Onko täällä joku joka on ollut laihdutusleikkauksessa?

[Veeruskainen]

Plussat, miinukset? Kokemuksia, tuntemuksia?

Isoin plussahan on tietysti se, että paino alkaa tippua ja se on terveyden kannalta tärkeää.

Mulla on reippaasti ylipainoa enkä ole sitä saanut pudotettua. Ikää on 40v. Vielä ainakaan ei ole diabetesta, korkeaa verenpainetta tai kolesterolia, tms. Astma on, mutta se on ollut jo ennen reipasta ylipainoa. Teen fyysisesti raskasta työtä hoitoalalla ja ihan hyvin pärjään, mutta eniten ongelmia tuottaa se kun asukas istuu tuolilla, vessanpytyllä tms. ja pitää laittaa housut, sukat ja kengät asukkaalle. Kun ei meinaa taipua ja polvilleni en voi lattialle mennä kun ottaa niin polviin kipeää.

Kaikesta huolimatta leikkaus epäilyttää ja pelottaa. Mulle on pari ihmistä sanonut, että se on pieni leikkaus ja siitä toipuu hyvin. No leikkaus ja nukutus on aina riski, etenkin ylipainoisella. Ja sitten se, että sairaslomaa tulee pakostakin ja koska pystyy tekemään raskasta hoitotyötä normaalisti. Mulla on määräaikainen työsopimus, että pidempi sairasloma ei ole hyvä juttu. Toisaalta kyse on kuitenkin mun terveydestä ja siitä, että pystyisin elämään pidempään ja jatkamaan työtä eläkeikään asti.

Sitten mietin sitä, että pystynkö mä sitoutumaan siihen nestekuuriin millä pitää pudottaa painoa. Mitä jos mä lipsunkin ja sen takia mokaan mahdollisuuteni leikkaukseen. Leikkauksen jälkeinen elämä mietityttää, että tuleeko vatsaongelmia, pitääkö luopua joistakin ruoka-aineista kokonaan.

Sekin puoli tuli mieleen, että ottaa niin aivoon kun kivoja ja sopivia vaatteita on vaikea löytöä.

 

[Elena777]

Mulle on pari ihmistä sanonut, että se on pieni leikkaus ja siitä toipuu hyvin.

Ei se kyllä mikään pieni kuulemani mukaan ole ja toipuminenkin voi monesti olla vähän niin ja näin.
Oletko katsonut Hengenvaarallisesti lihava sarjaa? Siinä se lääkäri sanoo ihan kaikille leikkaukseen haluaville saman lauseen: Lihavuusleikkaus ei ole taikakeino laihtua, vaan ainoastaan 1 työkalu auttamaan siinä asiassa.

Poikien serkku kävi siinä joitakin vuosia sitten, on nykyään alipainoinen ja joutuu käymään jatkuvasti rautatankkauksessa, koska elimistö ei ime kunnolla ravintoaineita itseensä.
En suosittele ainakaan siihen kaikista radikaalimpaan leikkaukseen.
Ja koska se leikkaus tehdään keskivartalon alueelle, ovat myös kiinnikkeet iso riski (ne kun voi kuroa umpeen suolistoa)...

Olet sä käynyt ravintoterapeutilla? Hänen kauttaan voisit saada apua laihtumisessa ilman kirurginveistä.
He kun auttavat ja opettavat lihavia ja myös laihoja syömään oikein.

 

[vierailija]

Ei kannata ellei ole sairaalloisen ylipainoinen (et vaikuta niin lihavalta kuvauksen perusteella). Se on loppuelämään vaikuttava juttu eikä sitä kevyin perustein suositella vaan viimeisenä oljenkortena kun alkaa olla jo henki vaarassa. Sulla ei vielä edes sairauksia joiden takia olisi kiire.

 

[vierailija]

Painohan tippuu hurjasti, mutta se sitten parin vuoden kuluttua todennäköisesti alkaa nousta uudelleen, jos ei tee elämänmuutosta. Leikkaus ei ole ratkaisu.

