Onkohan tää normaalia...

[Huono äiti?]

Onko teillä muilla tullut sellanen tajuttoman ihana tunne ja rakkaus heti vauvan synnyttyä vai vasta myöhemmin?

Musta tuntuu jotenki epänormaalilta ja paskalta se, että heti vauvan synnyttyä mulle tuli kylläkin sellanen onnellisuuden tunne ja helpotus ensinnäkin siitä että synnytys oli ohi. Olin niin väsynyt ja sekaisin enkä oikeen uskonut koko asiaa, että vauva vihdoin syntyi. Muutaman tunnin vauva kerkes nukkua mun vieressä ja sitten se vietiin lastenosastolle jossa se oli monta päivää ja mä en sitä edes pahemmin saanut hoitaa kun se oli lämpökaapissa. Se tuntu jotenkin vieraalta ja olin kauheen epävarma kun lähettiin kotiin, vaikka oltiin kauan sairaalassa mutta en saanut hirveesti olla sen kanssa. Tiesin kyllä koko ajan että rakastan sitä mutta ekat viikot mä vaan stressasin koko ajan joka asiasta ja mua vaan ärsytti ja kiukutti kaikki ja pillitin koko ajan, pelkäsin etten osaa mitään jne. Ja oisin vaan halunnu että vauva nukkuu, olin jotenki stressaantunu kun se oli hereillä ku pelkäsin että teen jotain väärin.

Ja nyt vasta kun vauva on jo reilusti yli kuukauden ikänen, mulle on tullut viime aikoina se sellanen tosi ihana tunne ja rakastan vauvaa niin hirveesti että vaikka kuolisin sen puolesta. Nyt taas meinaan itkeä joka päivä MUTTA ihan vaan siitä syystä että vauva hymyilee niin ihanasti ja rakastan sitä niin paljon.

Onko muilla ollut samalla lailla? Mua vieläkin häiritsee tuo kun kaikki aina puhuu että "voi, sillon kun vauva syntyi niin olin ihan taivaassa ja heti sen jälkeen oli niinku se ois ollut aina meillä asumassa" jne.. Mites teillä muilla? Ja voikohan sillä olla osuutta asiaan että synnytys oli ihan hirveä ja nään siitä välillä vieläki painajaisia ja se pyörii mun mielessä melkeen joka päivä. En ollut erityisen väsynyt kuitenkaan synnytyksen jälkeisinä viikkoina ja parannuin nopeaa mutta synnytys oli kauhea.

 

[Mam87]

Ei kaikilla heti syty se rakkaus, ja se on ihan normaalia Älä siis pidä itteäs mitenkään huonona äitinä sen takia, pääasia on, että oot oppinut rakastamaan sun omaa lasta

Mä hokasin sen rakkauteni mun lapseen osastolla, joskus yöllä (tuntien päästä syntymästä) itkin ja aattelin että hitto, miten voi näin pienen ajan jälkeen jo rakastaa niin paljon että ois valmis kuolemaan toisen puolesta :heart:

 

["viima"]

eka sitä vain yritti pitää elossa.
nyt vieläkin välil unohdan et meil on vauva

ja rakkaus kasvaa pikkuhiljaa. nyt s tulee todellisemmaks kun pystyy jo kommunikoimaan hymyillä.
tääl on 6 viikkoa vanha ukkeli

 

["jep"]

IHAN TÄYSIN NORMAALIA ON! Ensimmäisen lapsen kanssa minulla tunteet tuli nopsempaa, mutta toisen kanssa jo ihan lapsen ulkonäkö tuntui jotenkin vieraalta ja tunteet tuli sitten vähän myöhemmin.. Ei silti ettenkö olisi kokoajan alusta asti välittänyt ja rakastanut.

 

[juuu]

Ekan aikaan meni todella kauan ja tunsin itseni maailman paskimmaksi, kun en ollutkaan ihan onnen huumassa rakkaudesta. Olin lähinnä sekaisin ja koko äitiys tuntui aivan kamalan mullistavalta, en tuntenut edes itteeni. Tsemppiä! Ne tunteet tuli ajan myötä, mulla meni varmaan kuukausia. Kuopusta osasinkin sitten rakastaa heti, olinhan jo äiti

 

[Empuuu]

Ei tullut heti mitään rakkaudentunteita, lähinnä suojelunhalua jne. Rakkaus kasvaa ajan myötä, minusta se on ihan normaalia.

 

["vieras"]

Ensimmäisen kohdalla rakkaus oli heti aivan kaikkinielevää. Toisen kanssa kesti pidempään, varsinkin kun hän olikin hieman haastavampi tapaus alussa ja tunsin syyllisyyttä esikoisen takia kun pienempi vei lähes kaiken huomion. Mutta siitä se lähti ja nyt nuo kaksi ovat maailman ihanimmat ja molempia rakastan aivan yhtä paljon. Ja edelleen olen ihan taivaissa =)

 

["vesimeloni"]

Mullakin esikoisen kohdalla vei aikaa, ennenkuin se rakkaus todella syttyi. Muistan ensimmäisen huumaavan onnen ja rakkauden tunteen, kun lapsi oli 5 viikkoinen ja napitti mua silmiin ja hymyili ensi kertaa. Toisen lapsen kohdalla se rakkaus oli ihan huimaavaa jo sairaalassa.

 

["vieras"]

Kyllä toi on ihan normaalia. Mä muistan lukeneeni tuosta useammastakin "valistusoppaista", että tuo on ihan normaalia.