Onko se silloin paskan kaatamista niskaan jos ei ole asiasta samaa mieltä ja jos sanoo mitä mieltä itse on...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ideaköyhä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei, vaan minusta se on naiviutta sanoa, ettei koskaan tekisi jotain. koska kukaan ei koskaan tiedä, mitä tekee tosi paikan edessä tai jossain tilanteessa 10n uvoden päästä. siksi elämä on seikkailu, eikä koskaan pitäs sanoa ei koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Nuo asiat kun voi sanoa niin monella tavalla :whistle:
Niin. Jos sä sanoisit että teidän koira syö koiranruokaa x ja mä sanoisin että ei se sovi vaan pitää syödä ruokaa y koska se on parempaa niin eihän se ole kakan kaatamista?

:D
 
mielipiteen asiallinen ilmaisu ole peen kaatamista niskaan. Mutta jos samassa yhteydessä haukkuu maan rakoon ap:n ihmisenä ja kaikkena, niin se kyllä on jo sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ideaköyhä:
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Nuo asiat kun voi sanoa niin monella tavalla :whistle:
Niin. Jos sä sanoisit että teidän koira syö koiranruokaa x ja mä sanoisin että ei se sovi vaan pitää syödä ruokaa y koska se on parempaa niin eihän se ole kakan kaatamista?

:D

Nooo ei, kai :D Jos sä sanot että vitun idiootti, ei sulla pitäs koiraa ollakkaan kun et tajua että sille tuffelle käy vaan hanhenmaksapallerot niin se oli kakan kaatamista ellei jopa asiatonta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Alkuperäinen kirjoittaja ideaköyhä:
Mutta missä vaiheessa se eri mieltä oleminen on sitä kakan kaatamìsta?

Jos se koskee:
kotiäitiyttä
Imetystä
Alkoholia
Ravintolassa käymistä
Einesruokia
Lastenvaatteita..
jne jne
No nyt mä olen paljon viisaampi! Eli jos asia koskee noita ei saa kirjoittaa mitään jos on eri mieltä.

:D
 
No ehkä silloin jos täysin tuomitsee sen toisen tavan ymmärtämättä lainkaan miksi niin tehdään. Tyyliin: minä olen imettänyt 2 vuotta, johon vastataan: minun mielestäni se on sairasta, ja vain pervot tekevät niin. Juu, voi ehkä olla mielipiteesi, mutta vastaukseksi olisi varmaan riittänyt vain: itse en sitä tekisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei, vaan minusta se on naiviutta sanoa, ettei koskaan tekisi jotain. koska kukaan ei koskaan tiedä, mitä tekee tosi paikan edessä tai jossain tilanteessa 10n uvoden päästä. siksi elämä on seikkailu, eikä koskaan pitäs sanoa ei koskaan.

Tän perusteella pitäs mm. kaikki kirkkovihkimiset lakkauttaa heti. Ja toisaalta tuohon periaatteeseen sisältyy vastuun ja suunnitelmallisuuden pakeneminen. Aikuinen ihminen kyllä kestää sanansa pyrtämisen, mutta orjallisesti "koskaan ei tiedä mitä elämä tuo" - periaatteen kanssa pitäisi jättää talot rakentamatta, koulut käymättä ja hankkia helvetilliset vakuutukset. Mutta taitaa silti olla niin, että tämän periaatteen äänekkäimmät puolustajat elävät itse kuin viimeistä päivää eivätkä hirveästi panosta "varmuuden varalle". Voi olla, että vain harva "en koskaan tekisi sitä" -tavoite toteutuu, mutta siihen pyrkiminen ei ole keneltäkään muulta pois. Päin vastoin monesti nämä ihmiset tuottavat yhteiskunnalle vähiten harmia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei, vaan minusta se on naiviutta sanoa, ettei koskaan tekisi jotain. koska kukaan ei koskaan tiedä, mitä tekee tosi paikan edessä tai jossain tilanteessa 10n uvoden päästä. siksi elämä on seikkailu, eikä koskaan pitäs sanoa ei koskaan.