Järkytyin kyllä, kun näin erään tuttavani pitkästä aikaa. Laihtui hurjasti laihdutusleikkauksen jälkeen. Nyt muutaman vuoden kuluttua onkin lähes entisissä mitoissa. Mahtaa harmittaa.

 

[Veeruskainen]

Ei kannata ellei ole sairaalloisen ylipainoinen (et vaikuta niin lihavalta kuvauksen perusteella). Se on loppuelämään vaikuttava juttu eikä sitä kevyin perustein suositella vaan viimeisenä oljenkortena kun alkaa olla jo henki vaarassa. Sulla ei vielä edes sairauksia joiden takia olisi kiire.

Miten mun kuvauksesta pystyi tuon päättelemään? Mä olen 169cm pitkä ja painan 127kg eli painoa todellakin on aivan liikaa.

 

[Veeruskainen]

Ei se kyllä mikään pieni kuulemani mukaan ole ja toipuminenkin voi monesti olla vähän niin ja näin.
Oletko katsonut Hengenvaarallisesti lihava sarjaa? Siinä se lääkäri sanoo ihan kaikille leikkaukseen haluaville saman lauseen: Lihavuusleikkaus ei ole taikakeino laihtua, vaan ainoastaan 1 työkalu auttamaan siinä asiassa.

Poikien serkku kävi siinä joitakin vuosia sitten, on nykyään alipainoinen ja joutuu käymään jatkuvasti rautatankkauksessa, koska elimistö ei ime kunnolla ravintoaineita itseensä.
En suosittele ainakaan siihen kaikista radikaalimpaan leikkaukseen.
Ja koska se leikkaus tehdään keskivartalon alueelle, ovat myös kiinnikkeet iso riski (ne kun voi kuroa umpeen suolistoa)...

Olet sä käynyt ravintoterapeutilla? Hänen kauttaan voisit saada apua laihtumisessa ilman kirurginveistä.
He kun auttavat ja opettavat lihavia ja myös laihoja syömään oikein.

No mulle leikkauksen läpikäynyt sanoi, että se on pikkujuttu. Mutta kun ihmiset on erilaisia ja toipuvat eri tavalla. Eihän sitä etukäteen tiedä. Yhden leikkauksessa olleen ihmisen tiedän jolla ongelmia B12-vitamiinin kanssa

Olen katsonut tuota ohjelmaa ja tiedän, että leikkaus ei ole taikakeino. Ennen leikkausta pitää pudottaa painoa ja siinähän sen näkee, että onko valmis sitoutumaan projektiin. Kyllä pitää saada korvienkin välin kuntoon eli sisäistää se, että entisiin ruokailutapoihin ja liikunnan vähyyteen ei ole paluuta.

 

[Veeruskainen]

Painohan tippuu hurjasti, mutta se sitten parin vuoden kuluttua todennäköisesti alkaa nousta uudelleen, jos ei tee elämänmuutosta. Leikkaus ei ole ratkaisu.

Järkytyin kyllä, kun näin erään tuttavani pitkästä aikaa. Laihtui hurjasti laihdutusleikkauksen jälkeen. Nyt muutaman vuoden kuluttua onkin lähes entisissä mitoissa. Mahtaa harmittaa.

Niin riski on olemassa, että paino tulee takaisin jos ei tee elämäntapamuutosta.

 

[Elena777]

Kyllä pitää saada korvienkin välin kuntoon eli sisäistää se, että entisiin ruokailutapoihin ja liikunnan vähyyteen ei ole paluuta.

Sulla tuntuu asenne olevan ainakin kohallaan, siinä mielessä voisitkin varmaan hyvin onnistua!

Itte vaan olen kuullut aika ikävistä jälkiongelmista terveyden suhteen, että sillä varottelin.

 

[vierailija]

Sanoisin ainakin, että kannattaa lähteä siihen prosessiin. Ennen leikkaustahan on painoa pudotettava ja opeteltava uutta elämäntapaa. Se varmasti motivoi kun tulevaisuudessa siintää se konkreettinen maali eli se leikkaus. Mutta sitten kuitenkin aina voi muuttaa mielensä, jos alkaa tuntua siltä, että ehkä paino putoaa ilmankin leikkausta tai muuten jännittää. Sanoo vaikka sille lääkärille, että mitä jos siirrettäisiin leikkauspäivää vielä kolme kuukautta eteenpäin. Ehkä sitten kolmen kuukauden päästä ei enää leikkaus olekaan välittömästi ajankohtainen.

