Onko sinulla pelkoja? Mitä? Mikä niiden taustalla?

Tarkoitan kovia pelkoja jotka vaikuttavat elämään. En siis mitään että "hyi, inhoan hämppiksiä". Olisi kiva myös kuulla että kuinka pelot vaikuttavat elämääsi ja tiedätkö mikä on pelon taustalla?
Toivottavasti tulisi paljon vastauksia

Omani:

- hämähäkit
- synnytys, leikkaukset, nukutus (kuoleman-, kontrollinpuutteen- ja vammautumisenpelko)
- kaikki terveyteen liittyvät asiat (jos joku kuvailee esim. lihasrevähdystä)

Nuo vaikuttavat siten että en matkusta maihin joissa on suuria hämähäkkejä, ulkona en pysty aina esim. kitkemään rikkaruohoja tai tekemään puuhommia ja jos sisällä on pelottava hämähäkki en pysty tappamaan sitä vaan olen lähes paniikissa kunnes joku on tappanut sen.
Synnytyspelon takia sain sektion joka oli kahdesta vähemmän pelottava, sektiota pelkäsin ihan kamalasti koska olin varma että kuolen.
Terveyteen liittyvien asioiden kuuleminen tai ajatteleminen alkaa välittömästi oksettamaan ja pyörryttämään.

Näiden taustalla on ainakin 9 vuoden koulukiusaaminen, vanhempien ero, useat muutot ja se että kouluaikana vanhempani olivat hyvin vähän kotona ja vietin kaikki illat yksin.

 

Ei ole muuta kuin paniikkihäiriö ja ehkä vähän sairaalloinen epäluottamus ihmisiin. Ja syynä koulukiusaaminen.

Onneksi ei ole paljoa muita pelkoja.

 

Sosiaalisten tilanteiden kammo joka kyllä nyt helpottanut viimeisen vuoden aikana kamalasti kun olen laihtunut reilusti. Sitten on sairauksien pelko.... Se oli yhdessä vaiheessa ihan sairasta kun jokainen kolotus, päänsärky tai näppy oli minulle yhtäkuin kuolemantuomio. Mutta tätäkin olen oppinut hillitsemään.

 

Tulta pelkään, samoin korkeita paikkoja (joissa minulla ei ole turvallinen olo). Akrofobia on varmaan evoluution jättämä reliikki, tulta pelkään varmaan siksi, että olen leikki-ikäisenä joululla katsellut viereisen okt:n tulipaloa, jossa menehtyi kaksi henkilöä. Mutta kyllä mie esim. takkaan uskallan tulet laittaa jne.

 

sairauksien pelko, menettämisen pelko, kuoleman pelko...

taustalla varmasti vaikeat kotiolot lapsuudessa.

 

Mulla on tosi kova VESI pelko, uimaan en suostu menemään muuta kuin niin, että joku luotettava henkilö on mukana ja, että jalat yltää pohjaan.
Suihkussakin joudun käydä niin, että on silmät auki koko ajan.
Tää kaikki pohjautuu siihen, että olen elämässäni kaksi kertaa ollut todella lähellä hukkua !

 

Kamala hämähäkki-, mato-, kuoriais- ja tuhatjalkaiskammo.

 

Pelko tukehtumiesta. Vallankin pelkään lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena voi olla hengitysteiden turpoamista.

Syy seuraava. Mulle iski yllättäen vaikea raskausmyrkytys rv28. Sain kortisonipiikit jotta vauva keuhkot ehtisi edes hieman kehittyä. Veranpaineet oli tähtitieteelliset,turposin kuin pallokala ja päätä särki kuin joku olisi sitä halolla mätkinyt. Makasin 3 päivää tipassa, erilaisia verenpainelääkkeitä ja kipulääkettä. Vauvalle haluttiin antaa jokainen hetki aikaa kun vaan minun tila oli jotenkin hallinnassa. Jouduin kiireelliseen sektioon kun synnytys käynnistyi. Sektion jälkeen jouduin tehotarkkailuun korkean verenpaineen vuoksi. Oli puolipöpperössä kun tajusin tukehtuvani. En kyennyt enää kunnolla hengittämään. Hoitaja rauhoitteli, sulla on vaan limaa kurkussa, normaalia leikkauksen jälkeen. Mä yritin vaan pihistä: EN voi hengittää. Hoitja katsoi kurkkuun ja painoi hälytyksen. Lääkärit tuli paikalle, hädin tuskin enää henki kulki. Lähdettii teholle jossa alettiin samantien valmistella trageostomiaa. Lääkäri vaan sanoi, koiten kerran intuboida, jos ei mene enää läpi niin suoritetaan trageostomia. Onneksi intubaatio onnistui vaikka hengitystiet oli jo pahasti turvonneet. Tuon jälkeen luoja kiitos mut nukutettiin...

