Onko tää masennusta vai mitä??

Alkaa häiritä itteäni aikalailla. Ärsyynnyn ja suutun todella helposti nollasta sataan, yht'äkkiä saatan jo olla hyväntuulinen, seuraavassa hetkessä saatan jo itkeä tai haastaa riitaa. Stressiä on ollu viime aikoina ja mä kestän sitä, todella huonosti. Stressi lisää mun alakulosuutta ja huomaan silloin pakenevani/uppoutuvani omiin maailmoihini. Ei siinä muuta, mutta kun tää vaikuttaa myös mun mieheen ja tyttäreen. Mikä hemmetti mulla on? Omasta mielestä kaikki on kuitenkin hyvin meillä, tosin nyt viime aikoina on ollu mun takia riitaa. Mutta, kun on tunne etten saa läheisyyttä vaikka kuitenkin saan. Sitten tuleekin jo tunne, että sekin on lähinnä väkinäistä ollu muutamien päivien ajan. Kun yritän keskustella miehen kanssa, niin suuttuu mulle ja myönnän, saatan jankuttaa monena päivänä noita samoja asioita. Mutta, mies hermostuu joka kerta, kun pitäis selvittää jotain vähänkin vakavempia asioita ja ite hermostun sitten, siihen kun mitään asioita ei voi selvittää ilman hermostumista. Tästä seuraa yleensä se, että alan itkeä ja mies suuttuu mulle. Oon todella herkkä ja elän elämää melkeimpä aina tunteitten mukaan. Ollaan seurusteltu miehen kanssa n. 3,5v, elokuussa tulee 4v täyteen.

Nyt vaan lähinnä ihmettelen sitä, mikä ihme mua vaivaa? En voi muuta kuin ihmetellä sitä, mikä mulle on tullu. Oon paljon kotona, hoidan tytärtä, opiskelen, hoidan kotityöt jne. Mies käy töissä, tulee kotiin syö ja lähtee kaverilleen pelaa pleikkaa, tulee kotiin ja alkaa pelata pleikkaa/istuu tietokoneelle/kattoo telkkaria. Ei juurikaan käydä koko perheenä missään, silloin tällöin miehen äitin luona. Yhteistä aikaakaan ei ole ollu sitten, viime kesän jälkeen. Oon monesti ehdottanu ja nyt viimein, ehkä seuraavana viikonloppuna saadaan yks ilta ja yö olla piitkästä aikaa kaksin. Myönnän että, väsymyksen takia käyn ylikierroksilla, oon levoton, en osaa vaan olla yhessä kohtaa. Kiitos jos, voitte auttaa ja antaa neuvoja.

 

Kyllähän tuo nyt vähän jonkinlaiselta stressiltä tai väsymykseltä kuulostaa. Eikä tuo miehesi toiminta ainakaan tuon perusteella ole ainakaan omiaan helpottamaan tilannetta. Mutta mitäpä sitä ulkopuolinen tällaisessa tilanteessa voi muuta tehdä, kuin kehottaa koettamaan kuitenkin sitä puhumista, vaikka kirjoititkin sen olevan hiukan hankalaa...

 

Sanoin jo tuolla, että menen nukkumaan, mutta enpäs menekän vielä. Tulee mieleen kilpirauhasongelmat tai niihin läheisesti liittyvät lisämunuaisen uupumusongelmat. Jälkimmäisen tunnistus on Suomessa hyvin huonoa, edellisenkin heikohkoa. Kannattaa vierailla ainakin näillä sivustoilla: www.kilpirauhanen.com, www.kilpirauhasenvajaatoiminta.com, www.kilpirauhas.info (parasta tietoutta!) www.luontaisnetti.fi ja googlettaa funktionaalinen lääketiede, antioksidanttiklinikka, päivi mäkeläinen (lääkäri) ja tässäkin on tietoa (tosin vaatinee hiukan perehtymistä ensin: http://www.violetlight.fi/Pdf/Kilpirauhanen_Lahti_4.pdf

Siis kärttyisyys, olon ailahtelevuus ja stressi kuulostavat todella tyypillisiltä näiden asioiden parissa liikkuvalle!

 

mulla oli masennus noilla oireilla..