Tän perusteella pitäs mm. kaikki kirkkovihkimiset lakkauttaa heti. Ja toisaalta tuohon periaatteeseen sisältyy vastuun ja suunnitelmallisuuden pakeneminen. Aikuinen ihminen kyllä kestää sanansa pyrtämisen, mutta orjallisesti "koskaan ei tiedä mitä elämä tuo" - periaatteen kanssa pitäisi jättää talot rakentamatta, koulut käymättä ja hankkia helvetilliset vakuutukset. Mutta taitaa silti olla niin, että tämän periaatteen äänekkäimmät puolustajat elävät itse kuin viimeistä päivää eivätkä hirveästi panosta "varmuuden varalle". Voi olla, että vain harva "en koskaan tekisi sitä" -tavoite toteutuu, mutta siihen pyrkiminen ei ole keneltäkään muulta pois. Päin vastoin monesti nämä ihmiset tuottavat yhteiskunnalle vähiten harmia.

nyt ei tainnu tähän vastannut ollenkaan tajuta, mitä tarkoitin. en puhunut mitään vastuun pakenemisesta tai suunnitelmien tekemättömyydestä tms. ainoastaan tahdoin ilmaista sen, että elämä ei ole itsensä hallittavissa 100%.sti. joten siksi on turha vatkata muitten päätöksiä, kun ei tiedä mistä tilanteesta itsensä voi yllättäen joskus löytää. en todellakaan elä kuin viimeistä päivää. säästän koko ajan esim omaa eläkettäni, rahastoon ja matkatilille. teen pitkäntähtäimen työ- ja opiskelusuunnitelmia yms. mutta, olen koko ajan tietoinen siitä, että vaikka miten plänään, elämä ei sitä välttämättä ota huomioon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei, vaan minusta se on naiviutta sanoa, ettei koskaan tekisi jotain. koska kukaan ei koskaan tiedä, mitä tekee tosi paikan edessä tai jossain tilanteessa 10n uvoden päästä. siksi elämä on seikkailu, eikä koskaan pitäs sanoa ei koskaan.

Tän perusteella pitäs mm. kaikki kirkkovihkimiset lakkauttaa heti. Ja toisaalta tuohon periaatteeseen sisältyy vastuun ja suunnitelmallisuuden pakeneminen. Aikuinen ihminen kyllä kestää sanansa pyrtämisen, mutta orjallisesti "koskaan ei tiedä mitä elämä tuo" - periaatteen kanssa pitäisi jättää talot rakentamatta, koulut käymättä ja hankkia helvetilliset vakuutukset. Mutta taitaa silti olla niin, että tämän periaatteen äänekkäimmät puolustajat elävät itse kuin viimeistä päivää eivätkä hirveästi panosta "varmuuden varalle". Voi olla, että vain harva "en koskaan tekisi sitä" -tavoite toteutuu, mutta siihen pyrkiminen ei ole keneltäkään muulta pois. Päin vastoin monesti nämä ihmiset tuottavat yhteiskunnalle vähiten harmia.

nyt ei tainnu tähän vastannut ollenkaan tajuta, mitä tarkoitin. en puhunut mitään vastuun pakenemisesta tai suunnitelmien tekemättömyydestä tms. ainoastaan tahdoin ilmaista sen, että elämä ei ole itsensä hallittavissa 100%.sti. joten siksi on turha vatkata muitten päätöksiä, kun ei tiedä mistä tilanteesta itsensä voi yllättäen joskus löytää. en todellakaan elä kuin viimeistä päivää. säästän koko ajan esim omaa eläkettäni, rahastoon ja matkatilille. teen pitkäntähtäimen työ- ja opiskelusuunnitelmia yms. mutta, olen koko ajan tietoinen siitä, että vaikka miten plänään, elämä ei sitä välttämättä ota huomioon.