 

[vierailija]

No mun piti päästä siihen leikkaukseen, olisin siis itse ollut halukas menemään siihen. Lääkärit näytti vihreää valoa aluta asti, kävin sen pussikeittokuurin ja pudotin painoa sen vaadittavan 7 %. Sen jälkeen lääkäri melkein nauroi päin naamaa että et sä mihinkään leikkaukseen pääse. Ja syy on se että sairastan masennusta. Suuri syy masennukseen taas on ylipainosta johtuva itseinho ja jatkuvat selkä- ym. kivut, mutta lääkäri sanoi että et sinä onnelliseksi sillä leikkauksella tule. Ei meinannut antaa Saxendaakaan kun sanoi että mulla ei ole varaa siihen, kuulemma.

Nyt olen menossa taas eri lääkärille ja aion pyytää sitä Ozempicia kun se on puolet halvempaa ja maksaisin sen itse, mutta epäilen että lääkäri keksii jonkun syyn minkä takia ei sitä reseptiä mulle kirjoita. Olin monta vuotta miettinyt sitä leikkausta ja etsinyt tietoa siitä jne, että se ei ollut minulta mikään hetken mielijohde. Mutta taitaa olla pärstäkerroin mikä ratkaisee sen kuka siihen leikkaukseen pääsee. Olen yli 10 vuotta sitten lopettanut päihteiden käytönkin mutta ei sekään kuulemma riitä, kuten ei minulla todettu metabolinen oireyhtymä ja korkea verenpainekaan. Jos olisin rikas menisin yksityiselle...

 

[vierailija]

Miten mun kuvauksesta pystyi tuon päättelemään? Mä olen 169cm pitkä ja painan 127kg eli painoa todellakin on aivan liikaa.

Niin mutta pystyt käymään töissä, et tarvitse liikkumiseen skootteria jne. Joku +200 kg nin vasta harkitsisin leikkausta, tai jos sairauksia että kiire saada paino alas

 

[Lispetti]

No mun piti päästä siihen leikkaukseen, olisin siis itse ollut halukas menemään siihen. Lääkärit näytti vihreää valoa aluta asti, kävin sen pussikeittokuurin ja pudotin painoa sen vaadittavan 7 %. Sen jälkeen lääkäri melkein nauroi päin naamaa että et sä mihinkään leikkaukseen pääse. Ja syy on se että sairastan masennusta. Suuri syy masennukseen taas on ylipainosta johtuva itseinho ja jatkuvat selkä- ym. kivut, mutta lääkäri sanoi että et sinä onnelliseksi sillä leikkauksella tule. Ei meinannut antaa Saxendaakaan kun sanoi että mulla ei ole varaa siihen, kuulemma.

Nyt olen menossa taas eri lääkärille ja aion pyytää sitä Ozempicia kun se on puolet halvempaa ja maksaisin sen itse, mutta epäilen että lääkäri keksii jonkun syyn minkä takia ei sitä reseptiä mulle kirjoita. Olin monta vuotta miettinyt sitä leikkausta ja etsinyt tietoa siitä jne, että se ei ollut minulta mikään hetken mielijohde. Mutta taitaa olla pärstäkerroin mikä ratkaisee sen kuka siihen leikkaukseen pääsee. Olen yli 10 vuotta sitten lopettanut päihteiden käytönkin mutta ei sekään kuulemma riitä, kuten ei minulla todettu metabolinen oireyhtymä ja korkea verenpainekaan. Jos olisin rikas menisin yksityiselle...

Lääkäri olisi voinut määrätä psykologikäyntejä! Lääkäri on ihan oikeassa, että pääkoppa pitäisi olla hyvässä tikissä, ennen kuin leikkaus tehdään.
Leikkaus itsessään on vain eräänlainen osa-apu ongelmaan. Joudut joka tapauksessa tehdä elämän muutoksen terveellisempään ja se vaatii tervettä päätä.

