Onko paikalla ketään kenen lapsella masennusoireita tai puheita kuolemasta?

["Elli"]

Olen 11 ja 4-vuotiaan poikalapsen äiti. Vanhemman pojan isän kanssa erosimme 6 vuotta sitten ja uuden mieheni kanssa syntyi nuorempi poika.

Mielestäni perheemme on kohtuu tavallinen. Arki on kiireistä, mutta niinkai suurimalla osalla perheistä joissa työssäkäynnin lisäksi yritetään suoriutua arjen askareista.

Vanhin poika on luonteeltaan äärimmäisen itsepäinen ja omatahtoinen. Omista asioistaan ei juuri puhu eikä pukahda, ei koskaan ole puhunut. Nyt tänään jutellessani lasten kanssa sanoin isommalle että eikö ole kivaa kun on jo iso, eikä ole enää niin pieni, niin poika näytti peukalolla ylöspäin ja sanoi että "mieluiten olisin tuolla". Kysyin että mitä tällä tarkoittaa niin hän vastasi että "tiedät kyllä" Kysyin että tarkoitatko kuolemaa, niin hän sanoi että "Joo" lisäsi ettei täällä ole enää mitään. Enempää ei suostunut sanomaan, vastaili vaan välinpitämättömästi kun yritin tivata asiaa.

Huolestuin todella. Koulutehtävien kanssa on ollut painimista. Pojalla lukihäiriö ja lukeminen ei vieläkään kulje. Lisäksi pojan kanssa on ollut ongelmia kännykällä pelaamisen suhteen. Hän on pelaillut öisin ja ollut sitten kovin väsynyt. Peli on sellainen, jossa pelataan jonkinlaisessa yhteisössä ja varastetaan kavereilta "kamaa". näitä sotkuja ollaan sitten kaveriden äitien kanssa selvitelty.

Pojan isän kanssa olemme tekemisissä viikottain ja asumisjärjästelymme on tehty niin että pojalla mahdollisuus käydä koulua kummankin luota, joten noudatamme viikko-viikko systeemiä.

Miten tästä nyt eteenpäin, mihin ottaa yhteyttä ja mitä tehdä.

 

["..."]

Mun pojalla alko itsari puheet lähes samaan aikaan, kun aloitti koulun. Poika on nyt jo 12- vuotias ja ajoittain edelleen puhuu kuinka tappaa ittensä. Meillä sitten loppujen lopuksi "syyksi" paljastui asperger. Aina ollut erikoinen ja päiväkodissakin "kahden lapsen paikalla". Koulu kaikkineen ollut yhtä tuskaa ja siksi koki, että mielummin vaikka tappaisi itsensä, kuin menisi kouluun.

Loppu peleissä koulun lääkäri laittoi lähetteen lasten psykiatriselle poliklinikalle ja siitä alkoi sitten tutkimusjakso jne. ja vihdoin ja viimein diagnoosi. Nyt onneksi lähes kaikki tukitoimet ja koulukin alkanut jotensakin sujumaan. Läksyjä ei kyllä edelleenkään tee ja 9- vuotias pikkuveli on huomattavasti parempi lukemaan/kirjoittamaan.

 

["Taru"]

Mä ottaisin yhteyttä koulun terkkaan sekä kuraattoriin, ja lähtisin sitä kautta selvittelemään tukitoimia koulunkäyntiin. Sitä kautta saisi varmasti apua myös mielenterveysasioihin. Kotona huolehtisin, että lapsi nukkuu riittävästi (kännykkä pois illaksi ja yöksi), ulkoilee ja syö monipuolisesti.

 

[Outlet harmaana]

Meiltä löytyy yksi samanmoinen 12-vuotias poika. Käy psykiatrisessa hoidossa ja puhuu aina välillä myös kuolemasta ja siitä, että elämä on liian vaikeaa, ettei jaksa. Nukkuu myös aivan liian vähän, ja väsymys tuntuu pahentavan oireita ja oloa.

 

["piipula"]

mummina kirjoitan ,lapsenlapseni 5v uhkasi juosta isolle tielle auton alle ja kiusasi kaikkia päiväkodissa ,on iso ja voimakas mutta kun aloitti esikoulun kaikki loppui hänellä oli myös"ase# huoneessaan ei ole enää, saattoikin olla itse kiusattu, mutta ei osannut kertoa, vanhemmat hoitaa hyvin ja ovat lastensa arjessa mukana

 

["elli"]

Kiitos vastauksista. On pelottavaa kun lapsi puhuu tuollaista.

Nyt illalla kun tilanne rauhottui niin otin pojan "puhutteluun". kysyin miksi ajattelee niin, kohautteli vaan olkapäitään ja sanoi ettei osaa sanoa. Sitten sanoi että harmittaa kun äiti ja isä ei ole enää yhdessä...