3 päivää teholla, turvotus laski. Pääsin osastolle. Kun alkoi taas hengitys vaikeudet.En saannut kunnolla happea, sydän hakkasi levossa 140...Kurkkulääkäri kävi paikalla, ei turvotusta. Psyykkistä? No psykiatri tuli loukseni. Juttelimme tapahtuneesta. Sai rauhoittavia. Ei auttanut. Heigitysvaikeuksia edelleen ja sydämmen "spurtteja". Yöllä oloni meni kaameaksi, soitin hoitjan. Hän kutsui päivytävän lääkäri. Lääkäri kuunteli keuhkot ja lähti pois huoneesta. Hetken päästä mua kiidätettiin ct- kuvaan. Keuhoembolia. Useita tulppia keuhkoissa...

No loopu hyvin, kaikki hyvin. Minä hengissä, samoin rakas tyttäremme. Mutta syy tuolle turvotukselle kurkussa jäi epäselväksi. Epäily lääeaineallergiasta, mutta allergiatestit ei mitään näyttänyt. Joitain lääkeitä kuitenkin kiellettiin, varmuuden vuoksi. Silti. Kun otan minulle tuntemattoman, uuden lääkeen pelkään että kurkku turpoaa. Sama tunne tulee myö flunssasssa. Jos mun on vaikea hengittää - menen puoli paniikkiin.

 

Korkean paikan kammo.
Ala-asteella putosin sellasesta kiipeilytelineeltä ihan ylhäältä alas, silmissä musteni vähäksi
aikaa kokonaan ja oli ihan parin sentin päästä ettei terävä puunoksa osunu silmään.
Siitä jäi tuo pelko miulle.

 

...tulipa kirjoitushäröjä. sori

 

Pelkään tulipaloja, jopa paloauton ääni saa aikaan epävarman tunteen. Johtuu varmaan siitä, että lapsena naapuri uhkasi polttaa talomme. Ja lisäksi ystäväni kuoli tulipalossa.

 

onko kellään koskaan pelkoa esim. luonnonvoimia kohtaan? voiko sataa niin paljon,että kaikki hukkuu...voiko aurinko paistaa niin kuumasti,että kaikki syttyy tuleen...Itselläni aika ajoin tällaiset ajatukset nostaa päätään,kuitenkin pystyn asian kanssa elämään eikä aiheuta paniikkia Pelkään tavallaan myös kaiken tuhoutumista,en niinkään maailmanloppua,vaan jotenkin sellaista tuhoutumista :O en osaa selittää!

 

lintupelko -johtuen siitä, että isäni metsästi ja sillä oli roikkumassa niitä kuolleita metsoja ja teerijä orressa ja näin, kun se nyppi niistä höyheniä. Hyi hitto että linnut ovat inhottavia, ne sais kaikki hävitä maapallolta. Jotkut pulut ja lokit tekee toreilla yms paikoissa kävelystä helvettiä.

parvekkeet -tippumisenpelko, korkeanpaikankammo, en ikinä muuttaisi kerrostaloon ja jos joudun kylään kerrostaloon niin parvekkeelle en kyllä mene!

 

Pelkään jyrkkiä paikkoja, ampiaisia, pimeää ja kipua. Myös ilmeisesti verta, koska pyörryn jos näen sitä. En tosin tiedosta sitä "pelkona".

En tiedä mikä on taustalla, ampiainenkaan ei ole koskaan edes pistänyt...

 

Korkeita paikkoja. Hämähäkkejä, pelko tai vielä enemmän inho niitä kohtaan.