Olisiko mahdollista, että kävisit keskustelemassa lääkärin kanssa uudelleen leikkauksesta? Tavoitteeksi saada mielenterveys kuntoon ja sitten leikkaukseen?

Miksi syöt lääkkeitä? Eikö lääkkeet ainoastaan siirrä ongelmaa?

t. Olen katsonut hengenvaarallisesti lihavaa, omaa kokemusta ei ole

 

[vierailija]

En ole leikkauksessa käynyt, joten ei ole omakohtaista kokemusta.
Olen vain kuullut juttuja. Koska suhde ruokaan on ollut alunperin vääristynyt/riippuvuutta, voi tulla leikkauksen jälkeen joillekin riippuvuutta alkoholiin. Riippuvuus siis vaan siirtyy toiseen aineeseen ja ruokaa ei voi enää syödä entiseen malliin , joten vaihtuu tämän takia nesteeseen.
Ap:lla ei mielestäni ole ihan hirveästi ylipainoa. Välttelisin leikkausta, jos vaan on mahdollista.
Ylipaino on usein kuten alipainokin pään sisällä oleva ongelma. Joskus ylipaino saattaa olla oire masennuksesta, itsetunnon puutteesta, ei rakasta itseään, tuntee itsensä arvottomaksi, jos näitä juttuja saisi pään sisällä tasapainoon, ehkä jaksaisi panostaa terveelliseen ruokavalioon ihan itsestään ja paino putoaa jo sen takia.

 

[r0s]

Kaksi tuttuani oli noin kymmenen vuotta sitten leikkauksessa.

Kumpikin laihtui sen jälkeen vielä kiloja, ei kuitenkaan kymmeniä kiloja ja molemmat ovat yhä ylipainoisten kirjoissa. Toinen (vanhemppi) enemmänkin, kolminumeroisella luvulla yhä mennään.

Mutta kummallakin on nykyään vaikka mitä erikoissairautta. Vanhemmalla niin monta ettei kaikille ole vielä diagnooseja löydettykään.

Koska leikkauksen jälkeen söivät yhä herkkuja ja se oikea ruoka (vihannekset, marjat, hedelmät, hyvälaatuinen rasva, proteiinit ja kuitupitoiset täysjyväviljat) eivät mahtuneetkaan pienentyneeseen vatsalaukkuun.


Toi on se, mitä pitää kysyä. Pystytkö leikkauksen jälkeen olematta syömättä sitä mikä sut nyt on lihottanut?

 

[vierailija]

Kyllä mä lähtisin ennemmin tekemään aktiivisemmin yhteistyötä ravintoterapeutin ja jonkun personal trainerin kanssa kuin hyppäisin todella isoon ja riskialttiiseen leikkaukseen. Leikkaus on todella hurja, koska elimistöön kajotaan voimakkaasti ja aiheutetaan jopa jonkinsortin shokkitilaa, mikä altistaa muille mahdollisille tulehduksille. Ongelmahan on oma suhde ravintoon sekä liikkumiseen, minkä johdosta koko kroppa elimineen jo voi huonosti.

Eli marsmars ravintoterapeutille ja sitä kautta sitoutumista ja muutosta omaan käytäntöön. Eikä olisi huonoa ollenkaan saada myös henkistä tukea ja ohjausta psykologilta kuten yllä on jo ehdoteltu.
Tsemppiä kuitenkin kohti pysyvää muutosta!

 

[vierailija]

Palstan konsensuksen ilmeisesti ollessa, että ei missään nimessä saa mennä hakemaan leikkaushoitoa sairauteen haluan muistuttaa, että käypä hoito -suositusten mukaan lihavuusleikkausta voidaan harkita kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tulosta. Leikkaus on kokeiltu, turvallinen ja tehokas hoito. Ennen sitä kannattaa kokeilla laihduttamista muuten ja yrittää lääkehoitoa, mutta jos muu ei auta, niin leikkaukseen. Ilman muuta.

