Onko täällä lapsena hyväksikäytettyjä Äitejä?

[t]

Muistaakseni olen joskus lukenut sellaisesta, että ihminen KEHITTÄÄ itselleen lapsuuden traumoja koska on muulla tavalla psyykkisesti paha olla. On helpompi pistää kaikki lapsuuden trauman syyksi .. vaikka oikeasti siellä ei mitään olisi tapahtuntukaan. En väitä että sinun kohdallasi näin olisi, mutta jos ei ole kunnon muistikuvaa niin miksi lähteä puoliväkisin kaivamaan ja etsimään jotain mitä ei välttämättä ole tapahtunutkaan? Lapsen mieli vielä käsittää jotkut asiat väärin....[/QUOTE]

Mä oon joskus miettinyt sitä, että onkohan mua hyväksikäytetty lapsena.Mitään muistikuvia ei ole, mutta olen lapsena ollut hyvinkin yliseksuaalinen ja omastakin mielestä outo.Näin aikuisena mulle on tullut tää vaan mieleen, että onkohan näin tapahtunut.Vai onko kyse siitä, niin kuin yllä oleva on kirjoittanut, johtuuko tämä siitä, että olen ollut koulukiusattu.
Kamalan vaikeita tällaiset asiat ajatella ja käsitellä... :/

 

[ssss]

[QUOTE="vieras";22900012]minä myös jouduin pikkutyttönä tuolloin teini-ikäisen setäni hyväksikäyttämäksi.Minulla on muistikuvia mummolani aitasta jossa setäni nukkui kesäisin, siellä minun piti kosketella setääni mutta varsinaista raiskausta ei tapahtunut. En tiedä miksi, mutta minua nuo tapahtumat eivät sinällään ole hirveästi vaivanneet, en siis koskaan ole ollut terapiassa tai mitään, kukaan muu ei edes tiedä asiasta kuin tuo setä ja minä. Emme kyllä ole missään tekemisissäkään toistemme kanssa, eipä silti.
Minulla on kolme lasta, kaksi heistä teinejä aikuisuuden kynnyksellä jo. En koe olevani mitenkään sen suojelevampi kuin kait muutkaan, ihan perusvaroitukset heille on jaeltu.
Joskus olen miettinyt olenko jotenkin outo kun tuo hyväksikäyttö ei ole tuon enempää vaivannut, vai onko kaikki sittenkin vielä edessäpäin. Sen olen kuitenkin päättänyt että totuus tulee julki viimeistään sitten kun itse olen jo kuollut.[/QUOTE]

Minulla on vastaava kokemus kuin sinulla. Setäni oli minua 8 vuotta vanhempi. Itse olin ehkä 3-5 v. En osaa sanoa varmaksi. Setä veti minut mummolassa kylässä ollessamme sängyn alle ja hiplaili minua. Kerran veti käteni omiin housuihinsa. Se oli viimeinen kerta.

Teot tuntuvat vähäisiltä, joten mitään suurempia traumoja en asiasta saanut. Vain mieheni tietää tästä. Tuskin koskaan kerronkaan muille, koska asia ei minua vaivaa. Silloin kyllä mietin kertomista, kun setä sai omia lapsia. Hänellä on kolme tyttöä. Nyt hekin ovat jo aikuisia. Setä on eronnut ja alkoholisoitunut pahasti.

Minulla on kaksi pientä lasta. Aion kyllä valistaa namusedistä, enkä halua, että 10 vuotta vanhemmat serkkupojat hoitavat lapsiani, koska tiedän riskin olevan olemassa. Vähän myös mietityttää, kun lapset käyvät saunassa papan tai ukin kanssa.

 

[ölli]

yksi. kertokaa muutkin, mitä vaikeuksia teillä on hyväksikäytön seurauksena tämän päivän elämässänne, etenkin vanhemmuudessa. itselläni ainakin tuntuu, että haluaa saada itteään kokoajan parempaan kuntoon lasten takia, että voisin olla läsnä ym, suht normaali äiti. hyväksikäytetyillä kun usein dissosiaatiohäiriö, tavallaan persoonallisuuden jakautuminen mukanormaaliin minään ja sitten emotionaaliseen persoonanosaan, joka hyökkää päälle, kun jokin muistyttaa hyväksikäytöstä.silloin äidin ote nykyhetkeen katoaa, ja hän saattaa olla itsekin kuin pieni lapsi, ei kovin kykenevä lasta hoitamaan. oma elämä tuntuu vieraalta, epätodellislta, jopa omat lapset. ei oikein toimi tuo integraatio, eikä sen tärkeä osa personifikaatio; ei asiat ja tapahtumat jäsenny osaksi omaa elämää, sellasta ei tunnu olevan olemassakaan. ei ole eheää kuvaa itsestä. kertokaa muut kokemuksia ja selviytymistarinoita! itsekin koen olevani suurimmilta osin selviytynyt, elämä ei ole enää helvettiä, eikä kuolema ainoa toive.