ONKO SYNNYTYS AIVAN KAMALAA...SELVIÄÄKÖ SIITÄ EDES JOTENKIN??

Tässä tiivistelmä omastani

-oli ihan helvettiä
-puudutukset ei auttaneet
-kipu ei loppunut vauvan syntymään
-limainen lapsi mahan päällä ei tuntunut miltään palkinnolta siitä kidutuksesta
-jätti pysyvät traumat

 

Ei tuo nyt niin kummonen ollut.Ja siitä selviää.

 

Kertokaa vähän siitä ponnistusvaiheesta..kiitos

Ponnista niin kuin kakkaa työntäisit. Itse yritin ensin ponnistaa keskireiästä, mikä oli ihan väärin.

Tärkeintä on muistaa rentoutua aina supistusten välissä. Pidä alaleuka rentona. Se rentouttaa muunkin kropan.

 

Sain vauvan viikko sitte ja vastaukseni on : on kamala.
Synnytyksen kesto : 14h 35 min ja päätyi hätäsectioon koska ei mahtunut tulemaan ja pää oli väärässä asennossa joten imukuppia ei voinut käyttää ( ONNEKSI, sillä vauva oli lähes viisikiloinen )
Kyllä siitä selviää mutta nyt tuntuu että ikinä en enää haluais koittaa alatiesynnytystä. Mutta asia voisi olla toinen jos vauva olisi ollut kilon-pari pienempi

 

Ei lainkaan paha kokemus, päin vastoin todella positiiviset kokemukset. Olen synnyttänyt kolme lasta. Kätilöitä kannattaa kuunnella kun he esimerkiksi neuvovat ponnistamaan.

 

Kannattaa ajatella, että kipu vain hetkellistä ja loppuu heti kun lapsi on syntynyt

Tämä ei ihan pidä paikkansa. Kakkosen kohdalla minulla oli järkyttävät jälkisupistukset. Ne olivat paljon pahemmat kuin synnytys, koska jatkuivat yhtenäisesti ilman taukoa, kunnes sai kipupiikin. Synnytyssupistuksisa sentään tule aina tauko välissä, jolloin voi rentoutua.

 

Tässä tiivistelmä omastani

-oli ihan helvettiä
-puudutukset ei auttaneet
-kipu ei loppunut vauvan syntymään
-limainen lapsi mahan päällä ei tuntunut miltään palkinnolta siitä kidutuksesta
-jätti pysyvät traumat

eikö nää kauhutarinat vois jättää pois tämmösistä ketjuista, kun ap on jo valmiiksi pelkäävä?

en tajua miksi pitää lyödä heti vasten kasvoja tämmöistä tekstiä..

ap, suurin osa synnyttäjistä ovat tyytyväisiä synnytyksiinsä.

kivunlievitysvaihtoehtoja on paljon, eikä kaikki edes tarvitse niitä.

siitä ovat selvinneet naiset ennen sinua, ja myös sinä selviät, todennäköisesti tulet ajattelemaan synnytystäsi positiivisena kokemuksena.

 

mun synnytys oli ainakin ihan pala kakkua. olin kuunnellut muiden sotatarinoita ja yllätyin iloisesti kun se ei ollutkaan kamalaa. synnytys oli nopea, ilokaasu ja epiduraali ihanania ja kyllä vauva oli mulle ainakin paras palkinto hikisestä hommasta. jokaisen synnytys on erilainen ja jokaisella erilainen kipukynnys. ja ikävä kyllä joillekin tulee komplikaatioita synnytyksessä. ei siihen etukäteen voi oikein valmistautua. kannattaa kuunnella kätilöä, mulla ainakin oli aivan mahtava. kohdun supistelut imettäessä oli ikävää synnytyksen jälkeisinä päivinä ja siihen joutui nappailemaan särkylääkettä.

 

Ei se välttämättä ole kamalaa, itse odottelin koko synnytyksen ajan että milloin se järkyttävä kipu tulee, mutta ei se sitten tullutkaan. Vähän niin kuin olisi menkat ollut..

