onko pettäjällä lupa surra eroa?

[unpretty]

tunsin ettei minua rakastettu, ei huomioitu eikä mitään. valitettavasti petin ja muutin pois kotoakin hetkeksi. en tosin sen miehen kanssa. ja se juttu on ohi.
luulin että haluan pois, kun en saanut mitään irti, silti rakastan miestäni ihan hirveästi.
ymmärrän että se haluaa nyt erota, kuulemma rakasti vaikka ei sitä näyttänyt ja rakastaa edelleen..
asiat paljon monimutkaisempia, syytän vain itseäni en puolisioa ja tiedän ansaitsevani tämän kaiken. moralisointi ja haukkuminen on varmaan aiheellista, mutta teen sitä jo itse ihan tarpeeksi.
olen masentunut ja saanut masennuslääkkeet. olin masentunut jo ennen tätä tapahtumaa.
mies ei osaa jatkaa suhdetta, ymmärrän, ja haluaa eron. silti ollaan hyvissä väleissä ja asun nyt kotona. keskustellaan, on seksiä ja välillä jopa hellyyttä mitä ei ole ollut 2 vuoteen... mä rakastan sitä ja tää tilanne tappaa mua sisältä. hyväksyn asiat, mitä muuta voisin.. itsehän tämän aiheutin, kun olin toisen kanssa. anteeksi on liian pliisu sana sille mitä tein.
menen terapeutille, mutta musta tuntuu välillä sellaiselta etten ois oikeutettu suremaan tätä?
mies haluaa katsoa rauhassa asioita, mutta eron harkinta aika on menossa. joten en usko että eroa ei tulisi. jos ei ihmettä tapahdu. itse tarvitsen ainakin apua, ei normaali ihminen petä vaikka kännissä olisikin ja paha olo..

 

[Moraalinvartija]

Tottakai saa surra! Tunnut varsin hyvin ymmärtävän vastuusi ja virheesi, mikä onkin tärkeää. Terapia on varmasti ihan hyvä idea, pääset käsittelemään tunteitasi joilla et nyt tietenkään voi miestä kuormittaa. Ei tunteet ole oikeita tai vääriä, ne vain ovat. Toinen juttu on se, miten niiden kanssa toimii.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no itsepähän on soppansa keittänyt. mitä se jälki murehtiminen autaa. ei mitään

 

[nuusa]

no itsepähän on soppansa keittänyt. mitä se jälki murehtiminen autaa. ei mitään

:headwall: Sinua on ilmeisesti joskus petetty?

 

[MIES!]

Pulssi ei noussut yhtään luettuani viestisi, itse olet tehnyt ne asiat - elä nyt niiden kanssa.

 

[nuusa]

Mielestäni olet tehnyt voitavasi. Myönnät virheesi. Nyt on vain miehestäsi kiinni kuinka hän kokee ja näkee tulevaisuuden. Kyllä mielestäni pettäjällä on lupa surra eroa.

 

["mie"]

Been there. Ero tuli ja hyvä niin. Silloin oli vaikeaa. Olisin halunnut takaisin jne. Sama tarina kuin sulla. Mutta perimmäinensyy pettämiselle oli kuitenkin se että meillä ei vaan asiat ollu hyvin. Ei se tietty oikeuta mihinkään...mutta erehtyväisiä kaikki. Olisin kuitenkin halunnut roikkua entisessä "sisarrussuhteessa" tottumuksesta. Elämä yksin pelotti.

Surra saa tietenkin ja hakea apua. Mieti perimmäisiä syitä miksi olla liitossa. Ja entä vuodenpäästä, toistaisitko syrjähyppysi? Mun vastaus, rehellinen itselleni oli että saattaisin pettäää. Sen kun hoksasin ymmärsin luovuttaa ja antaa exälle ansaitsemansa mahdollisuuden luottamuksen arvoiseen onneen ja rakkauteen.

Myöhemmin löysin sen oikean minulle. Olen nyt onnellisesti naimisissa ja pettäminen ei tule mieleenkään. Ei niinä huonompinakaan aikoina. Jos liitto toimii silloin ei petä niin se menee. Osa vaan tyytyy toiseksi parhaaseen peloissaan tai ripustautuu vanhaan ja läpikäy pettämisen...

 

["tii-"]

no itsepähän on soppansa keittänyt. mitä se jälki murehtiminen autaa. ei mitään

Samaa voisi ajatella petetyn kannalta. Kun on petetty ja jätetty, niin mitä se murehtiminen auttaa kun toinen meni jo. Ei mitään.

