Toggle sidebar

Onko sinulla vapaaehtoisesti lapsetonta ystävää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Yksi hyvistä ystävistäni on tällainen vapaaehtoisesti lapseton, vaikka on elänyt parisuhteessa miehensä kanssa jo vuosia. Hän on hyvinkin selvästi antanut puheissaan ymmärtää, että eivät ole kiinnostuneista lapsista. Olen huomannut, että kun omia lapsia on ilmaantunut niin suhtautumiseni tähän ystävään on alkanut vähän rakoilla. Miten voimme edes olla ystäviä, kun maailmankuvamme on niin erilaiset? Jotenkin minusta tuntuu, että tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän hän samalla halventaa minun valintojani. En oikein tiedä, mistä asioista hänen kanssaan enää keskustelisinkaan, sillä oman elämäni täyttää lapset hänen elämänsä täyttää harrastukset ja matkustelu. Meillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä.

Onko teillä muilla äideillä samanlaisia ongelmia lapsettomien ystävien kanssa? Miten ystävyys voi säilyä näinkin erilaisissa elämäntilanteissa?
 
Ei ole ongelmia. Ihmisiä on erilaisia. Joskus sanaillaan puolin ja toisin vitsaillen, mutta siihen se jää. Jos on kumpikin oikeasti tyytyväinen omaan valintaansa, ei omaa tai toisen mieltä oikeasti pahoita.
 
Mun paras ystäväni on vapaaehtoisesti lapseton.

Tulee silti hyvin juttuun lasten kanssa ja ymmärtää kovasti erilaisia tilanteita mitä lasten kanssa eteen tulee.
Meillä on yhteinen pitkä historia ennen lapsiani joten meillä kyllä riittää puhuttavaa monista asioita- myös lapsistani kuin myös hänen haratuksistaan jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yksi hyvistä ystävistäni on tällainen vapaaehtoisesti lapseton, vaikka on elänyt parisuhteessa miehensä kanssa jo vuosia. Hän on hyvinkin selvästi antanut puheissaan ymmärtää, että eivät ole kiinnostuneista lapsista. Olen huomannut, että kun omia lapsia on ilmaantunut niin suhtautumiseni tähän ystävään on alkanut vähän rakoilla. Miten voimme edes olla ystäviä, kun maailmankuvamme on niin erilaiset? Jotenkin minusta tuntuu, että tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän hän samalla halventaa minun valintojani. En oikein tiedä, mistä asioista hänen kanssaan enää keskustelisinkaan, sillä oman elämäni täyttää lapset hänen elämänsä täyttää harrastukset ja matkustelu. Meillä ei tunnu olevan enää mitään yhteistä.

Onko teillä muilla äideillä samanlaisia ongelmia lapsettomien ystävien kanssa? Miten ystävyys voi säilyä näinkin erilaisissa elämäntilanteissa?
Click to expand...

Ehkä hän sanoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton, ku ei jaksa vastailla vauvauteluihin. Taustalla voi olla kipeä lapsettomuus.

Minulla on parikin ystävää, jotka melkein 40v ja ovat sanoneet, että lapsia ei ehkä tule. Pitävät kyllä lapsista. Kummallakaan ei siis ole miestä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ihmisillä voi olla muutakin yhteistä kuin lapset. On minulla ystäviä, joiden kanssa en ole ihan kaikista asioista 100% samaa mieltä, mutta sehän vain on rikkautta!
 
Eräs ystävä on vapaaehtoisesti lapseton, mutta hän kyllä suhtautuu meihin lapsellisiin ihan normaalisti. Hänellä on oman näköinen elämä ja meillä oman näköinen. ei kaikki plapsellisetkaan ystäväni ole samasta muotista tehtyjä.
 
Pari löytyy.
Eihän kaikki voi olla samanlaisessa elämäntilanteessa kun mie.
Toinen seurustellut saman miehen kanssa monta vuotta, toisen en tiedä seurustelleen ainakaan sinä aikana koskaan kun ollaan tunnettu (vajaa 10v. )
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jotenkin minusta tuntuu, että tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän hän samalla halventaa minun valintojani.
Click to expand...

Jännä ajattelutapa sulla. Oletko ajatellut, että hänen mielestään taas sinä tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän kuin hän niin sinä hänen mielestään halvennat hänen valintojaan?
 
Kyllähän ihmiset voivat olla ystäviä erilaisista arvomaailmoista huolimati, eikä se tarkoita sitä, että halveeraisi toisen tapaa elää! Vai halveksitko sinä ystäväsi valintaa? Minulla on tällä hetkellä kaksi omasta tahdostaan lapsetonta ystävää, eikä tuo asia vaikuta millään muotoa meidän ystävyyteen. Ei kaikkien tarvitsekaan haluta lapsia. Kyllä tämä väenpaljous lisääntyy ilman heitäkin.
 
Mä olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta pidän kyllä lapsista ja olen ammatiltani lastenhoitaja. Ei mulla ole lapsellisten kavereiden kanssa mitään ongelmia. Mutta olisko ero sitten siinä, että mä tosiaan pidän lapsista, vaikken omia haluakaan.
 
