Onko parisuhteella tulevaisuutta jos suhteesta puuttuu hellyys?

[niin pettynyt]

Olen niin kyllästynyt siihen etten saa avomieheltäni minkäänlaista hellyyttä hellyyttä, en edes halausta kun tulee töistä kotiin. Jos yritän häntä lähestyä ajaa minut pois tavalla tai toisella..jos yritän keskutella jostakin hän vain katsoo tv:tä ja tuhahtaa jotain vastaukseksi eikä edes katso minuun päin.

Yritän kovasti tehdä kotona kaikkea ja olen petrannut paljon siihen nähden, että olin yhteenmuuttaessa aika laiska kotitöitä tekemään. Lämmin ruoka odottaa kun hän tulee töistä kotiin.. kiitoksen sanaa ei kuitenkaan kuulu koskaan. Päivät olen täällä lapsen kanssa ja haluaisin hellyyttä puolisoltani koska itse joudun niin paljon antamaan itsestäni lapselle..toki lapsi antaa minulle rakkautta myös takaisin, mutta ei se ole sama asia kuin kahden aikuisen välinen rakkaus ja hellyys.

 

[sertyu]

jos opettelet elämään asian kanssa, voi olla ok tulevaisuus. entäs sexi?

 

[:/]

Jos sä haluat ja tarvitset hellyyttä, etkä sitä mieheltä saa kunnon vakavan keskustelunkaan jälkeen, niin mun on vaikea nähdä suhteella tulevaisuutta kovin pitkälle. Onko se aina ollu tollasta vai vasta hiljattain?

 

[ap]

jos opettelet elämään asian kanssa, voi olla ok tulevaisuus. entäs sexi?

heikkoa on silläkin saralla..mies ei koskaan tee aloitetta. Aina on niin vastahakoinen jos yritän ehdotella..enää en jaksa edes yrittää.

 

[vieras]

Mikset puhu asiasta miehesei kanssa?Kerro hänelle,että kaipaat niitä alkuaikoja ja sitä hellyyttä.Kerro tarpeistasi hänelle,ei se muuten siitä muuksi voi muuttua.
Tsemppiä!

 

[ap]

Jos sä haluat ja tarvitset hellyyttä, etkä sitä mieheltä saa kunnon vakavan keskustelunkaan jälkeen, niin mun on vaikea nähdä suhteella tulevaisuutta kovin pitkälle. Onko se aina ollu tollasta vai vasta hiljattain?

Aina on ollut jonkinasteista. Lapsen syntymän jälkeen mennyt huonompaan suntaan. Lapsi on nyt vuoden.

 

[ap]

Mikset puhu asiasta miehesei kanssa?Kerro hänelle,että kaipaat niitä alkuaikoja ja sitä hellyyttä.Kerro tarpeistasi hänelle,ei se muuten siitä muuksi voi muuttua.
Tsemppiä!

voi kyllä minä olen monta kertaa yrittänyt puhua..tuloksetta. Ottaa kaikki minun sanomiseni valittamisena, vaikka kuinka nätisti yrittäisin purkaa mieltäni. Ja vaikka minä tästä monta kertaa olen sanonut, parannusta ei ole tapahtunut.

 

[maissihiiri]

No vaikea sanoa, sehän on jokaisen päätettävä itse mitä haluaa/vaatii suhteessa toiselta. Mutta itse en kyllä jaksais tuollaista pidemmän päälle.

Tuli vaan mieleen, että onko miehellä työstressiä, tai masennukseen viittavia oireita?

 

[:/]

Jotenkin sun pitäisi saada asia esitettyä miehelle niin että tajuaisi, mistä sä koet jääväsi paitsi. Ei toi kuitenkaan ole mitenkään pieni juttu.
Kun tällaiseen olisikin joku yskinkertainen ratkaisu, vaan kun ei. Toivotaan että saisitte puhuttua niin että mieskin sen tajuaa.

 

[:D]

Jätäppä joku päivä kotityöt tekemättä. Jos mies alkaa valittamaan niin sanot että et jaksa enää passata kun ei edes kiitosta kuulu! Kyllä luulen että ainaki jonku aikaa mies jaksaa huomioida.. ehkä myös auttaa sit siivoamisessa

 

[mulish]

Aika heikolta kuulostaa, jos miehesi ei edes suostu keskustelemaan. Kuulostaa siltä kuin miehesi ei arvostaisi sinua enää :/

Minklainen oli ennen?

 

[ap]

No vaikea sanoa, sehän on jokaisen päätettävä itse mitä haluaa/vaatii suhteessa toiselta. Mutta itse en kyllä jaksais tuollaista pidemmän päälle.

Tuli vaan mieleen, että onko miehellä työstressiä, tai masennukseen viittavia oireita?

En tiedä.. ei ainakaan myönnä jos jotain masennukseen viittaavaa olisikin.

 

[ap]

Aika heikolta kuulostaa, jos miehesi ei edes suostu keskustelemaan. Kuulostaa siltä kuin miehesi ei arvostaisi sinua enää :/

Minklainen oli ennen?

Aina on ollut melko vaikea tapaus, mutta ennen pystyi kyllä näyttämään edes vähän tunteitaan. Nyt on niin kylmä minua kohtaan. Eilen riidan päätteeksi myönsi että pitää minua itsestäänselvyytenä :`(

 

[mulish]

Aika heikolta kuulostaa, jos miehesi ei edes suostu keskustelemaan. Kuulostaa siltä kuin miehesi ei arvostaisi sinua enää :/

Minklainen oli ennen?

Aina on ollut melko vaikea tapaus, mutta ennen pystyi kyllä näyttämään edes vähän tunteitaan. Nyt on niin kylmä minua kohtaan. Eilen riidan päätteeksi myönsi että pitää minua itsestäänselvyytenä :`(

Tuo itsestäänselvyytenä pitäminen ei hyvä. Olisiko miehesi vlmis lähtemään parineuvontaan tms?

 

[MarjaK]

Kyllä minustakin taitaa olla miehesi nyt masentunut. Meillä vähän samaa, mutta onneksi lapsemme on jo 5 vuotta. Mies ja minä olemme olleet yksissä jo 19 vuotta, ei se ihme, jos tässä välissä on kyllästymistäkin puolin ja toisin.. Mutta lapsen takia kannattaa yrittää kaikkensa, meistä ei kumpikaan pysty olemaan yksinhuoltajana pelkästään eli yhdessä yritämme, vaikka välillä vaikeaa onkin. Hellyys ja seksi, olihan sitä joskus meilläkin.. Ehkäpä vielä joskus tämä tilanne parantuu jollain tavalla ! Onnea vaan teillekin ja jaksamista, parisuhde muuttuu lapsen myötä.

 

[ap]

Aika heikolta kuulostaa, jos miehesi ei edes suostu keskustelemaan. Kuulostaa siltä kuin miehesi ei arvostaisi sinua enää :/

Minklainen oli ennen?

Aina on ollut melko vaikea tapaus, mutta ennen pystyi kyllä näyttämään edes vähän tunteitaan. Nyt on niin kylmä minua kohtaan. Eilen riidan päätteeksi myönsi että pitää minua itsestäänselvyytenä :`(

Tuo itsestäänselvyytenä pitäminen ei hyvä. Olisiko miehesi vlmis lähtemään parineuvontaan tms?

Se on tuommoinen tyypillinen suomalainen jääräpää, joten vahvasti epäilen. Olen joskus kokeillut sitä ehdottaa, mutta kuten jo sanoin ei hän kuuntele minua

 

[minä]

Täällä samanlaista, seksi kyllä miehelle kelpaisi anna. Olen sanonut, että vasta sitten kun saan ensin hellyyttä muutoin.

