Onko paikalla uskovaista?

Mitä uskovaiset ajattelevat parista, jolla on lapsia, mutta joka ei ole naimisissa eikä kihloissa?

 

No mitäpä siitä nyt pitäisi ajatella... se on heidän asiansa.

 

En mä pahemmin mitään siitä ajattele. Itse en suostuisi olla avoliitossa päivääkään, mutta mulle on sama miten muut tekee.

 

Saanko mäkin kysyä vaikkei olekaan ketjun aihe. Mietittiin tossa, että vieläkö on paljon sellaisia uskovaisia, jotka pidättäytyy seksistä ennen kun ollaan naimisissa? Entäs jopa suutelusta ennen kun ollaan naimisissa?

Kuinka kauan esim. te seurustelitte, ennen kuin menitte naimisiin jos ette asuneet yhdessä ennen sitä?

 

En tiedä kun itsekin olen uskovainen yh äiti neljälle au lapselle että tutkimattomat ovat Herran tiet.

 

no mun avomiehen vanhemmat on uskovaisia ja meillä yhteinen lapsi,
ikinä he eivät ole käyneet meillä kylässä, ei edes lapsen syntymäpäivillä, kun me ollaan susipari!
eikä me mennä naimisiin sen takia et joku sanoo, että pitää mennä...

 

En mä pahemmin mitään siitä ajattele. Itse en suostuisi olla avoliitossa päivääkään, mutta mulle on sama miten muut tekee.

Mielenkiinnosta kysyn, että mikset?

 

Saanko mäkin kysyä vaikkei olekaan ketjun aihe. Mietittiin tossa, että vieläkö on paljon sellaisia uskovaisia, jotka pidättäytyy seksistä ennen kun ollaan naimisissa? Entäs jopa suutelusta ennen kun ollaan naimisissa?

Kuinka kauan esim. te seurustelitte, ennen kuin menitte naimisiin jos ette asuneet yhdessä ennen sitä?

Kyllä me muutettiin yhteen vasta ku oltiin naimisissa. Tosin vähän tuli sen verran sählättyä, että olin raskaana jo silloin. :/ mutta noin periaatteessa oli kyllä tarkoitus odottaa. Olimme seurustelleet yli kaksi vuotta jo siinä vaiheessa.

 

En mä pahemmin mitään siitä ajattele. Itse en suostuisi olla avoliitossa päivääkään, mutta mulle on sama miten muut tekee.

Mielenkiinnosta kysyn, että mikset?

Koska mä vaan haluan, että kun mun kaa on, niin pitää olla tosissaan. En mä haluais päätyä semmoseks, et oltas oltu kihloissa 10 vuotta ja mies vaihtais aina puheenaihetta, jos ottaisin häät puheeksi.

ja musta se on reilu peli, et kun seksiä harrastetaan, niin ollaan naimisissa laillisesti. Sehän on sopimus.

 

Saanko mäkin kysyä vaikkei olekaan ketjun aihe. Mietittiin tossa, että vieläkö on paljon sellaisia uskovaisia, jotka pidättäytyy seksistä ennen kun ollaan naimisissa? Entäs jopa suutelusta ennen kun ollaan naimisissa?

Kuinka kauan esim. te seurustelitte, ennen kuin menitte naimisiin jos ette asuneet yhdessä ennen sitä?

Kyllä me muutettiin yhteen vasta ku oltiin naimisissa. Tosin vähän tuli sen verran sählättyä, että olin raskaana jo silloin. :/ mutta noin periaatteessa oli kyllä tarkoitus odottaa. Olimme seurustelleet yli kaksi vuotta jo siinä vaiheessa.

...eli yhteenmuuttaminen ei ole missään nimessä ookoo, mutta sekstailu on? no, kukin tyylillään. Oikeestaan aika söpösti sanottu

 

Saanko mäkin kysyä vaikkei olekaan ketjun aihe. Mietittiin tossa, että vieläkö on paljon sellaisia uskovaisia, jotka pidättäytyy seksistä ennen kun ollaan naimisissa? Entäs jopa suutelusta ennen kun ollaan naimisissa?

Kuinka kauan esim. te seurustelitte, ennen kuin menitte naimisiin jos ette asuneet yhdessä ennen sitä?

Kyllä me muutettiin yhteen vasta ku oltiin naimisissa. Tosin vähän tuli sen verran sählättyä, että olin raskaana jo silloin. :/ mutta noin periaatteessa oli kyllä tarkoitus odottaa. Olimme seurustelleet yli kaksi vuotta jo siinä vaiheessa.

