Onko se sit kuitenkaa hyvä että elämä on tasaista ja turvallista?

[tahtoo äksönii]

Oon pohtinut tätä tosi kauan,periaatteessa kun on kaikki asiat hyvin,olen seurustellut yli 10 vuotta saman miehen kanssa,kaikki on hyvin tasaista ja rauhallista,ei edes tapella koskaan,mut onko se sit tylsää... meneekö se kaikissa suhteissa sit niin että joka päivä on samanlaista loppuelämän ajan? Moni on sanonut että olis tyytyväinen kun pääsis mun tilanteeseen,että miksi valitan. Haluaisin suuria tunteita,niin hyvässä kun pahassa. Oon jo ruvennut miettimään että jos mun elämä onkin jossai muualla kun täällä,jäänkö jostain paitsi. Mutta kun on lapsia niin ei voi noin vaan päättää kokeilla toista elämää Mulla on vissiin joku 30-kriisi menossa

 

[-Jonttu-]

Meillä myös hyvin tasaista menoa. Äksöniä elämään saadaan sillä, että lähdetään mm. pienille viikonloppureissuille kotimaahan tai Ruotsiin / Viroon. Tasainen tylsä arki voi tehdä elämästä tylsää, ja alkaa väkisinkin etsimään epäkohtia ja jotain uutta tekemistä.
Suosittelen puolison kanssa reissaamista

 

[vieras]

Mulla on elämä aina yhtä vuoristorataa. Nyt lapsi on vakavasti sairas ei todennäköisesti selviä. Puoleen vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea pahaa ja itsestä riippumatonta, etten millään jaksaisi.

Sitten kun menetät tuon oikeasti onnellisen tilanteesi, vasta ymmärrät miten hyvin sulla on ollut.

 

[ap]

reissattais varmaan jos se ois mahdollista. mutta kun mies tekee useiten pitkiä päiviä,7 päivää viikossa,en mä saa sitä lähtemään mihinkään.Siksi ei varmaa tapellakaan kun keskimäärin päivän aikana nähdään aamukahvilla ja iltasin.

 

[ap]

Olen pahoillani sinun puolestasi kenen lapsi on sairas. En kenellekkään tuollaista toivois. Mutta ehkä antaa uudenlaista perspektiiviä asiaan.

 

[jep]

Jep. Minä toivoisin tällä hetkellä tylsää ja rauhallista elämää enenmän kuin mitään muuta.. mutta niinhän se menee että aina sitä toivoo mitä ei ole.