"en koskaan tule xxx" on kai juuri omista valinnoista puhumista eikä muiden elämän vatkaamista? Ja valitettavasti on niitäkin, jotka pystyvät toteuttamaan periaatteensa hamaan hautaan saakka, vaikka muut kuinka tolkuttaisi, että "kyllä se sinullekkin vielä kolahtaa". Minut on kasvatettu juuri em. asenteella ja elin pitkälle aikuisikään asti "kyyryssä kulkien" ja odottaen, että millonkahan "se" kolahtaa. Pikkuhiljaa aloin ympärilläni nähdä tavallisia ihmisiä, jolle ei ollut koskaan suuremmin kolahtanut ja miten paljon parempi itsetunto heillä olikaan. Ja nämä naivit, itsestään ja valinnoistaan 100 % varmat nuoret naiset ovat helposti kaikista kitkerintä katsottavaa koska ovat niin varmoja itsestään. Mutta vaikka heitä kuinka "valistaisi" elämän epävarmuudesta niin se ei omaa itsetuntoa vie mihinkään suuntaan eikä ota näiltä nuorilta naisilta heidän ylpeyttään pois ennenkun sitten "kolahtaa". Sitä odotellessa en voi kuin vain kadehtia tuota olotilaa, mitä me kaikki haluaisimme, mutta joka meillä oli jos oli hetken aikaa 17-vuotiaina kuolemattomina kaikkivoipina teineinä. Toisilla vaan on tuo valheellinen, mutta niin tyydyttävä fiilis ja meillä toisilla, arkipäivässä kiinni olevilla taas ei. Tasan ei käy onnen lahjat.

Niin ja sitten kun noille pimuille "kolahtaa" niin toki osa tipahtaa korkeelta. Mut osa on sen verran pinnallisia, et eikun puuteria lisää ja menoksi..
 
Mun mielestä kakan heittämistä on sitä, kun syötetään toiselle takaisin ne sanat, mitä on joskus sanonut. Vääristellään sanoja ja mustamaalataan jokaisella mahdollisella tavalla, jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"en koskaan tule xxx" on kai juuri omista valinnoista puhumista eikä muiden elämän vatkaamista? Ja valitettavasti on niitäkin, jotka pystyvät toteuttamaan periaatteensa hamaan hautaan saakka, vaikka muut kuinka tolkuttaisi, että "kyllä se sinullekkin vielä kolahtaa". Minut on kasvatettu juuri em. asenteella ja elin pitkälle aikuisikään asti "kyyryssä kulkien" ja odottaen, että millonkahan "se" kolahtaa. Pikkuhiljaa aloin ympärilläni nähdä tavallisia ihmisiä, jolle ei ollut koskaan suuremmin kolahtanut ja miten paljon parempi itsetunto heillä olikaan. Ja nämä naivit, itsestään ja valinnoistaan 100 % varmat nuoret naiset ovat helposti kaikista kitkerintä katsottavaa koska ovat niin varmoja itsestään. Mutta vaikka heitä kuinka "valistaisi" elämän epävarmuudesta niin se ei omaa itsetuntoa vie mihinkään suuntaan eikä ota näiltä nuorilta naisilta heidän ylpeyttään pois ennenkun sitten "kolahtaa". Sitä odotellessa en voi kuin vain kadehtia tuota olotilaa, mitä me kaikki haluaisimme, mutta joka meillä oli jos oli hetken aikaa 17-vuotiaina kuolemattomina kaikkivoipina teineinä. Toisilla vaan on tuo valheellinen, mutta niin tyydyttävä fiilis ja meillä toisilla, arkipäivässä kiinni olevilla taas ei. Tasan ei käy onnen lahjat.

Niin ja sitten kun noille pimuille "kolahtaa" niin toki osa tipahtaa korkeelta. Mut osa on sen verran pinnallisia, et eikun puuteria lisää ja menoksi..

Miten tämä liittyy itse aloitukseen?
Haluaisitko vielä hiukkasen tarkentaa tätä, koska ei, mä en ymmärtänyt mitä ajata tällä takaa?
 

Yhteistyössä