Mä luin tässä äsken sen tanssija- Helenan haastattelun. Se sano, ettei ole koskaan joutunu ajattelemaan, että mitä nyt tekis. Aina on jotain mielessä, siis kotona ollessakin. Tajusin, etten mäkään muista, millon ois ollut hetki, että oisin aatellu..."Mitäs nyt tekis". Ongelma on lähinnä aina vaan se, että vuorokausi on lyhyt ja nukkuakkin ihmisen pitää...Nytkin tunnen tästä syyllisyyttä, kun eksyin palstalle, mutta enhän mä tässäkään voi kauaa koskaan aloillani pysyä....Miten muilla?
Onko sulla koskaan "joutavaa" oloa??
- Viestiketjun aloittaja Niksu
- Ensimmäinen viesti
JONSERED Karhunkantaja
Olen ottanut sen kannan, että elämä on lyhyt ja jos tulee hetki, ettei ole pakko tehdä mitään, siitä saa nauttia 
Eli ihania, turhia "joutilaisuuden" hetkiä on ihan joka päivä. Turha hötkyillä alvariinsa.
Eli ihania, turhia "joutilaisuuden" hetkiä on ihan joka päivä. Turha hötkyillä alvariinsa.
maisa ja kaarina
voi hyvänen aika, voisin kirjottaa kirjan aiheesta! :wave:
oon opetellu tässä viimesen vuoden aikan joutilaisuutta. oon hoitsu ja tääl pohjoses on saanu välillä töitä kaivaa väkisin itelleen..sitten se jäi päälle! mieletön ressi, että äkkii töitä ja heti perään ku ed. työ loppuu. (kerran sitten jäin viikon hermolomallekin heti työsuhteen alussa, onneks työnantaja ymmärsi kun selitin tämän asian hänelle..)
sitten töitten ohessa pidin esittelyitä tämmösessä suoramarkkinointi toiminnassa. ja vielä piti reissatakin jonkin verran kotopuolessa, pitää yhtä ystäviin..tätä normaalii elämää siis!!!
nyt oon ollu vuoden (ja jatkuu myös) samalla työnantajalla, vaihtanut esittelyiden pidon pelkäksi tilausten keruuksi silloin tällöin ja nauttinut vapaa-ajasta ilman ressiä!
tämmönen tarina mulla... nyt hyvillä mielin ja elämä tasapainossa ja ihanaa!!! =)
oon opetellu tässä viimesen vuoden aikan joutilaisuutta. oon hoitsu ja tääl pohjoses on saanu välillä töitä kaivaa väkisin itelleen..sitten se jäi päälle! mieletön ressi, että äkkii töitä ja heti perään ku ed. työ loppuu. (kerran sitten jäin viikon hermolomallekin heti työsuhteen alussa, onneks työnantaja ymmärsi kun selitin tämän asian hänelle..)
sitten töitten ohessa pidin esittelyitä tämmösessä suoramarkkinointi toiminnassa. ja vielä piti reissatakin jonkin verran kotopuolessa, pitää yhtä ystäviin..tätä normaalii elämää siis!!!
nyt oon ollu vuoden (ja jatkuu myös) samalla työnantajalla, vaihtanut esittelyiden pidon pelkäksi tilausten keruuksi silloin tällöin ja nauttinut vapaa-ajasta ilman ressiä!
tämmönen tarina mulla...
nyt hyvillä mielin ja elämä tasapainossa ja ihanaa!!! =)Tuntuu, että on joutilasta oloa..
Melkein aina on sellainen tunne, että pitäis tehdä ruokaa ja imuroida, pitäis siivota marsut, pitäis sitä tehdä ja tuota tehdä, mutta ei ole haluja tai jaksamista.
Pojan kyllä hoidan ja pyykitkin menee sivussa mutta miten muuten jaksan siivota? Vaikka se ei ole suuri homma imuroida ja siivota marsujen häkki, mutta silti... Ja miksi just mun pitää se siivoaminen tehdä? Eihän sitä ole pakko tehdä yksin kun voi mihenkin kanssa..
Melkein aina on sellainen tunne, että pitäis tehdä ruokaa ja imuroida, pitäis siivota marsut, pitäis sitä tehdä ja tuota tehdä, mutta ei ole haluja tai jaksamista.
Pojan kyllä hoidan ja pyykitkin menee sivussa mutta miten muuten jaksan siivota? Vaikka se ei ole suuri homma imuroida ja siivota marsujen häkki, mutta silti... Ja miksi just mun pitää se siivoaminen tehdä? Eihän sitä ole pakko tehdä yksin kun voi mihenkin kanssa..
Ja mähän otan sen joutilaan olon ittelleni jos siltä tuntuu. Kaatukoon sit vaikka pyykit niskaan tai tiskit pöydäl. Ei ne sieltä mihinkään karkaa. Korkeintaan mies korjaa pois.