 

Niin, noihin mainitsemiini tiloihin masennus on tavallinen oire

 

jos yksin hoitaa kaikki lapseen/kotiin liittyvät asia + lisäksi opiskelee ja mies ei toiden jälkeen tee muuta kun olla möllöttää, pleikkaa pelaten:/
Sun ei kannata hakea syytä itsestäsi, vaan siitä miehestä joka ilm. on kuitenkin lapsen isä. Hänelläkin on velvollisuuksia ja vastuuta, ei yksin sinulla! Ilmeisesti koet (etkä turhaan) olevasi ylsinäinen omassa kodissassi/parisuhteessasi. Ja tottakai siinä itksettää jos mies mieluummin huutaa/suuttuu/lähtee kun yrität keskustella ja väittää syyn olevan vain ja ainoastaan sinun!
Olen itse elänyt suht samanlaisessa "parisuhteessa" ja sanon, ettei se muutu miksikään, ei edes iän karttuessa, jollei siihen puuhtuta ja jos otat syyt (syyttömänä) niskoillesi!!!
Ota ja mieti haluatko/tarvitsetko koko miestä minnekkään ja kkun huomaat ettet niin olosi kohenee kummasti, ilman mitään terapeutteja ja/tai pillereitä Tsemppiä!!!

 

aika tutulta vaikutti. masennustausta ja hankalia asioita historiassa, sekä vaikeuksia järjestää elämä ja suhdeasiat mieleisempään tilaan.

tosin mulla on myös pulssi ollut vuosia viidenkympin hujakoilla...

 

Kilpirauhasen toiminta on tarkistettu multa ja oli loistavat arvot. Ainoo vaiva mikä mulla on ollu jo pitkään, niin on munasarjakivut, joihin syön buranaa. Yksityisellä kävin noitten kipujen takia ja munasarjat oli turvoksissa. Diaknoosi oli vaan, kivuliaat ja turvonneet munasarjat. Välillä alamaha noitten kipujen takia, niin tulessa että, käveleminen, istuminen, selällään olo vaikeeta. Selällään en pysty muutenkaan olemaan, kun tulee pyörryttävä ja oksettava olo. Raskaana en ole. Mun siskolla noista samoista oireista todettiin hormonihäiriö ja oon miettiny, oisko mulla samaa, kun oireet on ainakin ihan samanlaiset.
Sain viime yönä hirveen ahdistuskohtauksen, noitten riitojen takia. Sydän hakkas hullunlailla, tuntu etten saa henkee, tuskanhiki nousi otsalle ja olo oli ihan hirvee. Oon joskus teininä saanu rajun paniikkikohtauksen josta en ite muistanu/muista mitään. Äiti kerto että, mut vietiin sillon ambulanssilla sairaalaan ja sain suoraan suoneen rauhottavia.

Miestä en jätä, se ei ole mun mielestä tässä tilanteessa mikään ratkasu. Rakastan mun miestä aivan valtavan paljon. Tiedän että, teen paljon yksin täällä kotona hommia, toisinaan teen ihan mielelläni ja hoidan siinä samalla tyttären ja myös passaan aika paljon miestä. Eikä toi nyt ongelma ole, menee siinä samalla kun teen ja laitan itelleni tai tyttärelle. Ongelma on vaan se, että oon kiukkunen ja suutun ihan ihme asioista ja noi mielialat vaihtelee aika rajusti. Sitten kun, selvitellään asioita miehen kanssa, niin en osaa jotenkin puhua tuntemuksista ja tunteista, meen jotenkin ihan lukkoon ja suutun vielä lisää.
Oon perusluonteelta ilonen ja nyt vaan ihmettelen mihin mun ilosuus on hävinny? rakastan nauramista, mutta en ole kyllä ihmeemmin aikoihin nauranu.

Vaikee tausta on. Ex avomies oli väkivaltanen, on ollu syömishäiriö, alkon kanssa oli exän aikaan ongelmia. Pystyin paremmin ottamaan vastaan sen henkisen ja fyysisen väkivallan kun join ja uskalsin myös kännissä enemmän puolustaa itteeni ja asettua exää vastaan. Exä petti mennen tullen ja sain kaiken tietää exän kaverilta, suhteen loppupuolella. Päädyin ite pettämään exää ja siihempä se suhde päättykin ja mä olinkin sitten pilannu kaiken ja olin syypää kaikkeen, myös exän isä teki sillon selväks sen, että mä olin syyllinen kaikkeen mikä oli menny pieleen tossa suhteessa.

 

Podet mahdollisesti masennusta ja ahdistusta. Molempiin auttaa sama lääke;cipralex.
Ahdistuskohtaukset viittaavat ahdistukseen. Mutta varoitus;ÄLÄ aloita rauhoittavien lääkkeiden syömistä, se aiheuttaa vain lisää ongelmia.
Hoida itseäsi; opettele rentoutumaan, vaadi apua mieheltä ja muilta läheisiltä, vietä omaa aikaa, lepää, urheile. Paha masennus voi johtaa siihen, ettei jaksa enää tehdä tavallisia arkeen liittyviä asioita, eikä kykene hoitamaan lasta. Älä anna tilanteen mennä niin pitkälle, vaan hae apua nyt!