...eli yhteenmuuttaminen ei ole missään nimessä ookoo, mutta sekstailu on? no, kukin tyylillään. Oikeestaan aika söpösti sanottu

Ei, vaan sekstailu nimenomaan EI ole ok. Siis minulle, koska minun mielestäni kuuluisi odottaa. Mutta mulla on ihan hirveän huono itsehillintä siinäsuhteessa, joten niin vaan kävi, väärinhän se oli tehty.

Huvittavaa siinä kai oli se, etten edes ollut oppinut niinä muutamana kertoina nauttimaan itse toimituksesta, koska se sattui ja oli ihan hirveetä rävellystä.

Eli siis mulla ei oo varaa ajatella muista ihmisistä oikeesti yhtään mitään.

 

Me muutimme yhteen asumaan sen jälkeen kun menimme naimisiin. Seurustelimme vain vajaa pari kk ja mentiin kihloihin ja siitä vajaan 5kk päästä naimisiin.
Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen :heart:

 

Uskovaiset ei hyvällä kato esiaviollisia suhteita/lapsia.
Kehottaa menemään naimisiin.
Onhan se syntiä asua avoliitossa uskovaisten mielestä.

Kyseisestä asiasta käyty piiitkät neuvottelut..........

 

Me muutimme yhteen asumaan sen jälkeen kun menimme naimisiin. Seurustelimme vain vajaa pari kk ja mentiin kihloihin ja siitä vajaan 5kk päästä naimisiin.
Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen :heart:

Aika ihailtavaa Mä en kyllä uskaltais ikinä.... siinähän on vielä ihan rakastumisen huumassa eikä tiedä toisesta vielä mitään. Mutta ihanaa että teillä on toiminut!

 

Me olemme molemmat uskovaisia, mutta olemme molemmat ennen toisiamme asuneet myös avoliitoissa muiden kanssa ja siis myös harrastaneet seksiä muiden kanssa. Kun tapasimme, muutin melko pian mieheni luokse asumaan. Elimme ihan normaalia nuorenparin elämää; harrastimme seksiä (ehkäisyn kanssa), riitelimme, mietimme onkohan tää nyt "sitä oikeaa" jne. Ajattelemme molemmat avoliitosta, että se on hyvä testi ja harjoittelujakso parisuhteelle; neljän vuoden onnellisten ja onnettomampien vaiheiden jälkeen päätimme mennä naimisiin, koska tunsimme, että "tämä on se oikea mulle". Naimisiin mennessämme lupauduimme toisillemme loppuelämäksi, samalla sitouduimme perheeseemme, jolle annoimme luvan kasvaa. Jos olisin tullut raskaaksi aiemmin, ehkäisystä huolimatta, olisimme varmasti silloin menneet naimisiin mahdollisimman pian. Nykyään olemme onnellinen aviopari, eikä elämämme ole juurikaan muuttunut entiseen verrattuna, paitsi että molemmat voimme olla varmoja toistemme tuesta myös tulevaisuudessa. Lisäksi meille on tulossa perheenlisäystä. :heart: Olen hyvin onnellinen vaimoudestani. Vaikka emme ole eläneet ehkä joidenkin muiden uskovaisten mukaan säädyllistä elämää, oman tulkintamme mukaan olemme kuitenkin olleet sekä Jumalalle että itsellemme rehellisiä, ja vielä varsin hyviä ihmisiä ja kansalaisia. Jotkut varmasti pitävät meitä tekopyhinä, mutta tärkeintähän se on itse omat arvonsa ja periaatteensa tuntea. Emme juurikaan pyöri muiden uskovaisten "piireissä", vaan ystäväpiirimme on ihan normaalin monimuotoinen, lapsuudesta ja opiskeluajoilta peräisin, siksi ehkä olemme pahimmalta paheksunnalta ja "mulkoilulta" säästyneet... Meidän tulkintamme Raamatusta ja uskonnosta vain on, että ei aina se ulkoinen käytös ja "sääntöjen" noudattaminen kerro totuutta; usko on jatkuva prosessi, eikä ihminen ole siinä koskaan valmis. Uskonto on myös ennenkaikkea tulkintaa. Siis meille. Tärkeintä on mitä ihmisestä löytyy sydämestä. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen.

 

Me muutimme yhteen asumaan sen jälkeen kun menimme naimisiin. Seurustelimme vain vajaa pari kk ja mentiin kihloihin ja siitä vajaan 5kk päästä naimisiin.
Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen :heart:

Aika ihailtavaa Mä en kyllä uskaltais ikinä.... siinähän on vielä ihan rakastumisen huumassa eikä tiedä toisesta vielä mitään. Mutta ihanaa että teillä on toiminut!