 

[unpretty]

[QUOTE="mie";29137481]Been there. Ero tuli ja hyvä niin. Silloin oli vaikeaa. Olisin halunnut takaisin jne. Sama tarina kuin sulla. Mutta perimmäinensyy pettämiselle oli kuitenkin se että meillä ei vaan asiat ollu hyvin. Ei se tietty oikeuta mihinkään...mutta erehtyväisiä kaikki. Olisin kuitenkin halunnut roikkua entisessä "sisarrussuhteessa" tottumuksesta. Elämä yksin pelotti.

Surra saa tietenkin ja hakea apua. Mieti perimmäisiä syitä miksi olla liitossa. Ja entä vuodenpäästä, toistaisitko syrjähyppysi? Mun vastaus, rehellinen itselleni oli että saattaisin pettäää. Sen kun hoksasin ymmärsin luovuttaa ja antaa exälle ansaitsemansa mahdollisuuden luottamuksen arvoiseen onneen ja rakkauteen.

Myöhemmin löysin sen oikean minulle. Olen nyt onnellisesti naimisissa ja pettäminen ei tule mieleenkään. Ei niinä huonompinakaan aikoina. Jos liitto toimii silloin ei petä niin se menee. Osa vaan tyytyy toiseksi parhaaseen peloissaan tai ripustautuu vanhaan ja läpikäy pettämisen...[/QUOTE]

oli meillä mennyt huonommin jo muutama vuosi. osasyynä oli se ettei koskaan aikaa ollut toiselle. työtä, opiskelua ja harrastusta. burnari molemmilla. silti mä rakastin, välillä tosin mietin että rakastanko kun sisarusta vai niinkun aviomiestä. tän kriisin keskellä tuntuu että rakastan ihan hirveesti. olisin valmis mihin vain jos voisin luottamuksen voittaa takasin.
tiedän virheeni ja todellakin kärsin siitä, eihän se murehtiminen sitä asiaa muuta ja mulla saakin olla paha olla. en hae sympatiaa ollenkaan. mulle on kova paikka puhua uskottomuudesta koska tuomitsen sen muutenkin.. ja se että menen terapiaan asiasta tulee oleen vaikeeta. mies tulee sinne mukaan, ainakin aluksi. aika on varattu jo, joten ei ole vain puhetta. toivon, että mies saa sieltä myös vastauksia siihen ettei syy ollut hänessä.
tottakai haluaisin jatkaa, mutta en usko että mies voi elää kanssani tämän jälkeen parisuhteessa. jostainsyystä ei ole työntänyt kokonaan pois. välillä tuntuu että selvä pesäero olisi parempi ratkaisu, mutta sydän silti sanoo toisin.
tuntuu hyvältä kirjoittaa anonyyminä kun asioista on todella vaikeeta puhua. senverran noloa ja kipeetä tämä on.

 

[Vierasmies]

Täytyy kyllä ihmetellä millainen tossu-urpo miehesi on kun sua viitsii panna vielä! Ei halua jaktaa joten ei rakasta eikä arvosta. Silti on hellyyttä ja seksiä! Voi elämän kevät. En tuollaisen kapisen lutkan värkkiä panisi kiusallanikaan. Saatana mikä järki siinä olisi? Antaa seksiä pettävälle ämmälle jonka kanssa haluaa erota? On se runkkailu tuossa tapauksessa sata kertaa parempaa jos ei halua muihin naisiin lähteä. Rukkaisin ilolla vieressä kun pettäjä haluaisi läheisyyttä! Häpeäksi tunnustan olevani samaa sukupuolta kuin sun kynnysmatto joka viitsii antaa sulle seksiä pettämisen jälkeen vaikka haluaa erota.

