Onko sinustakin tullut "pupupöksy" äidiksi tulon myötä...?

Minusta on :ashamed:

Ennen en pelännyt minkäänlaisia ötököitä ja nyt olen huiskimassa niitä koko ajan kauhun vallassa.

Huvipuistolaitteista rajuimpiin en enää uskalla mennä.

Autossa puristan penkkejä rystyset valkoisina jos mies hiukan ajaa ylinopeutta. Itse ajaessani vauva kyydissä pelkään jatkuvasti ajavani kolarin.

Nyt ukkostaessa ja salamoidessa loikin paniikissa ympäri kämppää kuin mikäkin mielenvikainen.

Tuossa esimerkkejä :ashamed: Ennen en ole tälläinen ollut, joten oliskohan tämä sitten jotakin äidin vaistoa ja huolehtivaisuutta...? :eek:
 
Jepjep, tunnustan! :D Olen monta vuotta lentänyt 3-4 kertaa vuodessa lentokoneella koskaan pelkäämättä ja nyt kun kohta lähdetään vaavin kanssa ekaa kertaa lentoon niin varmaan puristan penkkiä koko matkan ja auta armias jos on ilmakuoppia...
 
Kyllä, nimenomaan. Nuorempana olin rohkeampi, nykyään olen tosi arka ja pelkään matkustaa autossakin, ulkomaille en uskalla lähteä ollenkaan. Ihmisten pahuutta ja maailman menon julmuutta olen alannut etenkin pelkäämään. Toki sitä miettii millaiseen maailmaan on lapsen tehnyt..
 
KYLLÄ!

Etenkin tän synnytyksen jälkeen ajattelen helposti mitä pahaa voi sattua! Itsellä oli hengenlähtö lähellä synnytyksessä ja tietty se vaikuttaa,mut tahtoisin jo elää normaalisti ajattelematta aina pahinta. Kai se tästä pikkuhiljaa helpottaa.
 
Juu sitä vain kauhulla muistelee, millainen oli ennen lapsia. Välillä todella rasittavaa, ja verenpainetta nostattavaa "tiedostaa kaikki riskit". Esikoisen syntymän jälkeen olin pahimmillani. Mutta ihan nynny vieläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adea:
Juu sitä vain kauhulla muistelee, millainen oli ennen lapsia. Välillä todella rasittavaa, ja verenpainetta nostattavaa "tiedostaa kaikki riskit". Esikoisen syntymän jälkeen olin pahimmillani. Mutta ihan nynny vieläkin.
Ennen mutkin olis saanut tekemään lähes mitä tahansa tyhmää, mutta nyt jos yrittää edes vuoristorataan saada, niin kyllä jalat tutisee ja tottahan toki se juuri silloin tulisi sieltä alas kun minä olen kyydissä :D

Ennen tyyliin silittelin söpöjä hämähäkkejä, nyt kauhun vallassa melkein kiljun ja pompin ympäri kämppää lapsi sylissä käskien miehen tappaa! (tosi naisellista) :LOL:

 
dva
:LOL: ..ihan samanlaista olen itsessäni huomannut! kovin bakteerikammoiseksikin olen tullut, kodin ulkopuolella siis, ja koirat ja ötökät ja liikenne ja kaikki hirvittää ihan erilailla juu kuin ennen ..ja viime viikonloppuna, kun oltiin miehen kanssa huvipuistossa hurvittelemassa, niin moneen laitteeseen sain itseni pakotettua vain sen voimalla, et pakkohan mun on luottaa laitteiden kasassa pysymiseen sittenkin, kun joskus vielä joudun lapseni niihin päästämään, kun kuitenkin haluavat!..nyt jo hirvittää :/
 
Mulle on tullut kahden synnytyksen myötä hirveä korkeanpaikan kammo, ja rajuimpiin huvipuistolaitteisiin mua ei enää sais, vaikka ennen piti kokeilla kaikki.
Että kyllä meitä nynnyjä löytyy, risteilyllekkin haluttais, mutta luulen että se laiva uppoaa tietysti jos minä sinne menen :ashamed:
 
Ihmisten pahuutta ja maailman menon julmuutta olen alannut etenkin pelkäämään. Toki sitä miettii millaiseen maailmaan on lapsen tehnyt..Ammulin kanssa samanlaisia ajatuksia minulla, yritin tuossa yllä lainata hänen tekstiään.
 
Minä "näen silmissäni" kauhukuvia siitä mitä kaikkea vauvalle voi sattua. Näen jo mielessäni vaunujen karkaavan käsistäni auton alle ja vauvan putoavan hoitopöydältä yms. Joskus ihan mietin että olenko jo ihan päästäni pehmeä, mutta kaipa tämä sitten joskus helpottaa kun vauva kasvaa...? Kaipa tämäkin on luonnon viisaita keinoja auttaa äitejä suojelemaan vauvojaan pahalta maailmalta
 

Yhteistyössä