Mulla ennen miestäni oli takana pitkä ja raskas suhde ja minuthan melkein jätettiin alttarille..no ei ihan mutta melkein,hääpuku ostettu, kirkko varattu ei sentää kutsuja lähetetty, mutta kuitenkin. Tämä silloinen kihlattuni sanoi ettei olekaan valmis naimisiin ja onneksi näin jälkikäteen ajatellen niin tapahtui sillä mulla ei olisi nyt näin hyvää miestä eikä näitä rakkaita lapsiani.

Kun mut jätettiin niin oli ihan hajalla pitkän aikaa, mutta Jumala auttoi ja Hän lupasi minulle kun erään kerran rukoilin ja itkin kohtaloani, että ; Minä tuon sinun eteesi ihmisen jonka sinä tarvitset :heart:


Aviomieheni siskon mies jonka tunsin entuudestaan monen vuoden takaa järjesti meille sokkotreffit Stockan kellon alle ja Jumalan lupaus toteutui.Olin tapaamispaikalla aiemmin ja odottelin sen näköistä miestä mitä tämä meidän treffien järkkääjä sanoi ja kun käännyin niin hän oli edessäni
Menimme syömään ja lopun te tiedättekin =)

 

Kun mut jätettiin niin oli ihan hajalla pitkän aikaa, mutta Jumala auttoi ja Hän lupasi minulle kun erään kerran rukoilin ja itkin kohtaloani, että ; Minä tuon sinun eteesi ihmisen jonka sinä tarvitset :heart:


Juuri tuolla lauseella? Miten? Nyt ei tajua. Kuulitko sä jotain?

 

Tunnen nyt saaneeni rauhan ja uskon tulleeni uskoon vaikka olen siinä jotenkin aina ollut. On vaan niin kevyt olo. Kalja on jäänyt mutta tupakka ei vielä mutta jospas joskus.

 

Niin kun rukoilin kuulin sanat mieleeni en siis kuulevilla korvillani..voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta jotensakin näin ja tietysti samassa ymmärsin että ne olivat Jumalan sanoja mulle =)

 

Tuota, mistä uskosta/uskonnosta oli kyse? Vaiko yleisesti?

Kumpi tahansa, vastaan, etten tiedä.

 

Tunnen nyt saaneeni rauhan ja uskon tulleeni uskoon vaikka olen siinä jotenkin aina ollut. On vaan niin kevyt olo. Kalja on jäänyt mutta tupakka ei vielä mutta jospas joskus.

Tosi hienoa ja ei sitä tarvitse epäillä oletko vai et. Kyllä sen vaan tietää =)
rauha ja sellainen levollinen olo on siitä varma merkki.
Älä huolehdi tupakasta se jää kyllä kun niin haluat ja aika on =)

 

Hei, uskontoja ja uskonsuuntia on aika lailla erilaisia. Vähän sama kuin kysyisi "pitävätkö suomalaiset koirista" tai "voiko syödä leipää, jos on laihdutuskuurilla"

 

En tiedä näistä asioista paljoakaan mutta mieleeni on jäänyt tällainen seikka. Äitini ei kirkossa koskaan mennyt ehtoolliselle, siis kun koko kylä meni. Sanoi vain ettei mene ottamaan ehtoollista tuomiokseen. Mitä hän tarkoitti tällä?

 

Muutama ihan mielenkiintoinen "elämänkerta" viesti edellä.
Mutta jos seurakuntaan kuuluu,niin oppi on vähän "jyrkempi".

Monesti saarnoissa puhutaan just siitä että uskosta otetaan vaan se osa joka tuntuu helpolta ja mukavalta.Pitäisi pystyä elämään enemmän sanan mukaan,siis anna koko elämä Jumalalle eikä vain osaa siitä.
Moni ihminen on kuitenkin omasta/läheistensä mielestä "parhaimmillaan" kun elää vain osittain sanan mukaan.
Tää ei ole saarna kenellekkään,vaan ihan MUN OMA KOMMENTTI :hug:

 

En tiedä näistä asioista paljoakaan mutta mieleeni on jäänyt tällainen seikka. Äitini ei kirkossa koskaan mennyt ehtoolliselle, siis kun koko kylä meni. Sanoi vain ettei mene ottamaan ehtoollista tuomiokseen. Mitä hän tarkoitti tällä?

Kun Jeesus itse sanoo, että ehtoollisleipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä syntien anteeksiantamiseksi, niin meidän on sitä uskottava. Paavalikin tähdentää, että joka syö ehtoollisleipää ajattelematta, että kyse on Kristuksen ruuumiiista, syö ja juo ehtoollisen tuomioksensa.