S
syytetty
Vieras
Hälytyskellot alkoivat soida miesystäväni kohdalla jo melko varhain. Hän oli kertonut olevansa pitkäpinnainen, rauhallinen, ahkera ja kiltti, mutta hän alkoi aika pian saada huutokohtauksia, jotka vähitellen muuttuivat raivareiksi, jotka johtivat sitten siihen, että hän haukkui, uhkaili ja solvasi milloin mitenkin kirosanojen siivittämänä sekä poistui paikalta palaten sitten jopa päivien päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asioita ei koskaan käyty läpi.
Alussa olin ehkä yliherkkäkin huudolle, mutta yritin puhua siitä asiallisesti. Mies sanoi, että hän ei ole huutanut ikinä, ehkä korottanut ääntään korkeintaan. Hyvin pian hän otti mukaan sen, että minulla on varmaan joku toinen, kun teen kärpäsestä härkäsen ja tahallani eripuraa välillämme. Näin ei todellakaan ollut.
Myöhemmin kuulin hänen lähisukulaisiltaan, että hän on aina ollut äkkipikainen ja asiattomiahan aikuiselle ihmiselle hänen raivarinsa ja kielenkäyttönsä ovat. Mies kuitenkin on perustellut asian niin, että koska pelkäsin ja varoin, alkoi hän toimiakin niin.
En halunnut elää epävarmuudessa, epäennakoitavuudessa, ei-keskustelevassa ja ratkaisuja hyvässä hengessä etsivässä parisuhteessa, joten viimein lopetin koko suhteen. Voin siinä niin mielettömän huonosti.
Nyt mies syyttää minua siitä, että "tein" hänestä, maailman rakastettavimmasta ihmisestä huutavan raivopään ja pilasin hänen elämänsä ja vieläpä kehtasin erota. Olen kuulema huijannut häntä, vaikka itse luulin olevani yhdessä todella rauhallisen ja kiltin aikuisen kanssa, enkä uskonut, että hän koskaan voisi paiskoa tavaroita, uhata nyrkillä, kirota hallitsemattomasti jne. vaikka hänelle kävisi mitä tai vaikka joku ärsyttäisikin (mitä en missään tapauksessa koskaan ikinä tiedosta tehneeni).
Apuakin olen hakenut muutaman vuoden ajan ja mies vain on ollut sitä mieltä, että huonot ovat palvelut, kun en ole paremmaksi muuttunut.
Saako erota, jos pelkää ja voi huonosti ja kokee yrittäneensä ei kaikkensa vaan liikaakin oman terveytensä kustannuksella? Saako erota, vaikka pelkääkin "turhaan", vaikka mies ei oikeasti olekaan pelottava muille kuin minulle minun mielestäni?
Alussa olin ehkä yliherkkäkin huudolle, mutta yritin puhua siitä asiallisesti. Mies sanoi, että hän ei ole huutanut ikinä, ehkä korottanut ääntään korkeintaan. Hyvin pian hän otti mukaan sen, että minulla on varmaan joku toinen, kun teen kärpäsestä härkäsen ja tahallani eripuraa välillämme. Näin ei todellakaan ollut.
Myöhemmin kuulin hänen lähisukulaisiltaan, että hän on aina ollut äkkipikainen ja asiattomiahan aikuiselle ihmiselle hänen raivarinsa ja kielenkäyttönsä ovat. Mies kuitenkin on perustellut asian niin, että koska pelkäsin ja varoin, alkoi hän toimiakin niin.
En halunnut elää epävarmuudessa, epäennakoitavuudessa, ei-keskustelevassa ja ratkaisuja hyvässä hengessä etsivässä parisuhteessa, joten viimein lopetin koko suhteen. Voin siinä niin mielettömän huonosti.
Nyt mies syyttää minua siitä, että "tein" hänestä, maailman rakastettavimmasta ihmisestä huutavan raivopään ja pilasin hänen elämänsä ja vieläpä kehtasin erota. Olen kuulema huijannut häntä, vaikka itse luulin olevani yhdessä todella rauhallisen ja kiltin aikuisen kanssa, enkä uskonut, että hän koskaan voisi paiskoa tavaroita, uhata nyrkillä, kirota hallitsemattomasti jne. vaikka hänelle kävisi mitä tai vaikka joku ärsyttäisikin (mitä en missään tapauksessa koskaan ikinä tiedosta tehneeni).
Apuakin olen hakenut muutaman vuoden ajan ja mies vain on ollut sitä mieltä, että huonot ovat palvelut, kun en ole paremmaksi muuttunut.
Saako erota, jos pelkää ja voi huonosti ja kokee yrittäneensä ei kaikkensa vaan liikaakin oman terveytensä kustannuksella? Saako erota, vaikka pelkääkin "turhaan", vaikka mies ei oikeasti olekaan pelottava muille kuin minulle minun mielestäni?