 

Ukkosta pelkään ja sammakoita. Ukkosta rupesin pelkäämään pari vuotta sitten kun meillä oli ukonilma tässä ihan päällä ja lieskat löi pistorasiasta, kun salamoi. Sen jälkeen kun tulee ukkonen lähden pois kotoo. Ja silloin kun ne lieskat iski sieltä pistorasiasta olin yksin kotona.

Sammakko pelko on tullut lapsuudesta, mökillä kun oltiin ja kun meni vessaan niin siinä polulla oli aina sammakoita, ja kun ne hyppi siinä, ja jos yöllä meni kun oli pimeää, niin se oli jotain kamalaa.

Tuon sammakkopelon takia en uskalla edes mennä meidän kellariin ollenkaan (on maakellari)

 

paniikkihäiriö ja sosiaalistentilanteiden pelko

 

Korkeanpaikan kammo, joka ilmeisesti pahentunut vain vanhemmiten. Olimme Puuhamaassa jokin aika takaperin ja kiipesin sellaiseen korkeaan liukumäkeen. Puolivälissä alkoi jo huimaamaan. Siitä ylöspäin olikin jo ythä tuskaa. Tuntui, että lamaannun täysin ja liikkuminen oli aika mahdotonta. Roikuin kaiteessa kiinni ja esikoinen (3v) kiskoi väkisin ylös päin. Muutaman kerran pakottauduin kiipeämään ylös ja pahin paniikko meni sillä ohi. Kaittesta en silti uskaltanut laskea sekunniksikaan irti. yhellä tasanteella, jossa oli pakko siirtää kättä kaiteelta toiselle, oli pakko hengittää syvään pari kertaa enne "vaihtoa" . Inhoan ja välttelen parvekkeita ym. vastaavia paikkoja.

Ötökkäkammoinen olen ollut aina. Juoksen kiljuen karkuun jos joku hyöntenen tulee metriä lähemmäs. Jos joku sattuu iholle asti eksymään saan kohtauksen. Nyt olen yrittänyt jutella niille ötököille ja esim puutarhatöissä höpöttelen "sori sori sori herra hämähäkki. Ei ollut tarkoitus häiritä. Kipitäppä pois alta" Jostain syystä tämä auttaa vähän

 

Ötökkäkammoinen olen ollut aina. Juoksen kiljuen karkuun jos joku hyöntenen tulee metriä lähemmäs. Jos joku sattuu iholle asti eksymään saan kohtauksen. Nyt olen yrittänyt jutella niille ötököille ja esim puutarhatöissä höpöttelen "sori sori sori herra hämähäkki. Ei ollut tarkoitus häiritä. Kipitäppä pois alta" Jostain syystä tämä auttaa vähän

Ihana

 

Korkeiden paikkojen/putoamisen pelko. Siedättämällä on kyllä helpottanut tosi paljon. Ahtaan-ja suljetunpaikan kammo aika lievä(kuljen kyllä hissillä, vaikken siitä nauti). Karmeinta ois kulkea heiluvaa riippusiltaa pitkin rotkon ja joen yli. Luultavasti ei ehkä onnistuis.

Pistämisen pelko on kanssa hieman häiritsevä, mutta en nyt kovin pahasti oo verikokeista lintsaillu. Helpottaa kun höpöttää hoitajille, miten jännittää ja pelkää pistämistä.

Ei noin "vähäiset" pelot sinällään elämää häiritse suuremmin.

 

Onpas teillä pelkoja ja ihan aiheelisia... Minä pelkään ukkosta ja sain siihen rauhoittavia lääkäriltä. Se on tosi paha pelko ja oon onnellinen että saan siihen apua.
Sitten ahtaanpaikankammo, en voi ikinä mennä hissiin. En ikinä. Siksi mennään lastenrattaiden kanssa aina rullaportaita (omalla vastuulla).
Kesäisin on toi ukkosenpelko, talvisin lähes joka ilta paniikkihäiriö, ja ahtaanpaikankammo läpi vuoden. Ja ainut mihin saan apua on toi ukkonen.

 

Lisää?

 

Minulla on lupuslipsufobia. Se on pelko siitä, että sudet jahtaavat minua keittiön pöydän ympäri juuri silloin kun lattia on vahattu ja minulla on villasukat jalassa. Pelkoni juontuu traumaattisista kokemuksista varhaislapsuudessani Kanadan erämaissa.