Hei kaikki! =)
Ämy, tuo podintasi vauvakuume/neljänkympin kriisi kuulostaa tosi tutulta!
Itselläni syttyi viime kesänä yllättäen, kuin tyhjästä, vauvakuume. Olin kolmannen lapsemme syntymästä asti ollut vakaasti sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä (lapsemme syntyneet -92, -94 ja -00) ja pidin itseäni (vm -64) jo kuopuksemme syntyessä "aika vanhana". Niin minut kuitenkin yllätti voimakas "jospa vielä kerran"-tunne.
Mieheni (vm-65), joka naimisiin mennessämme olisi halunnut viisi lasta, ei heti syttynyt ajatukselle, mutta pian totesi kuitenkin, että "jos se on haaveeni, hän kyllä auttaa sen toteutumisessa"...
Kun ryhdyimme "tositoimiin", minut kuitenkin valtasi moninaisten huolien ja epävarmuuksien joukko. Olin välillä tosi huolissani mahdollisen lapsen terveysriskeistä, omasta jaksamisestani jne. Epävarmuuteni sai miehenikin epäluuloiseksi projektin suhteen.
Mieleni on pitkin vuotta, jopa saman päivän sisällä, heilunut rankasti edestakaisin. Kuitenkaan kuluneen vuoden aikana ei muistaakseni ole ollut ainuttakaan päivää, jolloin vauva-asia ei olisi pyörinyt mielessäni. Edelleen koen, että olisi ihanaa saada kokea kaikki vielä kertaalleen. Toisaalta kun lapset ovat jo niin isoja, olen jo ehtinyt päästä "vapaamman elämän makuun", mutta toisaalta nyt osaisi ottaa rennommin (sen huomasi jo kolmatta hoitaessaan).
Olin kolmen lapsen kera kotiäitinä kokonaiset 14-vuotta (tein välillä pientä keikkaa, mutta pois vakituisesta päivätyöstä kuitenkin) ja nyt olen ollut koulutustani vastaavassa työssä kolme vuotta. Minulla on nyt tosi kiva työ, mikä sekin on välillä hillinnyt kuumeilua, mutta toisaalta vauva-asian suhteen on viime hetket käsillä (elleivät ole jo menneet...) ja työikää vielä piisaa (jos kivaa työtä on saatavilla...).
Kuten ehkä huomasitte, tuossa pohdinnassani on aika monta kertaa sana toisaalta. Tämän asian, niinkuin monen muunkin elämän pohdinnan kanssa, olen ajatellut, että ihmisenä kasvaminen on usein sitä että kehittyy sietämään omaa epävarmuuttaan hieman paremmin.
Semmoisia pohdintoja tänään. =)
Tällä hetkellä lemmiskelymme on "laiskanlaista", vaikka suhde kaikkinensa on ihan hyvä. :heart: Ehkäisyä tuskin tässä elämässä enää käytämme. Homma on Korkeemmassa Kädessä, mutta ovulaatiotestejä olen kuitenkin harkinnut hankkivani, niin voisi vielä yrittää "täsmäiskuja". Kuluneen vuoden aikana ei ole ollut kovin montaa kiertoa, jossa ajoitus olisi ollut "ideaali".
Välillä on ollut vaikea olla harmittelematta sitä, ettei neljättä alettu "työstää" heti kolmannen perään, mutta menneiden harmittelu on myrkyllistä. Elämäni, ylä- ja alamäkineen, on ollut monen kiitoksen arvoinen ja haluan jatkaa sitä avoimin kortein, ihmeisiinkin uskoen. =)
On aina ihanaa ja omaa kuumetta nostattavaa kuulla ikä-ihmisten onnelisia vauvatarinoita (itsekin tunnen monta tarinaa) ja sydämellisesti toivon teille (/meille) kaikille parasta mahdollista lopputulosta!
...tulipas pitkä kirjoitus... :flower: Kaunista kesäiltaa kaikille! :flower: t. ikiemo