A
"ahdistaa"
Vieras
Mistäs aloittaisin. 2-vuotta sitten eräs sukulaiseni otti minuun yhteyttä pitkästä aikaa sitten moniin vuosiin. No, aloimme pitää jonkun verran yhteyttä ja nähtiin pari kertaakiin. Tulin sitten raskaaksi ja tämä sukulaiseni vihjaili kovasti miten innokas hän olisi kummiksi tulemaan. Päädyimpä sitten pyytämään häntä.
Vauvamme syntymän jälkeen hän tuli itse raskaaksi ja sanoi että nyt voidaan sitten nähdä enemmän kun hälläkin on sitten lapsi kun meilläkin ja sitä rataa. Olemme nähneet nyt pari kertaa, mutta jotenkin tuntuu ettten jaksa häntä. Tällä hetkellä ainut hyvä asia elämässäni on lapseni, muuten meneekin todella huonosti ja olen vähän masentunut. Ymmärrän kyllä hänen innokkuuden kun esikoinen kyseessä, mutten jaksaisi puhua hänen raskaudestaan ja vastata lukuisiin kysymyksiin. Olimme koolla pienellä porukalla missä hän vetäisi yht äkkiä koko vatsansa paljaaksi ja pian saikin päähänsä että minä voisin näyttää omani joka on ihan hirveä raskauden jälkeen.. Hän vaikuttaa vähän yli-innokkaalta ja hokee kokoajan että kohta hälläkin vauva sitten.
Minusta on ihanaa ett hän saa lapsen, mutta mä en nyt vaan oikeasti jaksaisi. Elämäni on aina ollut sellaista että minun pitäisi olla tukipilari kaikille, mutta minulle ei kukaan. Olen väsynyt siihen.
En kyllä haluaisi olla tökerökään. Pelkään tällä hetkellä eniten sitä, että hän pyytäisi minua kummiksi. En haluaisi kummilapsia, koska minusta kummin kuuluu heitä nähdä ja muutenkin vaalia monin tavoin.
Joo olen itsekäs paska kivittäkää vaan....
Vauvamme syntymän jälkeen hän tuli itse raskaaksi ja sanoi että nyt voidaan sitten nähdä enemmän kun hälläkin on sitten lapsi kun meilläkin ja sitä rataa. Olemme nähneet nyt pari kertaa, mutta jotenkin tuntuu ettten jaksa häntä. Tällä hetkellä ainut hyvä asia elämässäni on lapseni, muuten meneekin todella huonosti ja olen vähän masentunut. Ymmärrän kyllä hänen innokkuuden kun esikoinen kyseessä, mutten jaksaisi puhua hänen raskaudestaan ja vastata lukuisiin kysymyksiin. Olimme koolla pienellä porukalla missä hän vetäisi yht äkkiä koko vatsansa paljaaksi ja pian saikin päähänsä että minä voisin näyttää omani joka on ihan hirveä raskauden jälkeen.. Hän vaikuttaa vähän yli-innokkaalta ja hokee kokoajan että kohta hälläkin vauva sitten.
Minusta on ihanaa ett hän saa lapsen, mutta mä en nyt vaan oikeasti jaksaisi. Elämäni on aina ollut sellaista että minun pitäisi olla tukipilari kaikille, mutta minulle ei kukaan. Olen väsynyt siihen.
En kyllä haluaisi olla tökerökään. Pelkään tällä hetkellä eniten sitä, että hän pyytäisi minua kummiksi. En haluaisi kummilapsia, koska minusta kummin kuuluu heitä nähdä ja muutenkin vaalia monin tavoin. Joo olen itsekäs paska kivittäkää vaan....
