Ikinä ei kannata puhua mitään mistään jos ei ole itse kokenut jotain

[suu kiinni]

Niin.
Niin se vaan on. Jos ei toisen kengissä kulje, niin ei kannata vertailla tai puhua yhtään mitään.
Niin monta asiaa mistä nuorena sanoin, että minä en ainakan tekisi noin. Niin juuri niinhän minä teen itsekin samassa tilanteessa.

Otetaan nyt vaikka tämä äitiysjuttu. Naureskelin kun ja jos joku äiti valitti, että on vähän kuin uhrannut omaa elämää, mietin että minä en marttyyriksi ala.

Olin pöyristynyt kun minulla oli yksi pieni lapsi, miten koululaisten äidit eivät hoida lastensa asioita paremmin. Lapset menevät kouluun penaalitta, kynittä, kirjoitta, ei muisteta tai huolehdita mitään. Ei lapset, eivätkä vanhemmat. Millaisia ihmisiä nämä oikein ovat? roskasakkia!!!

jne.
Niinhän siinä on käynyt, että hyvin pitkälle itsekin koen että on vaara, että minusta tulee marttyyri. Kun olen niin paljon uhrannut. Eivät lapset sitä koskaan ymmärrä, jos eivät itse tule vanhemmiksi ja tee vähintään 2 lasta (ensimmäisen kanssa kaikki on uutta ja erilaista ja ihmeelistä, ei vielä tunnu työltä). En minäkään olisi ymmärtänyt.

ja koululaisten varustaminen ja kasvattaminen vaatii paljon muistamista ja duunia. ja silloin ihminen on itse vanhempi, väsyneempi. En itsekään muista aina kaikkea.

kaikenlaista muutakin, minun ei pitänyt sallia paljon ollenkaan telkkaria, tietokonetta, pillimehua... lista oli pitkä jotka minä erinomaisena äitinä välttäisin. No hehheh!

 

[ideaäiti]

joo näin se vaan on!mun lapset 3 ja 1 v vasta mutta monta päätöstä jo kumottu

 

["vieras"]

voi.. Tuohon sortuu varmasti meistä jokainen, mutta sehän tämä elämän mielenkiintoiseksi tekeekin. Kun on ensin se oma visio asioista kuinka niiden tulee mennä ja kuinka huomaa vähitellen, että se oma visio on eri asia kuin mitä todellisuus. Itsekin olin sitä mieltä, että meidän likka nukkuu alusta lähtien omassa pinnasängyssään ja PISTE... Nyt viikkoa vaille 5 kk:n ikäisenä on nukkunut pinnasängyssä 2 yötä .. Mut erilainen lopputulos ei haittaa yhtään ja perhepetiin mahdutaan mukavasti.

Periaatteet ovat hienoja juttuja, mutta vielä hauskempaa on huomata kuinka ne vaan vähitellen muuttuvat ja kuinka itse kasvaa siinä samalla.. Se on elämistä parhaimmillaan..

 

["vieras"]

Ja olen huomannut vielä senkin, että äitiys ei auta ymmärtämään kaikkia äitejä. Olosuhteita on niin erilaisia, että äitiyden kokemuskin voi olla hyvin erilainen. On aika erilaista olla esim. terveen kuin sairaan lapsen äiti. Tai hyvin nukkuvan kuin paljon valvottavan. Tai masennuksesta kärsivä tai hyvin voiva jne.

 

[irmaliisa]

Niinhän sitä sanotaan, että ennen minulla ei ollut yhtään lasta, mutta 10 hyvää neuvoa muille vanhemmille. Nykyään minulla on 10 lasta, mutta ei yhtään neuvoa muille vanhemmille.

 

[elletär]

Puhumattakaan vaikeista asioista: kun tulee omalle kohdalle vaikka läheisen yllättävä kuolema, masennus, abortti, avioero, åettäminen... Se on erilaista läheltä. Tuomitseminen ja jeesustelu on helppoa kaukaa.