Olemme olleet naimisissa muutaman vuoden. Koen itse suhteemme , että se on arkistunut ja kuitenkin kipinääkin vielä on ollut, minun puoleltani. Ehkä kuitenkin olen muuttunut miehelleni tylsän elämän edustajaksi, arjen itsestäänselvyydeksi. Myös mieheni luonteesta on paljastunut puolta, jota en ole ennen siinä nähnyt, kylmyyttä ja julmuuttakin sanoissaan. Nyt hän sai täysin tuulesta temmatun kohtauksen, joka normaalisti olisi mennyt parin päivän mökötyksellä ohi. Sen sijaaan nyt mieheni huusi, miten riistän hänen vapautta jne. Tämän lisäksi tuli erilaisia syytöksiä mitä olen ja mitä en ole, ihan vyön alle mollaamista. Keksi jo lisää syitä raivota kun aiemmat ei menneet minulle ns läpi.
No, nyt raivo on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Hän teki listan milloin aikoo lähteä omille menoille. Hän haluaa kulkea vapaasti. Lisäksi hän aloitti saman tien kuntoilun, joka ollut jäissä. Kävi ostamassa pitkästä aikaa uusia vaatteita yms. Mielentila kriisistä parisuhteessa huolimatta on ok, (minuun kohdistuvaa suuttumusta jos ei huomioida) ja hän jaksaa olla innostunut asioista. Yhteinen tabletti meni oman salasanan taakse, Sormusta ei nyt pidetä kun "vihainen minulle". Hän on puhunut tästä kriisistä "yhden henkilön kanssa", Ei ole tarvetta levitellä tietenkään muille. Eli kyseessä henkilö, jota en itse tiedä.
Eli nyt hän saa oikeutuksen mennä omiin menoihini, koska olen niin "huono".
Menkööt. Olen kyllästynyt tähän peliin.
Mutta mitä teidän korviinne tämä heijastuu, onko kyseessä suhde nyt, ja vai mahdollisesti odotukset /toiveet siitä? Itse ainakin, kun hirveä riitä itselle tärkeän ihmisen kanssa, en jaksa kuntoilla ja shoppailla uusia vaatteita, kyllä sitä kulkee silloin askel kerrallaan, kun joutuu raskaita juttuja miettimään.
No, nyt raivo on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Hän teki listan milloin aikoo lähteä omille menoille. Hän haluaa kulkea vapaasti. Lisäksi hän aloitti saman tien kuntoilun, joka ollut jäissä. Kävi ostamassa pitkästä aikaa uusia vaatteita yms. Mielentila kriisistä parisuhteessa huolimatta on ok, (minuun kohdistuvaa suuttumusta jos ei huomioida) ja hän jaksaa olla innostunut asioista. Yhteinen tabletti meni oman salasanan taakse, Sormusta ei nyt pidetä kun "vihainen minulle". Hän on puhunut tästä kriisistä "yhden henkilön kanssa", Ei ole tarvetta levitellä tietenkään muille. Eli kyseessä henkilö, jota en itse tiedä.
Eli nyt hän saa oikeutuksen mennä omiin menoihini, koska olen niin "huono".
Menkööt. Olen kyllästynyt tähän peliin.
Mutta mitä teidän korviinne tämä heijastuu, onko kyseessä suhde nyt, ja vai mahdollisesti odotukset /toiveet siitä? Itse ainakin, kun hirveä riitä itselle tärkeän ihmisen kanssa, en jaksa kuntoilla ja shoppailla uusia vaatteita, kyllä sitä kulkee silloin askel kerrallaan, kun joutuu raskaita juttuja miettimään.