Onko rakkauden loppuminen riittävä syy erota? Apua!!!

Meillä on ihanat lapset,ihana uusi koti ja muutenkin ulospäin kaikki loistavasti.Suurena murheena mulla on se,etten enää rakasta miestäni. En oo rakastanu aikoihin,oonkohan koskaan... Naimisiin menin muista syistä,kuin rakkaudesta. Tyhmä minä.
Nyt on alkanut tulla mitta täyteen tätä valheellista elämää. Miehenkö ja lastenko takia jatkaisin tätä onnetonta elämää? Pelkään,että katkeroidun myöhemmin,kun elin elämäni ilman,että sain rakastaa. Se on kuitenkin yksi elämän tarkoituksista,eikä mulle riitä,että saan rakastaa lapsiani.
Mitä mieltä ootte? Missä menee itsekkyyden raja onnellisuuden tavoittelussa?

 

Kaksi onnetonta ihmistä; eikö yksi ainoa elämä velvoita opettamaan lapsillesikin, että onnea saa jokainen tavoitella?

 

On. Itseäsi vartenhan sinä elät, et suinkaan lapsiasi varten. Ja lapsesikin ovat onnellisia silloin, kun itsekin olet onnellinen.

 

Miksi sitten menit miehesi kanssa naimisiin?
Muuten sanoisin, että kyllä se rakkaus sieltä vielä takaisin tulee ja tuo on jokin vaihe vain, mutta jos et ole ikinä miestäsi rakastanut niin......
Itsekästähän tuo on, mutta elämä on Sinun valintasi.

 

Hmmm... arvomaailmasi on siis muuttunut vuosien kuluessa. Menit naimisiin "muista syistä" - tiesikö miehesi tämän?
Aiemmin et siis kokenut mitään tunnontuskia siitä, ettet rakasta miestäsi, harrastit kuitenkin seksiä ja saitte lapsia... Etkö muka silloin ollut itsekäs ja tavoitellut omaa onnellisuuttasi? Vai olitko tuolloin epäitsekäs ja menit naimisiin ja teit lapset, koska miehesi niin halusi.

 

Menin siksi naimisiin,kun tiesin,että hänestä tulisi hyvä aviomies ja loistava isä. Olin oikeassa. On tää vaan väärin miestäkin kohtaan,kun hän ansaitsisi naisen, joka rakastaa häntä yhtä paljon,kun häntä antaa rakkauttaan mulle. Tää on niin vaikeeta. Toisaalta,kun arki menee suht ok, vaikka mä oonkin niin onneton,että välillä meinaan pakahtua siihen.

 

Menin siksi naimisiin,kun tiesin,että hänestä tulisi hyvä aviomies ja loistava isä. Olin oikeassa. On tää vaan väärin miestäkin kohtaan,kun hän ansaitsisi naisen, joka rakastaa häntä yhtä paljon,kun häntä antaa rakkauttaan mulle. Tää on niin vaikeeta. Toisaalta,kun arki menee suht ok, vaikka mä oonkin niin onneton,että välillä meinaan pakahtua siihen.

Puhu noista ajatuksistasi miehellesi. Puhumattomuus tuhoaa sekä sinut että suhteen, joten et paljoa menetä puhuessasi mutta voit voittaa paljon.

 

Menin siksi naimisiin,kun tiesin,että hänestä tulisi hyvä aviomies ja loistava isä. Olin oikeassa. On tää vaan väärin miestäkin kohtaan,kun hän ansaitsisi naisen, joka rakastaa häntä yhtä paljon,kun häntä antaa rakkauttaan mulle. Tää on niin vaikeeta. Toisaalta,kun arki menee suht ok, vaikka mä oonkin niin onneton,että välillä meinaan pakahtua siihen.

Mun on vaikea uskoa, ettei miehesi ole huomannut mitään? Jos hän rakastaa sinua, hän haluaa sinun olevan onnellinen - vaikka se tietäisi eroa sinusta.

 

Miten rakkaus voi loppua ellei sitä ole koskaan ollutkaan?

 

Pitää vähän tarkentaa tota"en oo ikinä rakastanu"- kohtaa. Ollaan oltu jo 10 vuotta yhdessä,joten kyllä mä häntä jollain tapaa rakastan,mutta ikinä en oo tuntenut perhosia vatsassa tai muita rakastumisen tuntemuksia. Olin jo ihan unohtanut,miltä tuntuu rakastaa,mutta nyt viime päivinä oon jostain syystä alkanut muistaa,miten ihana ja voimaannuttava tunne se on. Uskon,että mulla olis mahdollista löytää rakkaus vielä jostain. Tai sitten ei,mutta sit täytyy alistua kohtaloon...