Mulla on useampikin vapaaehtoisesti lapseton ystävä. Ei ole ollut vastaavaa ongelmaa vaan mun mielestä on ollut pelkästään piristävää tavata välillä sellaisiakin ystäviä, joiden elämässä on muutakin kuin lapset. Ja nämä ystäväni ovat olleet yleensä sellaisa, jotka pääsevät lyhyelläkin varoitusajalla kyläilemään tai lähtemään jonnekin. Perheellisten kanssa on aina joutunut sopimaan tapaamisista hyvissä ajoin ja se on melkein Murphyn laki, että joko mulla tai ystävälläni on ollut sitten just silloin joko lapsi tai lapsenvahti sairaana.
 
ei ole ongelma. meillä ei ole tapana hehkuttaa omia elämiämme toistemme kustannuksella. lapseton ystäväni kyllä kuuntelee asioitani lapsistani ja minä hänen juttujaan villistä sinkkuelämästä. muutoin juttelemmme ihan tavallisista asioista, ajankohtaisista jutuista jne, ei siihen kuulu se onko lapsia vaiko ei, onko aviossa vai ei.

välillä ystäväni puhuu kuinka kade on minun avioliitolle ja välillä minä kadeilen hänen vapaalle elämälleen. silti molemmat tiedämme ettemme vaihtaisi elämäämme mihinkään muuhun, olemme tyytyväisiä.
 
On, eikä meidän ystävyydessä se ole kyllä mikään ongelma. En luopuisi ystävästäni
mistään hinnasta.

Minulle on aivan sama, onko toisella lapsia vai ei. Tärkeintä on sisin.
 
On useampikin. Oma siskoni on lapseton ihan omasta halustaan tai oikeastaan ei hänellä ole miestäkään, kun ei hän sellaistakaan halua, lastakaan ei ole ikinä halunnut. Siskolle koirat on se elämän tärkein juttu.
Yksi serkkuni on myös omasta tahdostaan lapseton, hän ei edes voi sietää lapsia.

Sitten vielä yksi kaverini on omasta halustaan lapseton, hän kyllä tykkää lapsista, mutta ei vaan halua omia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jotenkin minusta tuntuu, että tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän hän samalla halventaa minun valintojani.
Click to expand...

Jännä ajattelutapa sulla. Oletko ajatellut, että hänen mielestään taas sinä tieten tahtoen valitsemalla erilaisen elämän kuin hän niin sinä hänen mielestään halvennat hänen valintojaan?
Click to expand...

mua kans ihmetytti tää. kaverin pitäis siis valita elämänsä niinkuin apn.. jotenkin kieroontunut näkemys.
 
Me olemme kärsineet lapsettomuudesta. Ja hyvä ystäväni on miehensä kanssa tarkoituksella lapseton. Meillä ystävyys jatkuu silti kuten ennenkin:) Tämä ei siis vaikuta ystävyyteemme millään negatiivisella tavalla. Kumpikin ymmärrämme toisiamme 100% :)
 
:o Onpa outo ajatusmaailma sinulla, ap. Minulla on kaksikin vapaaehtoisesti lapsetonta ystävää, enkä koe millään tavalla heidän valintansa halveeraavan minua. Miten voisikaan? Enhän minäkään halveksu heidän valintaansa!

Etenkin toinen näistä lapsettomista ystävistä on mulle kultaakin kalliimpi, tuulahdus elämästä, johon minulla ei ole paluuta! :D Hänen kanssaan käydään kahvittelemassa ja syömässä ilman lapsia, eikä hänen kanssaan koskaan tarvitse alkaa puhumaan lapsiperhejuttuja. Ihan vain aikuisten juttuja. Tyttöjen juttuja.

Luojan kiitos mulla on muutakin elämää ja muitakin puheenaiheita kuin omat lapset! ;)

Sanoisin, että hankalammaksi on muuttunut ystävyys sellaisen ystävän kans, joka ei ole tahtomattaan lapseton. Hän kun vaan ei voi saada lapsia, vaikka kuinka haluaisi. Ja se on ikävä kyllä vaikuttanut ystävyyteemme; hän ei edes oikein halua nähdä ystäviensä lapsia.
 
No kyllä mun mielestäni tämä ystävä tulee jäämään paljosta elämässä paitsi, jos ei lapsia hanki. Lapset kasvattavat aikuisia. Eli jossain määrin katson vähän hymähdellen hänen tietoista valintaansa olla kasvamatta tällä elämän osa-alueella. Ja toisaalta minulla on tosiaan sellainen tunne, että hän ainakin nyt vähättelee ellei halveksu äitiyden iloja ja onnea, koska ei pidä niitä niin tärkeinä että haluaisi itse ne kokea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No kyllä mun mielestäni tämä ystävä tulee jäämään paljosta elämässä paitsi, jos ei lapsia hanki. Lapset kasvattavat aikuisia. Eli jossain määrin katson vähän hymähdellen hänen tietoista valintaansa olla kasvamatta tällä elämän osa-alueella. Ja toisaalta minulla on tosiaan sellainen tunne, että hän ainakin nyt vähättelee ellei halveksu äitiyden iloja ja onnea, koska ei pidä niitä niin tärkeinä että haluaisi itse ne kokea.
Click to expand...

