Onko täällä ketään, jolla synnytyksestä pahoja repeämiä?

Imukupilla melkeiin tasan laskettuun aikaan (seur yönä) syntyi meidän tyttö 3500 g, imukpilla. En revennyt, koska imukupin kanssa tehdään melkein aina episitomia. Se parani kyllä pian. Raskausarpia mulle ei tullut missään vaiheessa, mutta nämä kaksi asiaa ei kai liity toisiinsa.

 

ja vielä väärään suuntaan ekassa synnytyksessä. Ei kätilö halunnu leikata välilihaa, kun kaikki meni siihen asti hienosti ja se arvio oli että tulee hienosti ulos. Sisemmät (pienemmät) "huulet" siinä repes, eikä niitä sitten saatu kunnolla ommeltua takasi. Tuollahan ne ny roikkuu eikä oo silti haitannu mua tai sen enmpää miestäkään.
Toises synnytykses sitte leikattiin välilihaa, ettei repee uudestaan väärään suuntaan ja silloin ei eka tikki pysyny kiinni ja sielläkin puolella on nyt pieni "lipare".
Se ei oo ku akasta ittestään kiinni miten noihin elämän pikku kolhuihin suhtautuu ja turhaa niitä etukäteen murehtii.. Nyt on kaksi ihanaa kakaraa ja seksiki tuntuu paremmalta,ku ennen!
Onhan olemas jotaki rasvaaki, jota voi laittaa sinne ennen laskettua aikaa, jotta paikat ei sitte repees (en kyllä tiedä miten toimii, ku kaveri joka semmosta oli ostanu, niin joutuikin sektioon).

Kätilön on vaikea arvioida mihin suuntaan mahdollinen repeämä lähtee. Minulla ei leikattu välilihaa ja vaikka repesinkin, niin olen tyytyväinen , että ei leikattu, koska yleensä luonnollinen repeämä parantuu nopeampaa kuin leikattu.

 

imukupilla otettiin ja II-asteen repeämä epitosomian jatkeena

mutta parani hyvin eikä ollut niin pahan oloinen miltä kuulostaa
jo sairaalassa pystyin istuskelemaan
kannattaa tehdä loppuraskudessa välilihan rasvausta !

 

Mulla ei kätilön kanssa oikein kulkeneet viestit niinkuin olisi pitänyt.
Ponnistin liian myöhään, ja likalla meinas pää jäädä jumiin.

Kun se muksu sitten saatiin pihalle niin kätilö ei uskaltanut ruveta ompeluhommiin, vaan pyysi lääkärin arvioimaan, tarvitsenko peräti nukutuksen siksi aikaa kun kursitaan kasaan.

En sitten tarvinnut, mutta lääkäri siinä tikkasi paikkoja kasaan reippaasti päälle tunnin.

Katseli sitä värkkiä (tai mitä siitä jäi jäljelle) ja sitten miestä vähän säälivästi. Teki sitten niin hyvää työtä, että väittäisin lopputuloksen olevan jopa parempi kuin ennen synnytystä B)

 

ensimmäiseltä minulle tehtiin episiotomia, luonnollisia repeämiä ei muistaakseni ollut.
toiselta lapselta ei tarvinnut tehdä episiotomiaa, mutta muutaman tikin verran repesin kun pojan hartiat eivät meinanneet mahtua kunnolla tulemaan. poika olikin aika iso, 4300g.
minulla ei siis kovin pahoja kokemuksia ole ja ihan hyvin on parantunut eppari ja luonnolliset repeämät. episiotomia tosin oli kivuliaampi synnytyksen jälkeen ja paranikin hitaammin kuin tokalta tulleet repeämät.

 

http://www.aktiivinensynnytys.fi/artikkelit.php?artikkelinr=11

Tervettä, häiritsemätöntä synnytystä kuvaa useimmiten selvä levottomuus: synnyttävä nainen kävelee, kyykkii, on polvillaan ja nelinkotin. Nainen liikkuu vaistonvaraisesti, jotta hän löytäisi itselleen ja syntyvälle lapselleen parhaan mahdollisen asennon. Normaaliin synnytykseen ei liity ennalta määrättyjä asentoja. Synnyttäminen on naisen kannalta aktiivista oman kehon kuuntelemista.

Suurin osa maailman naisista liikkuu vapaasti synnytyksen ensimmäisen vaiheen aikana ja synnyttää lapsen pystyasennossa, yleensä tuettuna.Teollistuneissa maissa useimmat naiset synnyttävät makuulla tai puoli-istuvassa asennossa ja usein naisen liikkumavapautta synnytyksen aikana on muutenkin rajoitettu. Sairaalakäytännöt ovat tehneet synnytyksestä kalliin lääketieteellisen tapahtuman.

