onko pojat "vaikeempia" kuin tytöt?

siis meillä on 4vuotias ja 2vuotias poika ja molemmat ihan yhtä "jästipäitä" kaikessa. joka ikinen arkinen pikku asia, saatika isompi juttu, (lelujen keräämisestä syömiseen, nukkumaan laittamiseen, keskenään leikkimiseen ja tappelemiseen, siis ihan kaikessa) pitää molempien saada tehdä just niinku itse haluavat ja siinä ei sitte yhtää kuunnella äitin sanomisia ja toiveita. ei auta sievä sanominen, eikä vähämmän sievä huutaminen, ei auta arestit, kun eivät pysy siellä, ei sitte millää, kauhian huutamisen ja raivoamisen kans tullaan pois huoneesta. ainut keino millä ne "jäähyllä" pysyy on se, kun ite nojaat huoneen oveen,etteivät saa sitä auki ja sitteki huutavat ja raivoavat tasajalkaa oven takana, eli aika hyödytöntä. sama pätee lelujen poisotossa, ei näytä haittaavan, sama kaistapäinen meno jatkuu siitä huolimatta. on aika turhauttavaa yrittää "kouluttaa" noista kahesta ees vähä vanhempia kunnioittavia ihmisiä. tai ees niin että kuuntelisivat miten äiti tai isi haluais heidän toimivan. siis vaikka osaavathan he välistä leikkiä rauhassa ilman tappelua (ehkä 5min. kerralla) ja lukevat mielellään kirjoja tai kattovat jotai videolta, mutta pääsääntösesti touhu on aamusta iltaan "täyttä laukkaa" tapellen ja riehuen. ja itellä sit "palaa hihat" päivittäin!

tää nyt oli aika sekava selostus, mutta onko noin yleensä ottaen pojat "vaikialuontosempia" kuin tytöt? vai onko meillä vaan kaks äärilaidan tapausta?

 

Meillä 6v poika ja 3v tyttö ja tällä kokemuksella sanoisin että tytöt on HUOMATTAVASTI vaikeempia! Neitokainen on selkeesti temperamenttisempi, omapäisempi, kiukuttelevaisempi yms. kuin isoveljensä milloinkaan. Toisaalta myös paljon iloisempi (kun ei ole kiukkuinen), eli kertakaikkiaan poika on tasaisempi luonteeltaan kuin siskonsa. OIkeasti taidan uskoa siihen että lapset on vaan yksilöitä (ja usko pois, ollaan mietitty kehen tuo tytsy on tullut kun kummatkaan isovanhemmat ei muista meidän vanhempien koskaan saaneen esim. raivareita!)

 

Ympäristön ja kasvatuksen tuloksena ihmisistä tulee sellaisia kuin tulee. tämä on mun mielipide. Ei siinä huutaa tarvitse, kun säännnöt pitää selvinä. Kysyisin aloittajalta, että onko tupakoinut raskausaikana? Tupakoiko nyt? Pitääkö aina kiinni siitä mitä sanoo, esim. jos sanoo, että riehuminen loppui nyt tai tulee aresti, niin toteuttaako uhkaukset? jne. Onko joka kerta samat säännöt? jne jne

 

Eli eivät pojat ole sen vaikeampia. Olen kuullut varsinkin tyttöjen olevan murrosiässä todella vaikeita. Kaikki on kiinni kasvatuksesta. Mitä sallitaan ja mitä ei.

 

Meillä kans neiti paljo vaikeempi ku velipoika! Kun saa raivarit niin ei kyllä anna periks. Mut sit toisaalta neiti tykkää paljo enempi autella hommissa ku tuo meidän poika

 

Minä luulen, että tytöt ei silleen riehu, mutta perkule kun ne on juoneja, ihan kuin kauniit ja rohkeat -menoa kotisuomessa. Mulla siis itselläni kaksi tyttöä, joista tää nuorempi vasta 10 kk ikänen. Ja kun sekin jo osaa ketkuilla. Esim. kun olen toisessa huoneessa, niin saattaa alkaa itkeä sydäntä raastavasti, kun menen katsomaan, niin osoittaa murhaavasti mulkoillen isosiskoa. Siis näin, vaikka isosisko ois ollu mun kanssani siellä toisessa huoneessa. Siis, jos 10 kk ikäinen osaa jo tällasta, niin en ehkä edes halua tietää millasta se on sitten kun nää kasvaa tästä isommaksi...

 

Meillä on mun mielstä molemmat yhtä vaikeita, ainakin joskus. Luonteen on niin erillaiset kuin olla voi. Tyttö reakoi helposti kaikkeen itkemällä (varsinkin uhmaikäkausina) ja poika sitten taan raivoaa niin että oksat pois.
Jotenkin tohon raivoamiseen on helpompi suhtautua kuin itkuun.