No kuulostaa siltä, että molemmat halveksutte tahollanne. Sovitte siis ystäviksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No kyllä mun mielestäni tämä ystävä tulee jäämään paljosta elämässä paitsi, jos ei lapsia hanki. Lapset kasvattavat aikuisia. Eli jossain määrin katson vähän hymähdellen hänen tietoista valintaansa olla kasvamatta tällä elämän osa-alueella. Ja toisaalta minulla on tosiaan sellainen tunne, että hän ainakin nyt vähättelee ellei halveksu äitiyden iloja ja onnea, koska ei pidä niitä niin tärkeinä että haluaisi itse ne kokea.
Click to expand...

Niin, SUN mielestä. Ystäväsi on eri mieltä ja haluaa elää elämäänsä ilman lapsia. Se hänelle suotakoon.
 
Sinulla on, ap, kieltämättä mielestäni hieman erikoinen ajatusmaailma. Mutta omasta tahdostaan lapseton ystäväni on kertonut kommenteista, joita on kohdalleen osunut, joten tiedän, että on muitakin, jotka ajattelevat samantyyppisesti kuin sinä. Esim. kun ystäväni meni naimisiin hänen miespuoleinen kollegansa oli sanonut, että nyt sitten jälkikasvua hankkimaan. Ystävä siihen, jotta he eivät aio hankkia lapsia lainkaan. Työtoveri oli ollut hyvin hämmästynyt ja sanonut, että mutta sitä vartenhan naimisiin mennään! Tämä oli vain yksi kommentti, mitä hän on saanut osakseen, eikä näin ollen enää liiemmin mainosta valintaansa, kun ei jaksa kuunnella moisia kommentointeja, eikä perustella omaa kantaansa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No kyllä mun mielestäni tämä ystävä tulee jäämään paljosta elämässä paitsi, jos ei lapsia hanki. Lapset kasvattavat aikuisia. Eli jossain määrin katson vähän hymähdellen hänen tietoista valintaansa olla kasvamatta tällä elämän osa-alueella. Ja toisaalta minulla on tosiaan sellainen tunne, että hän ainakin nyt vähättelee ellei halveksu äitiyden iloja ja onnea, koska ei pidä niitä niin tärkeinä että haluaisi itse ne kokea.
Click to expand...

Sori mut kuulostaa siltä, että ongelma on vain ja ainoastaan ap sun pään sisällä. Vaikka olen itsekin äiti, mun niskavillat nousee aina tällaisista kommenteista, että vain lapsen saanut voi elää täyttä elämää, kaikki muut on jotenkin vajaata ja vähäpätöisempää.
 
Me olemme pakosta lapsettomia ja ajatus myös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on alkanut nyt tuntua kivalta. Emme halua adoptoida, joten saatamme jäädä lapsettomiksi. Olen vasta nyt alkanut arvostaa tätä vapautta ym. etuja mitä lapsettomuudessa on. Saan aina nukkua niin pitkään kuin haluan. Raha ei ole iso ongelma meillä ja elämisen muodot eivät ole lapsista riippuvia.
Alan myös oivaltaa, että niin suurena suruna pitämäni lapsettomuus ei välttämättä ole niin suuri kirous elämääni. Minulla on vain helpompi osa. Ainakin tässä elämänvaiheessa.
:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Me olemme pakosta lapsettomia ja ajatus myös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on alkanut nyt tuntua kivalta. Emme halua adoptoida, joten saatamme jäädä lapsettomiksi. Olen vasta nyt alkanut arvostaa tätä vapautta ym. etuja mitä lapsettomuudessa on. Saan aina nukkua niin pitkään kuin haluan. Raha ei ole iso ongelma meillä ja elämisen muodot eivät ole lapsista riippuvia.
Alan myös oivaltaa, että niin suurena suruna pitämäni lapsettomuus ei välttämättä ole niin suuri kirous elämääni. Minulla on vain helpompi osa. Ainakin tässä elämänvaiheessa.
:)
Click to expand...

Kuulstaa fiksulle, sun ajatusmaailma. Hyvä asenne! =)

Ap taas... no, jokseenkin rajoittunut maailmankatsomus hänellä. Mutta tiedän, että tosiaan on muitakin sinunkaltaisiasi ahdasmielisiä ihmisiä, joille oma tapa on ainoa oikea tapa elää...
 
Mun paras ystäväni on ollut saman miehen kanssa jo reilun kymmenen vuotta, naimisissakin jo tovin. On puhunut, etteivät he lapsia halua. Ystäviä ollaan oltu ala-asteajoista lähtien eli melko kauan. Ystävyyttä ei kuitenkaan ole mitenkään muuttanut se, että mulla on nyt kaksi lasta. Molemmat arvostamme toistemme valintoja ja toisten tapaa elää elämäänsä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa