onko paljonkin sellaisia ihmisiä jota vaan vaikenee(kun toinen puhuu ongelmasta)?miksi?

["minttu"]

Monesti ongelma juuri tämä onkin, ehkä tunnekylmältä vaikuttava ihminen ei koskaan ole saanut tuntea tulleensa kuuluksi, ehkä hänen tapansa kertoa tunteista on ollut joku muu kuin puhuminen eikä esim. äiti ole ymmärtänyt sitä kuinka poikalapsi tunteistaan viestittää.

Vaikka tunteetomuus ei ole sinun vikasi, vihaisuudella et saa toista puhumaan. Siihen on löydettävä muita keinoja tai anettava asian olla ja purettava oma vihaisuus jonnekin muualle.

totta! oot varmasti täysin oikeassa,mutta tää tilanne on vaan mennyt niin solmuun(just siks ku asioista ei voi puhuu),etten tiedä mitä tehdä.

meillä on kiva arki ja kaikki toimii muuten...mutta en mä voi elää loppuelämääni niin että ongelmista ei puhuta..

 

["vieras"]

vaikka mä en ole mies niin minä en puhu ongelmista miehelleni, ei hän minun terapeutti ole. Puhun jos puhun mies tietää sen eikä se rupea minulta tenttaa mistä tuulee, se vain pahentaisi enkä puhuisi enää senkään vertaa, antaa olla mun oman aikani ja kerron sitten kun siltä tuntuu tai sitten en kerro ollenkaan.

Mä olen lapsesta asti oppinut etten paljon tunteita kerro tai pahemmin näytä. Koska mua ei kuunneltu tai otettu tosissaan.

 

["uupunut"]

Eli se sun tivaamisesi ja yrityksesi keskustella asioista todennäköisesti saa miehesi entistä enemmän lukkoon ja vieraantumaan sinusta.

En ole ap, mutta meillä kans on ollut puhumattomuusongelmia. Ei johdu ainakaan siitä, että tivaisin ja ahdistelisin miestä, koska tiedän itsekin että sillä ei ainakaan rohkaise toista puhumaan. Itse olen tehnyt niin, että olen esittänyt jonkun helpon kysymyksen, jos ei ole vastannut niin olen antanut olla, ja joskus myöhemmin (tyyliin viikon tai kahden päästä) kysynyt, onko ajatellut sitä mitä kysyin, tai olisiko hänellä ylipäätään minkäänlaista ajatusta tai kommenttia aiheeseen. Vastaus on aina selän kääntäminen mulle ja vaikeneminen.

Mä sain jonkinlaisen reaktion aikaan miehessä sillä että lopetin kokonaan yritykset puhua tai millään tavalla hoitaa huonosti olevia asioita, kun kerta toistakaan ei kiinnostanut, ja kun oli riittävän paha olla, kerroin että haen eroa, koska mun on niin paha olla enkä usko että mies on kiinnostunut asialle mitään tekemään... Yhdessä edelleen, mutta heikolta näyttää, jos ei toisen kanssa voi kommunikoida.

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";28550894]hei vieras,saä saat varmaan jollain sairaalla tavalla nautintoa siitä kun saat loukattua toista ihmistä,joskus voisit ehkä miettii että auttaako se? miltä se tun tuu siitä toisesta.

mä toivon että sä koet samanlaista välinpitämättömyyttä sun puolisin puolelta muutaman vuoden,kun se näyttää olevan ainoa keino saada sut tajuamaan kuinka paljon se satuttaa.[/QUOTE]

Keep on porvoolainen

 

[Kolmas korppi harmaana]

[QUOTE="minttu";28550742]mä oon niin kyllästynyt mieheen.

minusta aikuiset ihmiset istuu alas ja puhuu ihan mistä tahansa ongelmasta, ratkaisee ongelmia.

mies vaan vaikenee ja pakenee ja sanoo että elämässä mun kanssa ei oo järkee

olen ollut viime kuukaudet miehelle tosi vihainen koska hänen vaikeneminen tuntuu siltä että hän ei välitä(olen kertonutkin tämän miehelle) ja sama hiljaa istuminen jatkuu.

antakaa mulle vähän näkökulmaa aiheeseen, koska minä en todellakaan ymmärrä ihmistä joka vaan istuu hiljaa, kun toinen puhuu siitä mikä tuntuu pahalta. eikö tälläsen miehen järkeen mene se että puhumattomuus tuhoaa[/QUOTE]

Pyysti näkökulmia. Sinusta aikuiset ihmiset istuvat alas ja puhuvat mistä tahansa ongelmista. Sinä olet ollut viime kuukaudet miehelle tosi vihainen. Sinusta tuntuu että sinusta ei välitetä. Sinusta tuntuu pahalta. Huomaatko kaavan?