Naisen rakenne viittaa siihen, että pystyasento on selinmakuuta luontevampi synnytysasento. Luinen synnytyskanava on sopusoinnussa alaspäin suuntautuvan painovoiman kanssa. Pystyasennossa lapsen pää painaa kohdunkaulaa voimakkaammin ja verenkierto kohdussa on parempi kuin selinmakuulla. Lantion nivelsiteisiin ja sakraalihermoihin kohdistuva paine on vähäisempi ja välilihan kudokset ovat peräänantavampia kuin selinmakuulla. Pystyasennossa myös kohtu voi kallistua eteenpäin ja ristiluu liikkuu taaksepäin, jolloin synnytyskanavan läpimitta suurenee. Äidin liikkeet ja asennot ovat omiaan edistämään lapsen kiertymistä synnytyskanavassa.

Synnytyksen alkaminen, kohdun avautuminen ja lapsen ulostyöntyminen ovat kaikki hormonien säätelemiä fysiologisia prosesseja. Synnytyksen aikana äidin kehossa muodostuu endorfiineja, hormoneja, jotka auttavat äitiä synnytyksessä. Jotta äiti pystyisi tuottamaan näitä mielihyvähormoneja tehokkaasti, on ympäristön oltava turvallinen ja rauhallinen. Laitosmainen synnytysympäristö, naisen liikkumista rajoittava teknologia, rutiinitoimenpiteet ja tutkimukset sekä vieraat ihmiset synnytyshuoneessa häiritsevät synnyttävää naista ja hankaloittavat synnytystä.

Useimmissa teollistuneissa maissa ei ehkä tänään edes tiedetä mikä on normaali fysiologinen synnytys.

 

.

 

Eli välttääksesi repeämiä älä synnytä selin

 

Kätilön on vaikea arvioida mihin suuntaan mahdollinen repeämä lähtee. Minulla ei leikattu välilihaa ja vaikka repesinkin, niin olen tyytyväinen , että ei leikattu, koska yleensä luonnollinen repeämä parantuu nopeampaa kuin leikattu.[/quote]

Kätilö kokeili venyttää ja sillä se arvioi, että mahtuu tulemaan.
Luonnollinen repeäminen mullaki parantui nopeammin, ku mitä se leikattu.

 

Miten välilihan leikkaukselta voi välttyä?

Raskaudenaikainen lantionpohjan lihasten harjoittelu voi lisätä oman kehon tuntemusta ja kontrollia. Välilihan alueen hieronta kannattaa aloittaa noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Hierontaöljynä voi käyttää esimerkiksi manteli- tai oliiviöljyä.

Monessa sairaalassa ponnistusvaiheelle asetetaan aikaraja ja synnyttäjää kehotetaan pidättämään hengitystä ja ponnistamaan mahdollisimman pitkään supistuksen aikana. Tämä lisää repeämiä ja episiotomian tarvetta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kova ponnistaminen ja hengityksen pidättäminen aiheuttaa sikiölle hapenpuutetta ja alhaisempia kuntopisteitä.

Äidin on saatava ponnistaa omassa rytmissä, kehoaan kuunnellen. Jos äitiä ponnistutetaan, repeämät ovat todennäköisempiä. On tärkeää, että synnyttäjä saa itse valita ponnistusasentonsa. Jos nainen on selällään tai puoli-istuvassa asennossa lapsen pää painaa suoraan välilihaa ja estää venymisen. Tällöin vakavan repeämän tai välilihan leikkauksen riski kasvaa.

Henkilökunnan tulee osata menetelmiä, joilla välilihan alueen kudoksia voidaan auttaa venymään. Veden käyttö synnytyksen aikana tai lämmin kääre välilihan alueella supistusten välillä vähentää leikkaamisen tarvetta ja repeämiä.

Milloin väliliha on leikattava?

Episiotomia on tietyissä tilanteissa oikeutettu ja välttämätön: jos äidin tai lapsen vointi huononee tai välilihan alue ei selvästi jousta pitkästä ponnistusvaiheesta huolimatta. Äidin ja lapsen turvallisuus on tärkeintä, mutta välilihan leikkaaminen ei saa olla rutiininomaista vaan tarkkaan harkittu kirurginen toimenpide.

Kätilö Caroline Flint kirjoittaa kirjassaan Sensitive Midwifery: "Aina ei voida välttyä repeämältä, mutta välilihan leikkaus on melkein aina vältettävissä. Tärkeä sääntö on: jos lapsi voi hyvin - odota, sitten taas odota, ja sitten odota vielä vähän."

Paljon lisää: http://www.aktiivinensynnytys.fi/artikkelit.php?artikkelinr=8

 

.

 

.