M
mirjaleena
Vieras
Joka päivä kun heräillään vauvan kanssa mä ootan vaan aamusta asti että "olispa jo iltapäivä, tulispa jo mies kotiin..." tai sit oon koko ajan laittamassa vauvaa nukkumaan tai sitteriin ettei tarviis viihdyttää sitä. Oon onnellinen kun se nukkuu että saan tehdä omia hommia. Yritän pitkittää unia mahdollisimman pitkiksi ettei tarviis taas keskeyttää omia hommia. En jaksais olla sen kanssa kerrallaan puolta tuntia pitempään... Tykkään leikkiä sen kanssa ja syöttää sitä jne. mutta tarviin omaa aikaakin (paljon). Sit illalla annankin miehen hoitaa sitä niin paljon kun vaan mies haluaa ettei mun tarviis olla vauvan kanssa. Ja sit illalla jo mietin että "taas huomenna joudun hoitamaan vauvaa"... Tätä on kuitenkin luvassa seuraavan vuoden ajan (ennen ku meen takas töihin) ja tietenkin lasta pitää hoitaa vuosien ajan ennen ku itse pärjää. Oonkohan ihan terve vai onko tää jo jotain masennusta tms. 
vauvat vaan vie välillä aikaa ja toisaalta kun nukkuvat toiset tapaukset paljonkin niin kyllä aikaa omille jutuille jää välillä runsaastikin, kun on siis pieni vauva. mutta katusta peesailisin kyllä se aika siitä tilanteen korjaa...