Ovatko sinun tunteesi aina tärkeimmät, sinun tapasi kommunikoida ainoa oikea?

Olet turhautunut ja (passiivis-)aggressiivinen, ja miehesi aistii sen. Hän on välttelevä ja vetäytyvä, koska ei osaa/halua vastata sinun emotionaaliseen tyhjiöösi, jonka lähde olet sinä itse -- olet tyytymätön itseesi, elämääsi ja parisuhteeseesi, minkä projisoit mieheen. Todennäköisesti miehesi on aivan yhtä tyytymätön ja onneton, vaikkei sitä ääneen huudakaan. Puhumattomuus tuhoaa, mutta niin tuhoaa jatkuva puhuminenkin. Kehotan harkitsemaan pariterapiaa: voisitte yrittää sovittaa kommunikaatiomallejanne yhteensopivimmiksi puolueettomalla maaperällä tulkin välityksellä

 

[Kolmas korppi harmaana]

[QUOTE="minttu";28550814]sehän ei vittu oo uskaltanut ikinä kellekkään sanoa poikkipuoleista sanaa! oikeesti..aina se on ollu tollanen...mutta tässä vuosien aikana asia on alkanut häiritsee enempi ja enempi.. koska tuntuu että mitään tunneyhteyttä ei ole..

koska on tullut pari ongelmaa,jotka olis voitu ratkaista jo ootas noin kaksi vuotta sitten,mutta koska "negatiivisista" asioista ei voi puhua,niin ne ongelmat on ollut läsnä sen 2vuotta,jokaisessa päivässä(minun mielessäni)..

mie sei vaan tajuu että ne on kasvanut järjettömiin mittasuhteisiin,koska nistä ei ole puhuttu!

minä en ymmärrä tollasta puhumattomuutta,en todellakaan, minusta se on yhtä törkeää tosita kohtaan kuin lyöminen.. siltähän se tuntuu aina kun avaat suun ja kerrot että mikä tuntuu pahalta, toinen lyö kasvoille ja huutaa perään painu vittuun ei kiinnosta-> siltä tuo vaikeneminen tuntuu!

olen myös kertonut miehelle että kuinka pahalta vaikeneminen tuntuu ja mies jatkaa sitä silti.

yks tuttu sano mulle että ehkä mies vaikenee jos ei uskalla sanoa mitään,ku pelkää sanovansa väärin. mutta silloinhan mies luovuttaa yrittämättä.enkä ymmärrä sellaista[/QUOTE]

Ehkä sinun ylidramaattisessa mielessäsi leikisti tuntuu, muttei ole sitä. Fyysistä väkivaltaa ei koskaan pidä banalisoida eikä sillä fantasioida. Toivottavasti et koskaan ole tuota oikeasti kokenut, etkä koskaan joudukaan kokemaan -- eikä myöskään miehesi.

 

[Littledeath]

Mä oon huomannut ja oppinut että joillekin tunteista puhuminen on vaikeampaa. Jotkut puhuu ja keskustelee hyvin avoimesti, toiset taas menevät ihan lukkoon kun pitäisi puhua jostain ns. vakavemmasta. Toista ei voi muuttaa kaikissa asioissa. Pahoittaa vaan oman mielensä kun koittaa keskustella tällaisen ihmisen kanssa.

Sitä vaan pitää hyväksyä toisessa tämä ominaisuus tai ottaa ja lähteä. Emme me muutkaan täydellisiä ole.

 

[Littledeath]

Itse olen myös aluksi ajatellut että mun asiat ei kiinnosta toista, tai hän ei halua jutella mun kanssa. Mutta auttaa kun katsoo peiliin ja kysyy itseltään, että miksi minun pitäisi pakottaa toinen toimimaan omalla tavallani?

 

["vieras"]

Mun mielestä tuommoisen suhteen voisi jo lopettaa. Olette liian erilaisia, kommunikaatio ei suju. Olet yrittänyt puhua hänelle, hän vaikuttaa tunnekylmältä. Tuossa tilanteessa minä varmaan antaisin ultimatumin; joko pariterapiaan tai suhde katki, eihän tuosta mittään tule! Molemmat tyytymättömiä.

 

[jupkpl]

Kuulostaa siltä että sun mielestä vain sun tunteet on oikeutettuja ja sulla on oikeus käyttäytyä miten vain koska nyt tuntuu tältä. Oikeesti, ei mikään ihme että mies lähti, joskus se puhuminen vaan ei enää auta. Jatka sitä terapiaa äläkä kuvittele että terapeuttikin on väärässä joka asiassa vaam ajattele oikeasti itsekin käytöstäsi.