Oma toimisuudessa poika on kyllä paljon edellä tosin siihenkin varmaan vaikuttaa että on kuopus.

 

\

Ympäristön ja kasvatuksen tuloksena ihmisistä tulee sellaisia kuin tulee. tämä on mun mielipide. Ei siinä huutaa tarvitse, kun säännnöt pitää selvinä. Kysyisin aloittajalta, että onko tupakoinut raskausaikana? Tupakoiko nyt? Pitääkö aina kiinni siitä mitä sanoo, esim. jos sanoo, että riehuminen loppui nyt tai tulee aresti, niin toteuttaako uhkaukset? jne. Onko joka kerta samat säännöt? jne jne

Höpö höpö, aina ollaan vanhempia heti syyllistämässä! Toisilla vaan on tulisempi temperamentti, toiset esim. hermostuu herkästi kun alkaa verensokeri heittää eli on nälkä. Eihän saman perheen kaikki lapset ole koskaan samanlaisia, vaikka samassa ympäristössä kasvavat samojen vanhempien luona.

Lastensa temperamenttiä ei voi muuttaa, siihen voi ainoastaan yrittää sopeutua. Suosittelen edellä lainaamalleni nikille KELTIKANGAS-JÄRVISEN kirjaa temperamentista.

Varsinaiseen kysymykseen: Usein tytöt osaavat paremmin tulkita ympäristön tunnetiloja ja sitten vähän manipuloidakin (kuten joku tässä pinossa jo totesi 10 kuisestaan). Pojat taas tuovat tunteensa huonommin julki ja voivat joissain tapauksissa itsekin hermostua kun eivät tiedä miksi kiukuttaa. Toisin sanoen tytöt ja pojat molemmat voivat olla melkoisia äkäilijöitä, vain eri lähtökohdista. Heihin pitää suhtautua sitten nämä perussyyt huomioiden. Eli loputon ongelmanratkaisutaito on hiottava lasten kanssa ihan huippuunsa

 

Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Poikien kanssa sujuu kuin tanssien. Tietty kiukuttelevatkin, mutta AIVAN eri sarjassa kuin tyttö. Tyttö saa hirveitä raivareita ja parkuu ihan järjettömistä asioista. Monesti jopa yöllä kun tyyny tai peitto on huonosti...

Eli kyl meillä ja tuttavilla tytöt on PALJON hankalammin tyytyväisinä pidettäviä kuin pojat!!!

 

Taitaa olla ihan persoonasta kiinni onko lapsi vaikea vai ei, ja miten erilainen on kuin vanhempansa. Minusta ainakin meidän nuorempi (4v) poika on [minulle] helpompi tapaus, lähinnä siksi että hän on aika lailla samanlainen tapaus kuin itsekin olen, ja on helpompi ymmärtää hänen aivoituksiaan (hyvässä ja pahassa). Vanhempi (7v) on minulle vaikeampi tapaus kun en oikein osaa ennakoida hänen ajatuksen kulkuaan aina (vaikka on jo tuo 7 vuotta harjoitusta takana), sen verran erilailla jostain syystä ymmärrämme maailmaa.

 

Yhtä vaikeita voivat olla, mutta usein eri tavalla. Pojat ovat usein ihan fyysisistä syistäkin johtuen kovaäänisempiä. Minun mielestäni pojat voivat olla josku hieman rasittavampia sähläreitä, mutta pojat ovat jotenkin yksinkertaisempia. Tytöt taas ovat monimutkaisempia, tytön kohdalla joutuu usein miettimään pitkään ennen kuin oivaltaa mistä oikein kiikastaa.

Varmaan tähän vaikuttaa hieman sekin miten itse suhtautuu poikiin ja tyttöihin, naisiin ja miehiin. Itse kun olen kasvanut aika naisvaltaisessa perheessä enkä ole koskaan oikein tykännyt räyhäävistä uroksista niin en oikein tahdo sellaista sietää perheen pienemmissäkään.

 

Vastaisin tähän oman mielipiteeni näin lyhyesti:

Eli mielestäni se riippuu ihan luonteesta ja temperamentistä.

 

Onko tuo vieras tuolla sama henkilö koko ajan?