 

Pelkäsin synnytystä aivan kamalasti mutta kun synnytys käynnistyi niin jotenkin pelko hävisi. Mulla kivuliainta oli odottelu synnyttämättömien osastolla kun supisteli. Salissa helpotti kun sai ilokaasua ja lopulta epiduraalin. Ei tuo synnytys niin kamalaa ollut. Luulin paljon kivuliaammaksi, helpolla selvisin.

 

Eihän tuo isommin sattunut. Supistukset tuntuivat inhottavilta, mutta keskityin hengittelemään ja sain ajatukset pois niistä kivuista. Epiduraalin sain ja ponnistusvaiheessakaan ei tuntunut kipua ollenkaan. Kyllä sinä siitä selviät, eikä se kestä elämästä kuin pienen hetken!

 

Miusta synnyttäminen oli ihan karmeen siistiä! Sattui ihan pirusti, mutta kipu oli erilaista, ihan toista kuin vaikkapa löisi vasaralla sormeen, sille oli joku tarkoitus, ja se meni aina hetkeksi pois. Sitten kun ei enää kestä niin suu auki vaan rohkeasti niin eiköhän sitä troppiakin saa.

Ponnista persuksiin päin. Hyvin se menee :flower:

 

Tässä tiivistelmä omastani

-oli ihan helvettiä
-puudutukset ei auttaneet
-kipu ei loppunut vauvan syntymään
-limainen lapsi mahan päällä ei tuntunut miltään palkinnolta siitä kidutuksesta
-jätti pysyvät traumat

eikö nää kauhutarinat vois jättää pois tämmösistä ketjuista, kun ap on jo valmiiksi pelkäävä?

en tajua miksi pitää lyödä heti vasten kasvoja tämmöistä tekstiä..

ap, suurin osa synnyttäjistä ovat tyytyväisiä synnytyksiinsä.

kivunlievitysvaihtoehtoja on paljon, eikä kaikki edes tarvitse niitä.

siitä ovat selvinneet naiset ennen sinua, ja myös sinä selviät, todennäköisesti tulet ajattelemaan synnytystäsi positiivisena kokemuksena.

KIITOS!!

 

Ei se ollut mulle kamalaa. Rankkaa kyllä ja kipuista mutta selvisin siitä hienosti ja olin vielä ensikertalainen! Kyllä sinäkin selviät! Puhuminen on tärkeää, jos pelottaa niin puhu neuvolassa ja puhu miehelle.

 

On se kamalaa. Mutta tokihan siitä hengissä selviääkin. Vaikkei sitä ehkä uskokaan niillä hetkillä kun se pää porautuu pihalle päin sieltä haarovälistä...

Mitäs jos pää ei mahdu tulemaan??

Mulla kävi näin, mentiin kiireelliseen sektioon ja toinen tulikin sitten ahtaan lantion vuoksi suunnitellulla sektiolla.

Mutta en halua säikäyttää, mulla jäi tosi positiivinen mieli molemmista leikkauksista.

Onko haava suuri??

Oisko noin 15-20 cm alavatsalla. Vaalea on ja tosiaan niin alhaalla et housut peittää. Toisesta sektiosta nyt 8 kk.

 

Synnytys oli aivan kamalaa !!!

 

Kannattaa ajatella, että kipu vain hetkellistä ja loppuu heti kun lapsi on syntynyt

Juu, just näin.

Kyllä siitä selviää. Se on vähän kuin maratonin juokseminen tai jotain. Sattuu helkkaristi mutta tietää että maali tulee hetki hetkeltä lähemmäksi ja sitten saa levätä.

