onko täällä ketään joka rakastaa miestään enemmän

[QUOTE="vierailija";29279646]kauanko astro ja data on ollut yhdessä?[/QUOTE]

Käsittääkseni reilu vuoden, ja vauvankin ovat jo saaneet aikaseks.

 

Moni ei elä näin. Kun lapsi syntyy niin mies saa jäädä. Avioeron tullessa voidaan yrittää hankaloittaa hänen ja lasten tapaamisia monin tavoin (en viittaa exääni). Monelle rakkaus lapseen on omistavaa rakkautta. Joillekin lapsen saaminen on pääasia, ei lapsi. Lapsi hankitaan vaikka yhden yön suhteella, kosta tarvitaan lapsi elämään. Ei ole kysymys rakkaudesta, vaan siitä että äiti tarvitsee lapsen.

Tosi ikävää, että kaikenlaisia ihmisiä ja vanhempia sitä on. Noihin vertaamatta ihan keskiverron vanhemman "ominaisuus" on ehdoton rakkaus lapseen, joka ei suinkaan erota/vähennä vanhempien välistä rakkautta ja suhdetta. Päin vastoin lujittaa ja ainakin itselleni tärkeintä on että puolisolla on samat arvot. Jos kokisin että mieheni kokisi uhkana vaikka rakkauteni koiraamme kohtaan, pitäisin sitä todella sairaana.

 

Käsittääkseni reilu vuoden, ja vauvankin ovat jo saaneet aikaseks.

HÄ? ja naimisissa? onko vähän kiirehditty...

 

[QUOTE="jooo";29279673]HÄ? ja naimisissa? onko vähän kiirehditty...[/QUOTE]

Onneksi :heart: Ennen en tiennyt mitä miehen ja naisen välinen rakkaus voi olla. Voin ylpeänä myöntää että koen tunteen joka estää minua olemasta objektiivinen.

 

Ennen en tiennyt mitä miehen ja naisen välinen rakkaus voi olla.

Voi * raukkaa.

 

Voi * raukkaa.

Sano muuta

 

Kyllähän puolison pitäis tulla ennen lapsia, kuten aikanaan Sunnuntaivekkarissa yksi haastateltu jonka lapsi kuoli, sanoi miehestään (joka elossa) että parhaan osan hän sai tms. Lapsen kotihan on vanhempien parisuhde.

 

Eiköhän se ole heidän oma asiansa kuinka hitaasti tai nopeasti ovat suhteessaan edenneet? Onko se joltain teistä pois? Annetaan nyt oikeesti ihmisten määrittää jokaisen itse oma tapansa toimia. Eivätköhän he ole asiaa monelta kantilta punninneet. Ja lopulta, hehän myös itse kantavat vastuun päätöksistään joten onko järkevää lähteä arvostelemaan heidän välisiä päätöksiään? En edes ymmärrä miksi heidän suhteensa ruotiminen kiinnostaa jotakuta kaiketi omasta puuttuu sitten sitä jotain

 

[QUOTE="...";29279343]Veri on vettä sakeampaa. Aina. Muistakaa se.[/QUOTE]

Omassa lapsuudenperheessäni on toisinpäin.Mieheni on minulle tärkeämpi kuin sukuni.

 

Ennen olisin vastannut kanssa että lapset menevät puolison edelle. Se tuntui luonnolliselta. Nyt ajattelen heidän olevan samalla viivalla. Kumpikaan ajattelutapa ei kuitenkaan ole väärin.

 

Lapseni ovat minulle tärkeämpiä. Mutta rakkaus miestäni kohtaan ei muutenkaan ole mitenkään palavaa..

