Onko päiväkoti oikeasti niin tärkeä sosiaalistentaitojen kannalta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mamisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mamisko

Vieras
Tuosta toisesta aloituksesta tuli mieleen kun moni sanoo että hoitoon vaan sosiaalisten taitojenkin nimissä.

Meillä 3 ½ vuotias tyttö, ollut kotona minun kanssa koko ikänsä. Vuoden vanha oli kun alotin pph:n työt ja nyt olen ä-lomalla ja tyttö käy kerhossa kerran viikossa ( 2h ). Sekin ryhmä todella pieni, joskus 5 lasta, joskus vain kaksi.

Kavereita ei pihassa ole. Ja vapaa-ajalla näkee muita lapsia aika harvoin.
Ei ole tuttava perheitäkään juuri ollenkaan missä olisi lapsia. Mummolassa joskus kyläillessä tulee kylään myös saman ikäinen toinen tyttö jonka kanssa touhuaa myös kerhossa.

Teenkö siis jotain kamalan väärin kun en edes halua viedä lasta päiväkotiin kun itse olen kotona ja ajattelin olla tämän tulevan vauvankin kanssa kotona mahd. pitkään.
 
Ei ole tärkeä, nimenomaan päiväkoti. Mutta ehkä kaverit olisi, tosin sitä mistä ei teidä sitä ei osaa kaivata. Meillä lapset on/ on olleet päikyssä vaan eskari vuoden. Muutoin pph.lla ja kotona.
 
Mä en sano, et kukaan tekis väärin jos hoitaa lastaan kotona, se on jokaisen oma asia. Mutta meillä se, että tyttö on päiväkodissa 15p/kk, on hyvä ratkaisu, joka sopii meidän perheelle. tyttö kaipaa kavereita, ja virikkeitä todellakin, itse en pysty hänen ikäistään seuraa kotona tarjoamaan, enkä ole yhtä kelpo leikkikaveri kuin hänen omat kaverinsa ovat! En myöskään osaa/kykene järjestämään niin monipuolista virikeantia kuin päiväkodissa. Mikään seurakunnan jeesuskerho ei ole meidän lapsia varten, kokeiltu on.

Tyttö aloitti 4v päiväkodin, eli ei suinkaan ihan pienenä, ja silloin olin itse töissä, mutta ei tullut mieleenkään että tyttö jäisi kotiin kun itse jäin, ja hän myös itse todella halusi jatkaa päiväkodissa!

Tämä on hyvä ratkaisu meidän perheelle, ajatelkoot muut ihan miten vain. Tiedän, etteivät jotkut sitä ymmärrä, mutta en välitä, meillä kun oikeus päivähoitopaikkaan on, eikä tytön tarha ole edes täysi, joten emme vie paikkaa kenenkään työssäkäyvän lapselta!! Ja paikka on valmiina kunhan töihin palaan!
 
On varmaan jos ei kotona tarjota mitään muuta kuin yksin istuskelua.

Jos on kerhoja, kavereita, ulkoiluseuraa, harrastuksia yms. niin hyvä siitä tulee vaikka muuten kotihoidossa onkin.
 
En usko enkä allekirjoita tuota väitettä, että sosiaalisten taitojen vuoksi pitäisi päiväkotiin mennä! Ei kukaan voi olla niin avuton, etteikö pysty normaaleja ihmisten välisiä kanssakäymisen sääntöjä lapsilleen opastamaan. Enkä usko, että kukaan oikeasti kasvaa umpiossa, jossa ei näe muita lapsia tai aikuisia, vaikka kotihoidossa onkin.

Aiemmalla asuinalueellamme oli vähän lapsia ja uudellakin useimmat olivat päivähoidossa, siispä lapsemme kävivät leikkipuistossa leikkimässä muiden lasten kanssa. Samoin lapsia tapaa erilaisissa kerhoissa, muskareissa, liikuntataphtumissa yms..

Päiväkotilasten seurassa omat lapset vaan jäivät vähän jalkoihin, kun eivät taitaneet kyynärpäätaktiikka eivätkä ymmärtäneet, että lelut voi todella riipiä toisten käsistä, jos toinen ei leluistaan riittävän kovin kiinni pitänyt. Omamme osasivat hiekkalaatikolla jakaa lelunsa, vaikka välillä joukkoon osui näitä "NÄÄ ON MUN, EIKÄ NÄIHIN MUUT KOSKE"-kullanmuruja. Nyt kun käyvät itsekin päiväkodissa, ikävä kyllä osaavat nuo "röyhkeimmät ensin"-säännöt, ilman niitä ei näemmä päiväkodissa pärjää. Omien kokemusteni perusteella ennemminkin väittäisin, että päiväkodissa oppii niitä antisosiaalisempia tapoja :/.
 
No meidän lapsille se ei ainakaan ole tärkeää. Päiväkoti siis. Eivät ole koskaan siellä olleetkaan. Sisaruksista on paljon iloa, serkkuja ja sukulaisia on paljon, joka muksulla paljon oman ikäisiä...
 
Ei. Sitä oppii kyllä muuallakin. Ei meillä ollut mitään ongelmia eskariin menon kanssa, eikä ekaluokkalainen oo kärsinyt yhtään siitä, että ei ole koskaan ollut päivähoidossa. On reipas ja sosiaalinen lapsia.
 
Meillä kotona kyllä leivotaan, tyttö osallistuu päivittäin ruoanlaittoon, lauletaan, tanssitaan, pelataan pelejä, palapelejä, luetaan, leikitään, väritetään, maalataan vesiväreillä, säästä riippuen ulkoillaan, kerhossa tosiaan tapaa kaveria ja ehkä kerran kolmessa viikossa vielä senkin lisäksi. Käydään mummilassa missä viihtyy, meillä on eläimiä mitä hoitaa, osallistuu siivoamiseen, auton pesuun, renkaitten vaihtoon, temppuillaan ja juoksennellaan sisällä jne.

Ainoa mitä on vähemmän kuin pk-lapsilla on nuo kaverit ja sairastelut.
Senkään takia en haluaisi tyttöä nyt päiväkotiin laittaa kun tiedän että meillä alkaisi se sairastelu enkä varmaan jaksaisi sitä ja pienen vauvan sairasteluja siihen lisäksi. Pph:n työtä varmaan jatkan vuoden päästä joten sitten tulee taas seuraa, tosin todennäköistä on että lapset olisivat n. vuoden vanhoja niin kuin usein pphoitajalla tuppaa olemaan.
 
Riippuu tosiaan aika monesta asiasta.
Meillä poika olisi todella ilman kavereita jos ei olisi päiväkodissa ja on kyllä päiväkodissa ollessaan oppinut monia hyödyllisiä asioita.
 
Päiväkodin antaman sosiaalisen kasvatuksen tarve riippu tietysti siitä kuinka aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti kotona viitsitään sosiaalisuutta opettaa... On olemassa kerhoja, ystäviä, sukulaisia jne. joissa kaikissa on mainoita tilaisuuksia opetella sosiaalista kanssakäymistä. Tietysti täytyy myös huomioida erot lasten luonteessa, toiset ovat sosiaalisempia luonnostaan kuin toiset.

Eli ilman päiväkotia voi oppia hyvinkin sosiaaliseksi, ja välttämätöntä se ei todellakaan ole, mutta toisaalta jollekin lapselle tai perheelle päiväkodin tuki voi olla todella tarpeen.:) Jollekin lapselle nimenomaan kotona rauhassa opettelu voi olla parempi vaihtoehto...;)
 

Yhteistyössä