Ja kannattaa muistaa että jos synnytyskipu lakkaa tai vaimenee ilman selitystä niin sepä se vasta onkin huono juttu. Voimistuva, intensiivinen kipu on (normaalisti) merkki siitä että kaikki on kuten pitää, synnytys etenee. Ja lapsi on myös melkoisessa puristuksessa, ja yhdessä siitä selviätte

 

KIITOS!!

ole hyvä.

omista synnytyksistä sen verran, että eka synnytys oli kaksossynnytys.kyllähän se kipeää tekee, sitä on turha kieltää. mutta siitä selviää, etenkin kun puudutteet ja kivunlievitys ovat käden ulottuvilla. lisäksi normaalissa synnytyksessä kivut kovenevat pikku hiljaa, niihin kerkeää tottumaan. ei se mitään teurastusta ole..

ponnistusvaiheesta. toiset eivät tunne sen aikana kipua ollenkaan. myös väliliha venyy tunnottomaksi, ja joskus sitä vielä puudutetaan. eli repeämistä ei tunne, sitä on turha pelätä.
itselläni ponnistus oli kivulias, mutta galluppien mukaan olen vähemmistössä.

toinen synnytys kesti 7 tuntia, ponnistin kahdella ponnistuksella tytön ulos. ei repeämiä, ei traumoja.

tsemppiä vaan, yritä olla pelkäämättä. äläkä ihmeessä lue noita kauhutarinoita, niitä kirjottelee vaan ihmiset keillä on niin paha olla, että haluavat muidenkin kärsivän ainakin henkisesti.

 

On myös helppoja synnytyksiä!!! Itse olen 2 kertaa kokenut helpon synnytyksen,ei toki kivutonta,mutta kyllä on joskus ollut joku paha oksennustauti pahempi kuin synnytys.
Olin suorastaan innoissani kun synnytys alkoi...vihdoinkin saan tavata ihmisen jota olin niin kovasti odottanut,olo oli kuin pikkutytöllä jouluaattona. Yritä olla stressaamatta.

 

Ei ole kamalaa. Ota epiduraali niin ei tunnu missään. Mutta järkyttävistä alapääkivuista jälkeenpäin tahdon varoittaa. :x

Mutta varaudu siihen, että se epiduraalin laitto sattuu ja on puistattavan vastenmielistä.

 

Hemmetin hoopot kun jokainen synnytys aivan oma kokemus, se on niin monesta kiinni! Ei kannata panikoida etukäteen , meinaan että harvemmin sitä kukaan on selviämättä jääny. Oma kokemus on että olihan se melkoinen ponnistus, vaan neljä kertaa läpikäyneenä se on hieno kokemus.

 

Alatiesynnytyksessä on riskinsä. Niistä ei kait saa puhua... Yhtä helvettiä se on. Ja pahemmaksi muuttuu jos jää pysyviä vammoja. Mulla pieni mutta kiusallinen vaiva, peräsuolen laskeuma eli kaivan käsineen kakan ulos. Et silleen.

 

Ei mun mielestä epiduraalin laittaminen sattunut ihmeemmin.
Ponnistus oli mun mielestä inhottavin vaihe,mutta se harvoin on kovin pitkä.Kummallakin kerralla se tuntui loputtoman pitkältä,mutta alle ½h oli kumpikin.
En tiedä onko harvinaista,mutta mulla ei ollut alapää mitenkään kauheen kipeä edes heti synnytyksen jälkeen,heti pysty kävelemään ja istumaan.

 

Mulla epiduraali auttoi tasan tarkkaan siten, että molemmat jalat puutui, ja kivut oli ihan helvetilliset, kun pistivät oksitosiinia menemään myös. Eikä ne kivut unohtuneet tai loppuneet heti kun vauva tuli maailmaan, vaan oli vielä helvetilliset jälkisupistukset. Never again.

 

Oli kamalaa, molemilla kerroilla kuolin.. no ei vaiskaa
Sattuu, mutta kyllä siitä selviää. Oikeestaan elämäni upein kokemus, kipuineen kaikkineen, ei oo mitään mitä vois verrata synnytykseen ja siihen tunnemyrskyyn, jännitykseen, kipuun, helpotukseen jnee..