 

Aiemmin vastaukseni olisi ilman muuta ollut täysin suora, että ilman muuta lapset!
Mutta kumppanin muututtua kaikki on samalla viivalla.
Itseäni en aiemmin rakastanut.Mutta sittemmin kyllä olen oppinut.
Lapsiin kohdistuva rakkaus on kyllä todella vahvaa, en olisi tässä ilman rakkautta lapsiini.
Aiemmin olen elänyt myös ilman miestä ja pitänyt miehiä ala-arvoisempina kuin lapsia,
mutta sekin asia korjaantui löydettyäni suuren rakkauden.
Nuokin asiat olivat kokemusteni kautta tulleita ajatuksia ja tunteita.

 

Voisitko Astro selittää miten pystyt mittaamaan rakkautesi määrän lapsiasi ja miestäsi kohtaan? Minä rakastan miestäni ja lapsiani enkä todella pysty sanomaan että rakastaisin yhtä enemmän kuin toista. Joko rakastan tai en rakasta, enkä ymmärrä miten voi rakastaa vähemmän. Erilaista rakkaus puolisoa ja lapsia kohtaan on mutta en pysty sitä mittaamaan. Jos rakastat miestäsi 100% niin paljonko lasten lukema sitten on? Onko yhteinen lapsenne suuremman rakkauden arvoinen kun on myös osa miehesi geenejä?

En tarkoita ilkeillä, en vaan oikeasti ymmärrä miten tämän ajattelet.

 

On ne, ei tarvi kahta kertaa miettiä mitä pidän tärkeimpänä maailmassa. Olen puhunut avomiehelleni tuhat kertaa että mulle tärkeintä on tulevaisuudessa äitiys ja suurin unelma, että onnistun siinä hyvin. Hyvä äiti rakastaa lapsiaan eniten aivan ehdottomasti.

Tässä on vain sellainen juttu, että sulla ei vielä ole niitä lapsia, niin et voi tietää miltä susta tuntuu. Tunteet ovat siitä hassuja, että niitä ei voi pakottaa. Ne ovat mitä ovat.

Ehkä mä järkytänkin sitten teitä kaikkia ja kerron, että mä rakastan mun koiraa enemmän kuin mun miestä.

 

[QUOTE="harmaa";29280107]Tässä on vain sellainen juttu, että sulla ei vielä ole niitä lapsia, niin et voi tietää miltä susta tuntuu. Tunteet ovat siitä hassuja, että niitä ei voi pakottaa. Ne ovat mitä ovat.

Ehkä mä järkytänkin sitten teitä kaikkia ja kerron, että mä rakastan mun koiraa enemmän kuin mun miestä. [/QUOTE]

Kyllä mäkin tykkään mun koirista enemmän kuin miehestäni, mutta jos pitäisi valita vain koira tai mies niin ottaisin miehen käytännön syistä ja lasten etua ajatellen.

 

Kyllä rakastan LAPSIANI enemmän kuin miestäni, en edes samanverran, vaan enemmän. Jos pitäisi päättää, että luovunko lapsista vai miehestä, niin kyllä mies saisi lähteä. Samoin rakastan kyllä lapsiani enemmän mitä äitiäni, vaikka häntä kovasti rakastankin.

 

Mä toivoisin, että ihan jokainen vanhempi olisi tätä mieltä, että oma tai puolison henki ennen lasten henkeä.

Jos pitäisi joku pelastaa tulipalosta, niin en epäröisi hetkeäkään. Ensimmäisenä ryntäisin lastenhuoneeseen.

 

Astro, siis sanotko ihan tosissaan että rakastat miestäsi enemmän kuin lapsiasi? Miten sellainen voi edes olla mahdollista kenelläkään normaalilla ihmisellä? Vai vaikuttaako se asiaan kun olet kertonut olevasi autisti?

 

miehelleni en soisi onnea ilman minua.

Eikö tämä ole aika itsekästä rakkautta? Eikö tosi rakkaus ole sellaista, jossa halutaan toisen olevan onnellinen joka tapauksessa? Jos sinä kuolet, haluatko miehesi olevan onneton loppuelämänsä?