hyrr, kuvottavaa porukkaa

tunsin ettei minua rakastettu, ei huomioitu eikä mitään. valitettavasti petin ja muutin pois kotoakin hetkeksi. en tosin sen miehen kanssa. ja se juttu on ohi.
luulin että haluan pois, kun en saanut mitään irti, silti rakastan miestäni ihan hirveästi.
ymmärrän että se haluaa nyt erota, kuulemma rakasti vaikka ei sitä näyttänyt ja rakastaa edelleen..
asiat paljon monimutkaisempia, syytän vain itseäni en puolisioa ja tiedän ansaitsevani tämän kaiken. moralisointi ja haukkuminen on varmaan aiheellista, mutta teen sitä jo itse ihan tarpeeksi.
olen masentunut ja saanut masennuslääkkeet. olin masentunut jo ennen tätä tapahtumaa.
mies ei osaa jatkaa suhdetta, ymmärrän, ja haluaa eron. silti ollaan hyvissä väleissä ja asun nyt kotona. keskustellaan, on seksiä ja välillä jopa hellyyttä mitä ei ole ollut 2 vuoteen... mä rakastan sitä ja tää tilanne tappaa mua sisältä. hyväksyn asiat, mitä muuta voisin.. itsehän tämän aiheutin, kun olin toisen kanssa. anteeksi on liian pliisu sana sille mitä tein.
menen terapeutille, mutta musta tuntuu välillä sellaiselta etten ois oikeutettu suremaan tätä?
mies haluaa katsoa rauhassa asioita, mutta eron harkinta aika on menossa. joten en usko että eroa ei tulisi. jos ei ihmettä tapahdu. itse tarvitsen ainakin apua, ei normaali ihminen petä vaikka kännissä olisikin ja paha olo..

 

[häh?]

Voi elämän kevät. En tuollaisen kapisen lutkan värkkiä panisi kiusallanikaan.

Voi elämän kevät vain itsellesi. Jos sinulla on jotain pahoja traumoja, niin mene avautumaan niistä ammattiauttajalle. Ei aapee mollaaminen sinua paranna.

Missä pussissa oikein elät, jos et sitä tiedä, että aika iso osa miehistä käyttää maksullisia naisia tarpeidensa tyydyttämiseen. Eikä aapee kuulu edes tähän kastiin. Kunhan vain on sattunut tekemään erehdyksen elämässään ja siinäkin lieventävänä seikkana on miehen aikaisempi käytös.

 

["otto"]

Oikeastaan et aiheuttanut tuota sillä että olit toisen kanssa, vaan sen takia millaiset tunteesi olivat, tilanne johti tuohon. Ei tunteita voi pakottaa ja parisuhteessa ei kannata kärvistellä, ellei ole tyytyväinen ja haluaa muuta. Nyt tilanne vaikuttaa siltä että teillä on erokipuilua josta pääsette yli vain ajan kanssa ja käymällä asioita läpi.

 

[Vierasmies]

Voi elämän kevät vain itsellesi. Jos sinulla on jotain pahoja traumoja, niin mene avautumaan niistä ammattiauttajalle. Ei aapee mollaaminen sinua paranna.

Missä pussissa oikein elät, jos et sitä tiedä, että aika iso osa miehistä käyttää maksullisia naisia tarpeidensa tyydyttämiseen. Eikä aapee kuulu edes tähän kastiin. Kunhan vain on sattunut tekemään erehdyksen elämässään ja siinäkin lieventävänä seikkana on miehen aikaisempi käytös.

Menisin jos olisin. Miksi pettäjää pitäisi kohdella silkkihansikkain? Kerro?

Tässä ei ollut nyt kyse siitä että aika monet pettää (miehet ja naiset yhtä paljon) vaan siitä kuinka joku viitsii pettävää matoa koskea?

Meinaatko todella kääntää tämän niin, että mies sai ansionsa mukaan "kun AP ei tuntenut olevansa haluttu"? Miten saatanassa noi ämmien aivot on tehty jos jokainen _oma fiilis_ on totuus ja sen varjolla mies on sika/pettäjä/impotentti/sadisti tms?

 

[Paraply harmaana]

no eihän siihen kukaan lupaa anna tai evää mutta kyllä se tuntuu vähän itseaiheutetulta se suru. Ettei siihen kauheesti sympatiaa irtoa.

 

["vieras"]

Petin ja ero tuli. Exällä menee nykyään monella mittarilla mitattuna paremmin. Tunnen jotain katkeruutta, ihan kuin se olisi minulta pois. Ei ihan tervettä.

 

["vieras"]

Kyllä eroa saa surra olkoon syy mikä tahansa, jos se on surullista.

 

[Ei ole]

lupa surra, pettäjät tekevät sillä hetkellä valintansa, kun haarunsa avaavat vieraalle, tai miehet kastaa munansa vieraaseen vittuun!

 

["akka"]

Pettäjä ansaitsee kokea surua tuskaa ja ahdistusta ja toivottavasti kokee koko loppuelämänsä.

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";29138548]Pettäjä ansaitsee kokea surua tuskaa ja ahdistusta ja toivottavasti kokee koko loppuelämänsä.[/QUOTE]

Pettäminen on perseestä mutta ei nyt noin saa kenellekään toivoa.