Minulla on jo täysi-ikäiset tyttö ja poika ja kyllä tytön kanssa oli huomattavasti vaikeampaa kuin pojan kanssa.
Samoista aineista on molemmat, ja samoilla periaatteilla on yritetty, mutta tottakai perusluonne on otettava huomioon. Jos tytölle olisin antanut vähänkin enemmän "löysää", en tiedä missä olisi nyt. Oli pakko pitää tosi tiukat rajat.
Pojan kanssa pystyi neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. Ja kun poika sitten mokasi, seurasi rangaistus, jonka hän vikisemättä kärsi koska tiesi miksi ja mistä on kyse.
Tytön kohdalla tämäkään ei toiminut. Kun tyttö mokasi, ja seurasi sanktio, joka oli ihan samaa tasoa kuin pojalle langetettu vastaavasta asiasta, ei hän tajunnut koko asiaa vaan siitäkin piti riidellä ja sanktio - esim. kotiaresti - piti vahtia, suunnilleen lukita huoneeseensa.
Kun pojalle sanoi: pysy huoneessasi. hän pysyi.
Kun tytölle sanoi saman, hän hillui pitkin huushollia ja piti "elämää itsestään". Hänet piti palauttaa sinne monta kertaa, joka kerta, aina sama juttu.
Murrosiässä tyttö oli ihan hirvittävä, pojan kanssa olen selvinnyt hengissä hulluksi tulematta.

Kyse ei ehkä ole niinkään sukupuolesta ja perustemperamentista. Perusluonteesta. Ehkä myös tilannetajusta - mitä tytöllä ei ole - ehkä myös empatiakyvystäkin, ehkä jopa älykkyydestäkin :\|

 

\

Pojan kanssa pystyi neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. Ja kun poika sitten mokasi, seurasi rangaistus, jonka hän vikisemättä kärsi koska tiesi miksi ja mistä on kyse.
Tytön kohdalla tämäkään ei toiminut. Kun tyttö mokasi, ja seurasi sanktio, joka oli ihan samaa tasoa kuin pojalle langetettu vastaavasta asiasta, ei hän tajunnut koko asiaa vaan siitäkin piti riidellä ja sanktio - esim. kotiaresti - piti vahtia, suunnilleen lukita huoneeseensa.
Kun pojalle sanoi: pysy huoneessasi. hän pysyi.
Kun tytölle sanoi saman, hän hillui pitkin huushollia ja piti "elämää itsestään". Hänet piti palauttaa sinne monta kertaa, joka kerta, aina sama juttu.
Kyse ei ehkä ole niinkään sukupuolesta ja perustemperamentista. Perusluonteesta. Ehkä myös tilannetajusta - mitä tytöllä ei ole - ehkä myös empatiakyvystäkin, ehkä jopa älykkyydestäkin :\|

kiitos kaikille vastanneille! tätä perusluonnetta oon itekki miettiny, varsinki tuon vanhemman pojan osalta. ja nuoremman osalla ehkä valtaosan "toimimattomuudesta" voi laittaa ensimmäisen uhmaiän piikkiin ja siihen että ottaa kaikessa mallia tuosta isommasta pojasta. nuorempi poika oli vielä puolivuotta sitten hyvin säyseä ja rauhaarakastava tyyppi. ja sit toi vanhempi pojista on aina ollut "isäänsä tullut"-luonteeltaan, elikkä äkkipikainen, pitkävihainen, erittäin periksiantamaton, ja sinnikko luonteeltaan, joissain asioissa se on hyväkin, mutta ei mielestäni tässä, kun on kysymys siitä kenen tahtoa ja määräysvaltaa noudatetaan meidän perheessä. meillä tää vanhempi poika toimii pitkälle samalla lailla kuin lainaamani nikin tyttö. ja jälkikäteen kun asioista yrittää sen kans keskustella, niin se kyllä sanallisesti osaa sanoa, missä teki väärin ja miks joutui esim. jäähylle, mutta kääntää asian aina lopulta niin päin, että kun hän ei saanu tehdä sitä ja tätä ja tuota, niin siksi hän toimi väärällä lailla. elikkä sille ei mee yhtää jakeluun sit kuitenkaan se miks joutui rangaistavaksi, vaan ajattelee asiat niin että HÄNEN OIS PITÄNY KUITENKI SAADA TOIMIA KUTEN ITSE OIS HALUNNUT. elikkäs tuosta johtuen jokaikinen konflikti-tilanne päätyy samallalailla. poika saa rangaistuksen, mut vaikka ymmärtääki sen mistä se tuli, niin ei sit sitä että miksi. ja kierre on ikuinen. :/ no, jospa se sit aikuisiässä viimestää rauhottuu niinku isänsäkki. tosin vähän helpomman luonteen, varsinki tunnepuolen, soisin hälle kuin isälleen.

 

\

Onko tuo vieras tuolla sama henkilö koko ajan?

Ei ainakaan ihan koko aika sama, minä olen kirjoittanut ainakin yhden noista, nimittäin kirjoitin tästä meidän ketkusta 10 kk ikäsestä...