Iltatähti
Lapsuuden kodissani riideltiin. Isä haukkui varsinkin joka lauantai äitiäni. Haukkui samalla koko äidin viattoman, kaukana asuvan suvunkin. Hän oli väkivaltainen isä. Olihan hän viikolla töissä, joten silloin oli rauhallisempaa ja mukavaa äidin kanssa. Ihmeellistä kyllä, äitini ei antanut samalla mitalla takaisin. Mutta häneen sattui. Lapsena mietin, miksei vain antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Itse kärsin mieheni äksyilystä tai puhumattomuudesta omassa perheessäni nyt. Tällä palstalla kirjoitetaan perheiden solmuista samoin. Toisinaan todella mietin, onko riidattomia perheitä olemassakaan? Onko kellään lapsuudenkotia, jossa ei riidelty, jossa osattiin keskustella ja puolisot touhusivat yhdessä? Tai nauttiiko joku sellaisesta nyt? En tarkoita vastarakastuneita vaan pitempään yhdessä olleita.
Kuvittelenko vain, että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää? Tai onko edes realistista uskoa, että lapsuuden kodin kierre voi katketa ja haave riidattomasta perheestä toteutua? Voiko olla..?
Itse kärsin mieheni äksyilystä tai puhumattomuudesta omassa perheessäni nyt. Tällä palstalla kirjoitetaan perheiden solmuista samoin. Toisinaan todella mietin, onko riidattomia perheitä olemassakaan? Onko kellään lapsuudenkotia, jossa ei riidelty, jossa osattiin keskustella ja puolisot touhusivat yhdessä? Tai nauttiiko joku sellaisesta nyt? En tarkoita vastarakastuneita vaan pitempään yhdessä olleita.
Kuvittelenko vain, että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää? Tai onko edes realistista uskoa, että lapsuuden kodin kierre voi katketa ja haave riidattomasta perheestä toteutua? Voiko olla..?