 

Pitää vähän tarkentaa tota"en oo ikinä rakastanu"- kohtaa. Ollaan oltu jo 10 vuotta yhdessä,joten kyllä mä häntä jollain tapaa rakastan,mutta ikinä en oo tuntenut perhosia vatsassa tai muita rakastumisen tuntemuksia. Olin jo ihan unohtanut,miltä tuntuu rakastaa,mutta nyt viime päivinä oon jostain syystä alkanut muistaa,miten ihana ja voimaannuttava tunne se on. Uskon,että mulla olis mahdollista löytää rakkaus vielä jostain. Tai sitten ei,mutta sit täytyy alistua kohtaloon...

Oli miten oli, puhu miehellesi näistä asioista. Tuloksena voi olla ero tai sitten parisuhteenne vahvistuu, mutta joka tapauksessa tilanne paranee.

 

Sun pitää miettiä haluatko tehdä töitä suhteenne eteen vai et. Siitä se loppupeleissä on kiinni.

Omasta mielestäni ei ole kovin reilua läväyttää vuosien jälkeen miehen naamalle että en muuten ikinä sua oo rakastanu ja nyt lähen meneen, moikka.

 

Sun pitää miettiä haluatko tehdä töitä suhteenne eteen vai et. Siitä se loppupeleissä on kiinni.

Omasta mielestäni ei ole kovin reilua läväyttää vuosien jälkeen miehen naamalle että en muuten ikinä sua oo rakastanu ja nyt lähen meneen, moikka.

Sen sijaan on viisasta sanoa että tuntuu siltä ettei ole rakastanut koskaan ja sen jälkeen katsoa paraneeko asiat vai erotaanko. Minä toivoisin itseäni kohdeltavan niin.

 

Ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa. Hän ei halua hajottaa perhettä vaan tekee kaikkensa pitääkseen sen koossa. Ihan ymmärrettävää. Sen takiahan mäkin tässä vielä oon.

 

Sun pitää miettiä haluatko tehdä töitä suhteenne eteen vai et. Siitä se loppupeleissä on kiinni.

Omasta mielestäni ei ole kovin reilua läväyttää vuosien jälkeen miehen naamalle että en muuten ikinä sua oo rakastanu ja nyt lähen meneen, moikka.

Paljon mahdollista, ettei ole reilua. Itse olen niin kuitenkin tehnyt. Tosin pistin miehen pihalle ja kerroin miten asia on. Kaipa tuo nykyään on itsekin tyytyväinen, että näin kävi. En ole hänen kanssaan puhunut eron jälkeen asiasta, mutta kyllä on kohta ollut kymmenen vuotta aviossa toisen kanssa ja heille lapsia siunaantunut kourallinen, että kai yhdessä viihtyvät.

Olen karkean suora ihminen ja sanon asiat ehkä liiankin kovakouraisesti toisinaan. Myönnän vikani. Kuitenkin suorapuheisuuteni teki selväksi sen, ettei mitään mahdollisuuksia sopuun ole. Hänkin pääsi sitten siirtymään eteenpäin ehkä nopeammin siksi, kun tiesi, että tämä ei tule toimimaan.

 

Ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa. Hän ei halua hajottaa perhettä vaan tekee kaikkensa pitääkseen sen koossa. Ihan ymmärrettävää. Sen takiahan mäkin tässä vielä oon.

Oletteko kokeilleet pariterapiaa ja onko selvää että kyse ei ole vain tilapäisestä tunteesta ikäkriisin seurauksena? Pariterapiaa olisi hyvä jatkaa niin kauan kunnes olet tehnyt päätöksesi suuntaan tai toiseen. Miehenkin tulisi olla rehellinen siitä mitä haluaa eikä taipua kaikkeen vain sinut pitääkseen. Voi olla, että eron jälkeen olette molemmat onnellisempia.

 

Mä en pystyis koskaan sanomaan miehelle,etten oo ikinä kunnolla rakastanutkaan. Se tieto rikkois ihmisen,ku ihmisen. Rakkaus,se vähäkin,on loppunut.
Kiitos,kun ootte antaneet ajattelemisen aihetta ja mielipiteitänne.

 

Luuletko että voisit löytää rakkauden uudelleen miestäsi kohtaan. Vai haluatko kokea pelkän hullaantumisen tunteen, uutuudenviehätyksen. Tottakai pitemmissä suhteissa tulee niitä tasannevaiheita, mutta jossain välissä se uusikin suhde muuttuu vanhaksi, alkuhuuma unohtuu ja arki alkaa.