 

[ap]

Kyllä minustakin taitaa olla miehesi nyt masentunut. Meillä vähän samaa, mutta onneksi lapsemme on jo 5 vuotta. Mies ja minä olemme olleet yksissä jo 19 vuotta, ei se ihme, jos tässä välissä on kyllästymistäkin puolin ja toisin.. Mutta lapsen takia kannattaa yrittää kaikkensa, meistä ei kumpikaan pysty olemaan yksinhuoltajana pelkästään eli yhdessä yritämme, vaikka välillä vaikeaa onkin. Hellyys ja seksi, olihan sitä joskus meilläkin.. Ehkäpä vielä joskus tämä tilanne parantuu jollain tavalla ! Onnea vaan teillekin ja jaksamista, parisuhde muuttuu lapsen myötä.

Kiitos. Lapsi onkin tällä hetkellä ainut syy siihen miksi olen jäänyt miehen luo.

 

[vieras]

Ex oli tommonen, eikä tosiaan ollut masentunut. Piti mua vaan itsestäänselvänä asiana.

 

[ap]

Ex oli tommonen, eikä tosiaan ollut masentunut. Piti mua vaan itsestäänselvänä asiana.

miten teit sen päätöksen lähteä? minä koitan tässä katsoa löytyisikö vapaita asuntoja, että voisin lapsen kanssa muuttaa pois. En enää halua olla itsestäänselvyys, on minullakin oikeus saada rakkautta

 

[?]

Masentunut tai sitten ihastunut

 

[ap]

Masentunut tai sitten ihastunut

toista naista tuskin on kun ei tuo koskaan käy missään.

 

[vieras]

Ex oli tommonen, eikä tosiaan ollut masentunut. Piti mua vaan itsestäänselvänä asiana.

miten teit sen päätöksen lähteä? minä koitan tässä katsoa löytyisikö vapaita asuntoja, että voisin lapsen kanssa muuttaa pois. En enää halua olla itsestäänselvyys, on minullakin oikeus saada rakkautta

Mulla oli vaan lopulta niin paha olla. Yritin puhua asiasta moneen kertaan mutta mikään ei muuttunut, ja lopulta ihan niinkin pieni asia kuin se, että kun itse yritti hymyillä toiselle ja sai vastaan mielenosoituksellisen mulkaisun ja poiskäännetyn pään, sai olon tuntemaan niin arvottomaksi etten kestänyt enää.

Seksi oli samanlaista. Ukko vinkuu koko ajan vaan persettä, muu ei kelpaa, ja kaikki vähäinenkin kanssakäyminen oli sitä että kuivana sisään, samalla katseli pahimmillaan telkkaria, ja siinä se. Tuonkin otin monesti puheeksi, mutta ei, herra vaan sai "paineita"..

Se yleinen ahdistus vaan kävi niin hirvittäväksi.

 

[?]

Masentunut tai sitten ihastunut

toista naista tuskin on kun ei tuo koskaan käy missään.

Sanoinkin että ihastunut, en että olisi oikeasti suhdetta. Töissä? Netissä?

 

[ap]

Ex oli tommonen, eikä tosiaan ollut masentunut. Piti mua vaan itsestäänselvänä asiana.

miten teit sen päätöksen lähteä? minä koitan tässä katsoa löytyisikö vapaita asuntoja, että voisin lapsen kanssa muuttaa pois. En enää halua olla itsestäänselvyys, on minullakin oikeus saada rakkautta

Mulla oli vaan lopulta niin paha olla. Yritin puhua asiasta moneen kertaan mutta mikään ei muuttunut, ja lopulta ihan niinkin pieni asia kuin se, että kun itse yritti hymyillä toiselle ja sai vastaan mielenosoituksellisen mulkaisun ja poiskäännetyn pään, sai olon tuntemaan niin arvottomaksi etten kestänyt enää.

Seksi oli samanlaista. Ukko vinkuu koko ajan vaan persettä, muu ei kelpaa, ja kaikki vähäinenkin kanssakäyminen oli sitä että kuivana sisään, samalla katseli pahimmillaan telkkaria, ja siinä se. Tuonkin otin monesti puheeksi, mutta ei, herra vaan sai "paineita"..

Se yleinen ahdistus vaan kävi niin hirvittäväksi.

kuulostaa niin tutulta ...