 

[vierailija]

Palstan konsensuksen ilmeisesti ollessa, että ei missään nimessä saa mennä hakemaan leikkaushoitoa sairauteen haluan muistuttaa, että käypä hoito -suositusten mukaan lihavuusleikkausta voidaan harkita kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tulosta. Leikkaus on kokeiltu, turvallinen ja tehokas hoito. Ennen sitä kannattaa kokeilla laihduttamista muuten ja yrittää lääkehoitoa, mutta jos muu ei auta, niin leikkaukseen. Ilman muuta.

Niin, mä en ymmärrä tätä että ehdottomasti ei saisi mennä leikkaukseen ja mikä vielä pahempaa on että paljon laihduttuaan menisi vatsanahan kiristysleikkaukseen. Se on kuulemma jo suorastaan hävytöntä. Mutta siitä leikkauksesta, minä tosiaan kävin sen 10 viikon mittaisen ene-dieetin ja pudotin sen vaadittavan 7 % painosta (sekin on kuulemma nykyään 5 %) mutta lääkäri ei päästänyt leikkaukseen. Kuulemma pitää olla elämänhallinta kunnossa, kodin tulee olla siisti, laskut maksettu ajallaan ja itsestään pitää huolehtia, myös ulkonäöstään. Ai niin ja pitää myös olla sosiaalinen. Ja sitten kun sanoo että masennus ja itseinho johtuu suureltq osin ylipainosta, lääkäri toteaa "et sinä lihavuusleikkauksella onnelliseksi tule!"

Suostui kuitenkin kirjoittamaan ensin Saxendaa, joka tehosikin tosi hyvin eli hillitsi ruokahalua ja makeannälkää, mutta kun Kela päätti että ei korvaakaan sitä kuin kolme kuukautta, päätin pyytää puolet halvempaa lääkettä eli Ozempicia. Tämä kyseinen lääkäri sanoi, että ei voi kirjoittaa reseptiä koska ei ole koskaan tavannut minua, ja kehotti menemään terveyskeskuslääkärille ja pyytämään reseptiä sieltä. Nyt mulla on sitten aika varattu, mutta pahoin pelkään että vaikka maksaisin ko. lääkkeen itse, tk-lääkäri sanoo, ettei voi kirjoittaa reseptiä koska minun pitäisi mennä lihavuuslääkärille. Uutta lähetettä lihavuuspolille en enää kuulemma saa, koska lääkäriaikoja ei enää ole.

Toivon silti että saisin sen reseptin, jotta voisin vuoden sitä lääkettä käyttää niin pääsisin painonpudotuksessa hyvin alkuun. Kun se lääke kumminkin jo todistetusti tehoaa ja siitä on painonpudotukseen kohdallani merkittävä hyöty.

 

[vierailija]

Suostui kuitenkin kirjoittamaan ensin Saxendaa, joka tehosikin tosi hyvin eli hillitsi ruokahalua ja makeannälkää, mutta kun Kela päätti että ei korvaakaan sitä kuin kolme kuukautta, päätin pyytää puolet halvempaa lääkettä eli Ozempicia. Tämä kyseinen lääkäri sanoi, että ei voi kirjoittaa reseptiä koska ei ole koskaan tavannut minua, ja kehotti menemään terveyskeskuslääkärille ja pyytämään reseptiä sieltä. Nyt mulla on sitten aika varattu, mutta pahoin pelkään että vaikka maksaisin ko. lääkkeen itse, tk-lääkäri sanoo, ettei voi kirjoittaa reseptiä koska minun pitäisi mennä lihavuuslääkärille. Uutta lähetettä lihavuuspolille en enää kuulemma saa, koska lääkäriaikoja ei enää ole.

Toivon silti että saisin sen reseptin, jotta voisin vuoden sitä lääkettä käyttää niin pääsisin painonpudotuksessa hyvin alkuun. Kun se lääke kumminkin jo todistetusti tehoaa ja siitä on painonpudotukseen kohdallani merkittävä hyöty.

Toivottavasti homma etenee!