 

Eikö tämä ole aika itsekästä rakkautta? Eikö tosi rakkaus ole sellaista, jossa halutaan toisen olevan onnellinen joka tapauksessa? Jos sinä kuolet, haluatko miehesi olevan onneton loppuelämänsä?

Tällaista minun rakkauteni ainakin on miestäni kohtaan. Jos hän ei olisi onnellinen minun kanssani, mieluusti hänestä luopuisin, jotta voisi olla onnellinen jonkun muun kanssa. Vaikka kyllähän se kirpaisisi.

Rakkaus lapsia kohtaan ei lopu ikinä, mutta miestä kohtaan se voi loppua.

 

Tällaista minun rakkauteni ainakin on miestäni kohtaan. Jos hän ei olisi onnellinen minun kanssani, mieluusti hänestä luopuisin, jotta voisi olla onnellinen jonkun muun kanssa. Vaikka kyllähän se kirpaisisi.

Rakkaus lapsia kohtaan ei lopu ikinä, mutta miestä kohtaan se voi loppua.

Niinpä. Monet eroavat vaikkei rakkaus ole kuollut, mutta kuinka moni voi pistää välinsä poikki ja elää ilman omaa lastaan? En kovin montaa tunne.

 

Jos jonku ois pakko kuolla... Miksi ennemmin aikuinen kuin lapsi? Eikö itsekkäämpää ois pelastaa se lapsi, joka sit joutuu jäämään jo pienenä ymmärtämättömänä lapsena ikävöimään ja suremaan isänsä tai äitinsä perään? Jos lapsi kuolis, ei hänen tarvis kärsiä. Vanhemmasta tuntus kyllä varmasti kivemmalta että lapsi (suvun jatkaja) jäis eloon.

Onneksi tämmösiä ei ihan oikeesti tarvi miettiä. Eikä tarvi laittaa ketään järjestykseen rakkauden määrässä... Saa rakastaa määrättömän paljon niin itseään, lastaan kuin miestäki.

 

[QUOTE="orion";29281130]Jos jonku ois pakko kuolla... Miksi ennemmin aikuinen kuin lapsi? Eikö itsekkäämpää ois pelastaa se lapsi, joka sit joutuu jäämään jo pienenä ymmärtämättömänä lapsena ikävöimään ja suremaan isänsä tai äitinsä perään? Jos lapsi kuolis, ei hänen tarvis kärsiä. Vanhemmasta tuntus kyllä varmasti kivemmalta että lapsi (suvun jatkaja) jäis eloon.

Onneksi tämmösiä ei ihan oikeesti tarvi miettiä. Eikä tarvi laittaa ketään järjestykseen rakkauden määrässä... Saa rakastaa määrättömän paljon niin itseään, lastaan kuin miestäki.[/QUOTE]

Kyllä tällainen tilanne voi tulla joskus eteen kenelle tahansa. Oma tätini joutui valitsemaan tulipalossa, kenet hän perheestään pelastaa.

 

[QUOTE="orion";29281130]Jos jonku ois pakko kuolla...[/QUOTE]

Vaikuttaako tuohon tai päätökseen siitä kenet pelastaisi yksinomaan rakkaus?

Lapsista varmasti kantaa toisenlaista vastuuta kuin aikuisesta puolisosta, jonka ainakin olettaisi selviävän paremmin itsekin pois vaaratilanteesta tai tekevän päätöksiä esim. sairauden/terveyden hoitamisesta. Lapsillesi olet huoltaja puolisollesi et sitä ole.

 

Astro, siis sanotko ihan tosissaan että rakastat miestäsi enemmän kuin lapsiasi? Miten sellainen voi edes olla mahdollista kenelläkään normaalilla ihmisellä? Vai vaikuttaako se asiaan kun olet kertonut olevasi autisti?

Nyt muistankin lukeneeni että hänellä on joku häiriö (tai haaste tai miten se pitää ilmaista) autisminkirjo on laaja. Tämä varmaankin vaikuttaa paljon tunnepuolen asioihin.