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mut turhaa tota pelkäät, mua parsittiin pitkään kokoon, mutta hyvää työtä tekivät paikat tuli kuntoon eikä mitään oireita jäänyt, kaikille ei tosin noin pahan repeämän jälkeen käy noin hyvin, eli olin onnekas

Seuraava syntyy sektiolla.

Meillähän on sama tarina

 

mulla maha ihan täys arpia, siis todella pahoja raskausarpia ja paljon! Synnytyksessä leikattiin vähän välilihaa, ei repeämiä. Varmaan olisi tullut repeämiä jos ei olisi leikattu, mutta mistäs sitä tietää.
Raskausarpien perusteella jos aletaan päättelemään alakerran repeämistä niin minun olisi pitänyt revetä navasta niskaan siinä tapauksessa...
Eppari piti tehdä koska lapsen pää oli vähän huonossa asennossa.

 

Mulla tuli repeämät syöksysynnytyksestä johtuen. Reilun tunnin lääkäri kursi kokoon. Vauvan koko oli 2,5kg. Tokassa, vaikka syöksy sekin, ei tullut kuin pikku repeämä.

 

Mulla tuli tytöltä repeämät pahat,tyttö oli otsa tarjonnassa eli kiinni.
kätilö ei ottanut tosissaan vaan sanoi elä kitise vaan ponnista,minä väänsin ja käänsin ja puhisin ja anelin apua siltä..eipä tuo mitään noteerannut piti vissiin kitisevänä tapauksena vaikka olin 3 jo synnyttämässä,noh kuitenkin taju multa lähti jossain vaiheessa ja sillon rupes vasta ottaan tosissaan kun vauvan sydän äänet rupes heikkeneen,paino jotain nappia ja hetkessä oli huone täynnä ihmisiä,mut leikeltiin auki ja imukupeilla revittiin likka ulos jolloin repesin vielä lisää,likka vietiin jonnekin ja mie kuukahdin siihen pöydälle ja heräsin kun joku rupes kursimaan kasaan,"siististi" sai paikattua ja ei ole mitenkään muuten koskaan vaivannut mutta jos menet kyykkyyn yms niin se tuntuu alapäässä että kinnaa jännästi vastaan ja ei voi revitellä haaroja

 

Kannattaakohan näitä asioita kauheasti ennakkoon miettiä ja saada itelle vaan huono mieli...Sie olet sie ja kukaan ei voi tietää miten sun kroppa reagoi.

 

AP:lle

Ei kannattaisi paljon tällaisia ketjuja lukea, jos synnytys ja repeämät pelottavat... Joku tuolla sanoikin ihan hyvin, et repeää jos repeää, pääasia on lapsi sylissä urakan jälkeen.

Kannattaa hieroa ceridalöljyllä tms välilihaa jo paljon ennen synnytystä. Näin neuvoi kokenut kätilökaverini mua. Teinkin niin, repeämiä ei tullut, mutta en sitten tiedä johtuiko siitä.

Tsemppiä sinulle, kaikkia se eka synnytys on jännittänyt. Hyvin se menee!!

 

Mulla III asteen repeämä ja 2925g vauva.... ommeltiin tunnin verran mutta hyvin paranin. Ja sitä repeämistä en tuntenu lainkaan, oli sen verran kova paine sillon. Ja ei lääk.puudutuksia...

 

Kannattaakohan näitä asioita kauheasti ennakkoon miettiä ja saada itelle vaan huono mieli...Sie olet sie ja kukaan ei voi tietää miten sun kroppa reagoi.

tää on totta.siinä voi tulla mitä tahansa eteen yhtäkkiä joten sen näkee kaiken vasta h hetkenä.

 

ja vielä väärään suuntaan ekassa synnytyksessä. Ei kätilö halunnu leikata välilihaa, kun kaikki meni siihen asti hienosti ja se arvio oli että tulee hienosti ulos. Sisemmät (pienemmät) "huulet" siinä repes, eikä niitä sitten saatu kunnolla ommeltua takasi. Tuollahan ne ny roikkuu eikä oo silti haitannu mua tai sen enmpää miestäkään.
Toises synnytykses sitte leikattiin välilihaa, ettei repee uudestaan väärään suuntaan ja silloin ei eka tikki pysyny kiinni ja sielläkin puolella on nyt pieni "lipare".
Se ei oo ku akasta ittestään kiinni miten noihin elämän pikku kolhuihin suhtautuu ja turhaa niitä etukäteen murehtii.. Nyt on kaksi ihanaa kakaraa ja seksiki tuntuu paremmalta,ku ennen!
Onhan olemas jotaki rasvaaki, jota voi laittaa sinne ennen laskettua aikaa, jotta paikat ei sitte repees (en kyllä tiedä miten toimii, ku kaveri joka semmosta oli ostanu, niin joutuikin sektioon).