 

Mä en pystyis koskaan sanomaan miehelle,etten oo ikinä kunnolla rakastanutkaan. Se tieto rikkois ihmisen,ku ihmisen. Rakkaus,se vähäkin,on loppunut.
Kiitos,kun ootte antaneet ajattelemisen aihetta ja mielipiteitänne.

Isoisäni oli yli 40 vuotta naimisissa isoäitini kanssa. Isoäidin kuoltua isoisä luki isoäidin päiväkirjat ja sieltä paljastui paljon tunnustuksia kuten olenko rakastanut koskaan, rakastanko toista bla bla bla... Ei nyt ehkä pelkästään vanhojen päiväkirjojen tähden, mutta isoisä joi muutamassa vuodessa itsensä hengiltä. Joku vanha herra tuo edelleen tulipunaisia ruusuja isoäitini haudalle, jossa hän makaa isoisäni kanssa.

Onko rehellisyys paha asia, jos sen tekee ajoissa?

 

Mä en pystyis koskaan sanomaan miehelle,etten oo ikinä kunnolla rakastanutkaan. Se tieto rikkois ihmisen,ku ihmisen. Rakkaus,se vähäkin,on loppunut.
Kiitos,kun ootte antaneet ajattelemisen aihetta ja mielipiteitänne.

Jotkin tapahtumat satuttavat ihmistä pahastikin, mutta se ei tarkoita että ne asiat olisivat pahasta. Tuhkasta voi nousta entistä hienompaa.

 

Ollaan käyty terapiassakin,kun mulle tuli edellisen kerran tää kriisi. Silloin oli vielä jotain valoa näkyvillä. Nyt en pala enää mitkään valot,himmeätkään... Mä myös uskon,että mies olisi onnellisempi ilman mua,toisessa parisuhteessa,mutta väittää mua elämänsä naiseksi.

 

Ollaan käyty terapiassakin,kun mulle tuli edellisen kerran tää kriisi. Silloin oli vielä jotain valoa näkyvillä. Nyt en pala enää mitkään valot,himmeätkään... Mä myös uskon,että mies olisi onnellisempi ilman mua,toisessa parisuhteessa,mutta väittää mua elämänsä naiseksi.

Kehoitan luopumaan, luulen että ero on lopulta miehellesikin hyväksi. Olin aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin miehesi ja nyt olen sitä mieltä että ero oli meille molemmille hyvä päätös. Silloin eron aikana en nähnyt tilannetta selkeästi eikä varmasti miehesikään.

 

Paljon mahdollista, ettei ole reilua. Itse olen niin kuitenkin tehnyt. Tosin pistin miehen pihalle ja kerroin miten asia on.

Millainen ihminen valehtelee vuosikaudet että rakastan rakastan, ja sitten käykin ilmi että kaikki oli suurta kusetusta? Tai ehkä ap ei ole koskaan sanonut rakastavansa miestään, mistä mä sen tiedän. Ymmärrän kyllä että ns. kasvetaan erilleen, tilanteet muuttuu. Mutta se "en ole koskaan rakastanutkaan" on kyllä aika ala-arvoinen veto, ellei toinen ole sitä tiennyt alusta asti. Jälleen olisi eri asia jos kyseessä olisi parin vuoden suhde, mutta vuosikymmen?

 

Millainen ihminen valehtelee vuosikaudet että rakastan rakastan, ja sitten käykin ilmi että kaikki oli suurta kusetusta? Tai ehkä ap ei ole koskaan sanonut rakastavansa miestään, mistä mä sen tiedän. Ymmärrän kyllä että ns. kasvetaan erilleen, tilanteet muuttuu. Mutta se "en ole koskaan rakastanutkaan" on kyllä aika ala-arvoinen veto, ellei toinen ole sitä tiennyt alusta asti. Jälleen olisi eri asia jos kyseessä olisi parin vuoden suhde, mutta vuosikymmen?

Meillä ei ollut sentään uskottelusta edes kyse.

 

Millainen ihminen valehtelee vuosikaudet että rakastan rakastan, ja sitten käykin ilmi että kaikki oli suurta kusetusta? Tai ehkä ap ei ole koskaan sanonut rakastavansa miestään, mistä mä sen tiedän. Ymmärrän kyllä että ns. kasvetaan erilleen, tilanteet muuttuu. Mutta se "en ole koskaan rakastanutkaan" on kyllä aika ala-arvoinen veto, ellei toinen ole sitä tiennyt alusta asti. Jälleen olisi eri asia jos kyseessä olisi parin vuoden suhde, mutta vuosikymmen?

Ehkä tämä ihminen ei ole tiennyt mitä rakkaus on? Hän on voinut kypsyä ihmisenä vasta suhteen aikana.