Mieleen tulvahti oma murroiskä, jolloin koin että maailma ahdisti todella. Tuntui ahdistavalta kokonaisvaltaisesti, mutta ajan kuluessa tilanne helpotti. En käynyt missään psykiatrilla, mutta purin kirjottamalla päiväkirjaa ja puhuin äidille. Oma poika vaan ei ole vielä edes murrosikäinen.

Kiusaamisestakin ollaan puhuttu. Sanoo että jotain pientä on, mutta ei mitään isompaa, sellaista leikkimielistä kuulemma. kavereitakin käy meillä ja soittelee. Tämä nukkumisasia otetaan heti tarkempaan syyniin. Ja pelaamista rajoitetaan rankalla kädellä.

 

["Kukka"]

Väsymys lapsella altistaa kyllä nopeasti alavireiselle olotilalle. Meillä esikoispoika on erityisen herkkä reagoimaan väsyessään. (13 v.)

 

[Marmekla]

Tuon ikäisellä saattaa joskus olla "ohimennen" mainintaa itsemurhasta, mutta aina tulisi suhtautua vakavasti.

Mun lapsi on 8-v. Vilkas, mutta keskittyy tavittaessa. Somaattisia oireita paljon, masentuneen oloinen. Vasta uhkasi että tekee itsemurhan ja sitten häntä ei enää ole..
Huolissaan oon tietenkin, koska tiedän että paha olla hänellä

Perheneuvolaan varattu aika ja käyty alkututustuminen. Saatiin 3x lisäaikaa, tekevät masennus ym.testit ja sitten loppuyhteenveto ja katsotaan jatkuuko/ ohjaavatko muualle tms.

Ota koulun terkkariin/ perheneuvolaan yhteyttä? Ja voimia kaikille saman kokeneille ja jaksuja

 

[Äidin blogi]

Ottaisin kännykän pois. Yöt on nukuttava. Hän on lapsi ja sinä aikuisena teet rajat.
Kunnon ruokaa pöytää, sokerit pois.
(murot, hillot, jugurtit, limsat tms.) hedelmiä pöytään ja joku, joku mahtava harrastus, mistä HÄN pitää. Etsitte sen yhdessä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Rajat ja rakkaus. Kännykkä yyöksi pois, yhteys koulukuraattoriin. Asiaan suhtauduttava vakavasti. Omalla tytöllä oli, ja oli myös viiltelyä. Nyt hänen elämänsä on kunnossa, ei enää halua itsetuhoon tai itsensä vahingoittamiseen

 

[vvieras.]

Aika pysäyttävä tuo lapsen toive siitä, että vanhemmat voisivat olla yhdessä. Minä lähtisin purkamaan kerää siitä. Jutelkaa lapsen isän ja lapsen kanssa. Miettikää, onko viikko-viikko lapselle tässä vaiheessa raskas. Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen. Hienoa, että poika avautui edes tuon verran.

 

[meillä :,(]

8-v vilkas ja keskittymätön poika, jolle just lukeminen ja matematiikka ovat hankalia, joskus kertoi itkien (itki omaa huonommuuden kokemustaan), että haluaisi olla kuollut. Ei ole kontaktia minnekään. Poika on haastava, mutta koulussa istuu pulpetissaan paikallaan muuta haaveillen joten ei ulospäin ole mikään häirikkö eikä nouse esiin joukosta. Perheneuvolassa kävin pojan kanssa 2v sitten, tehtiin psykologiset testit ja sosiaalityöntekijä jutteli hänen ja minun kanssaan, ei tullut jatkoja vaan todettiin että normaali lapsi.

:,(

 

["hauhau"]

Meillä nyt 6v poika on varmaan vuoden puhunut tämmösiä,varsinki iltasin kun väsynyt, että haluaa kuolla, tappakaa minut. Itse liitän sen väsyneeseen pieneen poikaan joka haluaa huomiota ja läheisyyttä, mutta ei osaa vissiin kertoa sitä. Muutenkin huono kertomaan mitä todellinen ongelma on, lypsää pitää, sitten voi avautua ihan jokin pikku juttukin. Olen kans monesti miettinyt pitäiskö hakea apua tai neuvoja tähän. Mutta nyt on vähemmän puhunut taas tämmösiä. Meillä taas avio-ongelmia miehen kanssa, olen miettinyt onko poika herkkä reagoimaan niihin. Se voi olla yksi syy. Muistatteko kertoa lapselle kuinka hän on tärkeä ja kuinka paljon rakastatte. Lapset joskus hakevat äärimmäisiäkin keinoja huomion hakuun ja rakkauden nälkään. Tietysti voi olla muitakin syitä.